Pökköä pesään ja tuli riehumaan

Nyt on lääkikseen lukemiset aloitettu.
Kevät 2009 täältä tullaan!

En malttanut odottaa. Katselin päivä päivältä yhä hanakammin Galenosta ja viime vuoden pääsykoemateriaaleja hyllyssäni enkä sitten lopulta pystynyt vastustamaan niiden houkutusta. Olin kuvitellut vetkuttelevani lukemisen aloittamisen kanssa vähintään ensi tammikuuhun, huomioiden kuinka stressaantunut viime keväänä olin, mutta kai sitä sitten kutsutaan motivaatioksi tai kipinäksi tai miksi-vain, joka saa sen lukuinnon nousemaan. Ennen aikojaankin. Mutta kerrassaan hyvältä tuntuu. Aivan on kuin olisi jossain omassa maailmassaan. Mahassa muljuu joka kerran, kun vain kuulen sanan lääkäri, lääke, lääkis, lääketiede, lääketieteellinen.. tai minkä tahansa, joka alkaa äänteellä "lää---". Hulluksihan tässä tulee, jos tulta yrittää sammuttaa.

Nyt, kun olen ollut viikon täysin vailla koulua (koska minua eivät kiinnostaneet kurssit ihmisen evoluutiosta tai häärääminen labran eetterihöyryissä), olen aloittanut lukutaipaleeni kirjaston lukusalissa. Villasukat jalkaan, kahvi kouraan ja asento mukavaksi. Mikä sen parempaa? Olen aloittanut lähinnä fysiikan laskujen parissa tekemällä viime vuoden valmennuskurssimateriaalin tehtäviä. Lohduttavaa on, että on se laskurutiini sentään paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Muuta lohduttavaa epätoivoisissa päänahkahierontasessioissani ei sitten ole ollutkaan. Huh, että työtä riittää, jos aion saada koko fysiikaan sujumaan kuin vettä vaan.

Mutta mikään ei ole niin haastavaa,
ettei sitä tekisi lääkikseen pääsemiseksi !

Tavoitteeni kohta saapuvalle joululomalle olisi saada tehtävät tehtyä loppuun ja Galenos selattua pintapuolisesti läpi. Stressiä en aio ottaa - koska sitä riittää kevääseen! Mutta tammikuussa olisi hyvä olla jo vauhdissa.

Niin, ja pitäisi päättää, mennäkkö valmennuskurssille vaiko eikö? Hmm.. siinä vasta..

I love your blog -tunnustus

Kiitos tunnustuksesta Belja!

Tässä laitan seitsemälle blogisuosikilleni eteenpäin tunnustuksen. Jokainen lisätköön tuon ruusu-kananpää-(?) -tulkintakuvan omaan blogiinsa ja antakoon tunnustuksen eteenpäin seitsemälle bloggaajalle.
*
*
*
*
*
Veteraaniurheilijan uusi blogi,
Stetoskooppi tavoitteena,
Olipa kerran Elämä...ja Galenos,
Kevyt olo,
Elämä elävämmäksi,
Too fat to fly,
Lapsuuden metsä

Hit me with your stetoscope

Hei taas kaikille. Pitkä tauko ollut kirjoittelussa kesän jälkeen. Vaihdoin ulkoasuakin, jos se innostaisi mua taas kertomaan teille opinnoistani. Tai oikeastaan paremminkin selventämään itsellenikin suunnitelmiani.


Lääkis on siis tähtäimessä ensi keväänä - toista kertaa. Nyt ei tarvitse onneksi tehdä minkäänlaisia B-suunnitelmia sen varalle, ettei pääsisikään sisälle, kun voi vain jatkaa opintoja biokemian parissa. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt paikan lunastaminen lääketieteellisestä tiedekunnasta. Ja motivaatio on korkeammalla kuin ikinä.

Toki ymmärrän sen, toisin kuin viime vuonna tähän aikaan, että ei siihen kuole, jos ei vielä pääsekään sisään. Iästä ei koskaan sillä alalla ole haittaa, ja ei tämä biokemian lukeminen hassumpaa ole tulevaisuutta ajatellen. Hyödyllistä tietoa roppa kaupalla vailla valmistumispaineita.

Tänä vuonna aion panostaa laskurutiinin kehittämiseen. Biologiaa luen kyllä vahvasti siinä rinnalla, mutta laskurutiini on numero yksi! Kemiaa olen nyt lukenut yliopistolla paljonkin, mutta fysiikka on jäänyt vähemmälle. Sen kertaaminen pitäisi siis aloittaa pikku hiljaa. Alamme kaverini kanssa lukemaan yhdessä ensi viikolla. Emme vielä ole sopineet strategiaa, mutta varmasti jonkinlainen sellainen löytyy kun lyömme päämme yhteen. Nyt ovat siis suunnitelmat vielä aika auki, mutta kun ne selviävät, kirjoitan ne tänne mustaa valkoisella.

Päivitystä

Lääkis opiskelusuunnitelmaa pitäisi alkaa vääntämään.
Ja muutenkin, elämän suunnitelmaa. Parikymppisen sellaista.

Fysiikkaa ja kemiaa on tarkoitus tässä lueskella itsenäisesti tammi-helmikuuhun asti. Tällä hetkellä liikkeellä ollaan kemian saralla. Sille on koulussa paljon tukea, kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitin. Mutta täytyisi fysiikkaakin aloitella jossain vaiheessa, se vähän pelottaa. En saa mitään aikaiseksi koskaan, jos itse vain yritän potkia itseäni. Ja muutenkin epäilyttää omat aivonystyrät. Kirjoja ei ole, joilla voisi tehokkaasti itsensä fysiikkaneroksi taistella.

Olen miettinyt itseopiskelumateriaalien hankkimista. Vaikka minulla nyt on kaikenlaista materiaalia kahdelta eri valmennuskurssilta, ei kuitenkaan selkeästi yhtä sellaista itseopiskeluun tarkoitettua pakettia. En tiedä mitä eroa siinä sitten olisi noihin materiaaleihin. Pitää vähän ruveta sitä tutkiskelemaan.

Keväämmällä sitten pitäisi olla laskurutiinit tulessa kemiaan ja fysiikkaan. Silloin häämöttää fysiologian kurssi yliopistolla ja sen pitäisi auttaa biologian opiskelun kanssa. Myös Galenosta pitäisi silloin osata integroida omiin aivonystyröihin sopivaksi luovaksi paketiksi.

Yhtäkkiä tuli sellainen kamala fiilis, että tässähän meinaa kaikki loppua kesken.
Aika ja Aivot.
Kaksi suurta Avainta.
Mutta vaikka kaikki on loppupelissä minun käsissä, ei mikään silti ole. Minä voin tehdä parhaani, mutta varmaa ei ole sitten kuitenkaan pääsenkö vielä tänä vuonna vai en. Minulla ei vielä ole periaatteessa kiire mihinkään! Katsotaan, kuinka paljon saan sisäistettyä tänä vuonna. Aion kyllä paiskia töitä aivan täysillä. Tavoitteeni on kristallin kirkas: nimi ensi keväänä sisään päässeiden listalla. Huh. Että otti voimille edes kirjoittaa tuo. Tiedän, mikä urakka taas edessä.

Jännä miten viime vuonna sitä kuvitteli itsestään liikoja: ajattelin, että "no heeeleeepostihan minä sinne pääsen! Ei tartte ku vähän lukee - ja ei tää asia nyt nii vaikee oo, eikä toi, no kyl mä nää kaikki jutut jo tiiän!" Ja tänä vuonna sitä on ihan paskat housussa jo nyt, vaikka nyt tietoa ja kokemusta on takalistossa jo roimasti enemmän :D

Mutta positiivista on se, että enemmän ja enemmän vain on selkiytynyt se, mitä tahdon elämälläni tehdä. Tällä hetkellä on niin selvää, että tahdon lääkikseen. Se on mun ala, jos mikä! Täällä biokemian laitoksellakin ihmiset ovat todella samanhenkisiä kuin minä. Kuitenkaan en koe saavani sitä "the kipinää" tästä alasta. Minusta ei ole näin puhtaasti tutkivalle ja epävakaalle alalle. Tavallaan koen, että lääkärin ammatti olisi jollain tasolla paljon helpompi.

Mutta tämä ajatus nyt on niin alkuasteella. En lähde edes kehittelemään sitä. Kutkutus on se, että lääkäriksi haluan. Biokemia ei ole vienyt mennessään. Piste.

Mutta päivittelen tätä blogia, kunhan suunnitelmat alkavat selkiytyä..

Lukuvuosi 2008-2009 on päässyt vauhtiin. Kovempaa vauhtia kuin kuvittelin!

Opintosuunnitelma 08-09

Biokemia on lähtenyt käyntiin ja uusi elämä uudella paikkakunnalla uudessa koulussa uusine kavereineen myös. Eihän tästä ihan tyhjältä pöydältä lähde kukaan kuitenkaan, mutta melkein.

Olen suunnitellut tälle lukuvuodelle jo monenlaista. Aion urheilla, ja kehittyä siinä. Aion lukea kemian ja fysiikan vahvaksi. Aion vastata kysymykseen: kuka olen? Aion myös pyrkiä uudelleen lääkikseen - ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan!
Jos en ensi keväänäkään pääse, muuttuu tämä blogi sitten syksyllä reppureissailublogiksi, koska ajattelin sitten lähteä kiertelemään ja kaartelemaan maita ja mantuja pelkkä reppu seuranani. Tahdon ehdottomasti nähdä maailmaa ja oppia elämästä. Tulen kokemuksia rikkaampana takaisin ja ehkä hiukan vahvempana ihmisenäkin. Ja sitten taas keväällä uusi yrittäminen lääkikseen. Luovuttaa en aio. Jos sisuus olisi olympialaji, voittaisin kultaa.

Tänä vuonna pakollisista oppimäärään kuuluvista kursseista kiehtovat seuraavat:
Kemian perustietojen kertauskurssi
Ytimekkäästi, mutta pintaa syvemmältä epäorg. ja org. kemia
Epäorgaaninen kemia
Reaktiot ja kvalitatiivinen analytiikka.
Orgaaninen kemia
Org. yhdisteiden rakenteet ja ominaisuudet.
Solubiologia
Solun ja soluväliaineen rakenne, perustoiminnot, kalvoliikenne, solunjakautuminen ym -elämä, rakenteiden ja mekanismien häiriöitä.
Biomolekyylien kemia
Biomolekyylien rakenteet, kemialliset ominaisuudet ja merkitys solun rakneteen ja toiminnan kannalta. Lipidit, hiilihydraatit, aminohapot, proteiinit, alkaloidit, nukleiinihapot, kofaktorit, energiametabolia.
Biokemia 1
Energia-aineenvaihdunna periaatteet, soluorganellien rakenteet ja tehtävät, solun aineenvaihdunnan biomolekyylien rakenteet (aminohapot, peptidit, protskut), ominaisuudet ja toimintamekanismit, aminohappojen synteesin ja katabolian päääperiaatteet sekä yleisen entsymologian perusteet.
Biokemia 2
Hiilihydraattien ja lipidien rakenteet, ominaisuudet, tehtävät, toimintamekanismit solussa, merkitys solun rakenteessa ja aineenvaihdunnassa (hiilihydraatti- ja lipidiaineenvaihdunta).

Ylimääräisenä meinaan lukea:
Biokemia 4
Endokriinisen järjestelmän perusosat ja endokriinisen palautesäätelyn periaatteet, hormonien biokemialliset ominaisuudet, niiden biosynteesin, erittymisen ja sen säätelyn perusperiaatteet, hormonien säätelemät tapahtumat elimistössä, kunkin hormonin fysiologiset vaikutuset ja molekulaariset vaikutusmekanismit sekä joidenkin endokriinisten sairauksien patofysiologiaa eräiden tyyllisten esimerkkien valossa.
KIINNOSTAVAA !!!
Fysiologia I
Solukalvopotentiaali ja aktiopotentiaali, lihasten toiminta, sydämen toiminta ja verenkierto, veri, hengitys, ruoansulatus, munuaisten toiminta.
Fysiologia II
Synaptinen transmissio, hermoston rakenne ja solutyypit, sensoriset ja motoriset toiminnot, aivot ja käyttäytyminen, umpieritysjärjestelmä ja säätelymekanismit sekä lisääntymisfysiologia.

Tiedon siivillä

Opiskelut alkavat parin viikon kuluttua. Odotan innolla. Tulenhan oppimaan kaikenlaista mielenkiintoista. Biokemia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti hyvin paljon. Siitä on hyötyä kurrikulumissakin, jos tahdon joskus erikoistua aineenvaihduntasairauksiin ja ravitsemukseen. Mutta vain, jos suoritan filosofian maisterin tutkinnon loppuun. Jos en, niin sitten siitä ei ole minulle muuta hyötyä kuin se, että itse opin ymmärtämään kaikkea selvemmin.

Olen jo leikkinyt sellaisella ajatuksella, että jos pääsen ensi tai sitä seuraavana vuonna lääkikseen, jatkaisin kuitenkin biokemian tutkinnon loppuun. Kävisin siis kahta koulutusta samaan aikaan. Mutta en tiedä miten se on fyysisesti mahdollista. Toisaalta voinhan jättää biokemian taka-alalle ja jatkaa sitä sitten myöhemmin, kun lääkis hellittää otettaan.

Lääkärin ammatti on edelleen se, joka minua vetää. En aio siitä unelmasta luopua vaikka kuulinkin, että lääkiksen ja biokemian opiskelijat ovat avoimessa sodassa yliopistolla. Lieneekö syy biokemistien katkeruus? Itse en kyllä aio olla tässä sodassa mukana. Kunnioitan kumpaakin tiedekuntaa enkä koe olevani huonompi, kun en päässyt lääkikseen ja opiskelen "vain" biokemiaa.

Mielestäni lääkäreiden ja biokemistien kuuluisi elää symbioosissa keskenään. Auttaa toinen toistaan ymmärtämään asioita paremmin.

Mieltäni on kutkutellut myös ajatus tutkijaksi ryhtymisestä. Intohimo ottaa selville ravitsemukseen liittyvistä asioista on suuri. Mutta teen sen vain, jos muita tutkijoita samasta aiheesta ei löydy. Muuten mieluiten nojaan tehtyihin tutkimuksiin ja hoidan potilaitani terveeksi niiden avulla. Tahdon nimittäin jakaa tämän mielenkiintoni, jotta edes joku sitä kautta tervehtyisi.

Olen luonteeltani lääkäri. Sille en voi mitään.

Summerblog

Kiitos Kisu ! :) Sain summerblog-palkinnon.


Annan palkinnon eteenpäin Ellenille, Starletille ja Sokerittomalle !

Kohtalosormi

Tämä tyttö ei päässyt lääkikseen !

Mutta biokemiaa ja fysiikkaa lukemaan kyllä.

Ei oikeestaan haittaa yhtään. Tuntuu hassulta sanoa, mutta näin olin vähän ehkä toivonutkin. Tiedän nyt, että kyllä sinne varmasti lopulta pääsen. Ja varmasti aion päästäkin. Mutta tänä vuonna ei tarvitse vielä alkaa stressaamaan.

Lääkiksen opinnot kun vasta stressaavia ovatkin. Voin vaan luistella. Oi nam. Ja sisustaa omaa kotia. Ja käydä töissä että saan rahaa paljon kasaan.

Meinaan otta kyllä biokemian paikan vastaan.
SITÄPAITSI biokemia ON tosi mielenkiintoista
>> voin perehtyä vielä tarkemmin metabolian saloihin ruohonjuuritasolla. Tästä on mulle vielä hyötyä. Ehkä näin kuului käydäkin. Mun kuuluu lukea biokemian opinnot alle, että voin joskus tutkia kaikkea sitä mitä haluan. Noh, tiedä häntä. Sen näkee.

Vähän on puulla päähän lyöty olo vielä, kun juuri päättyi puolen vuoden odotus. Mutta kyllä tämä tästä. Olen oikeesti tosi iloinen, haha.

Maksa on kallista tavaraa.

OHI ON !!! vihdoin !!!
En sitä edes tajua vielä.

Koko koe oli pelkkää maksaa. Maksa sitä, maksa tätä, maksa tota. Sainhan sinne ängettyä niin glukoneogeneesit kuin glykogenolyysit, mutta hiukan ärsytti osaamisen yksipuolisuus. Kemman tehtävät olivat hirmu vaikeaselkosia. Fyssa nyt meni miten meni. Laskuissa muutenkin meni tosi kauan aikaa, niin että bilsaan jäi viimeinen tunti. Kelloa en kyllä kokeen aikana ehtinyt katsoa kertaakaan, vasta kuin puoli kahdelta.

Ei jännittänyt ollenkaan, mikä oli hyvä. Viime yö meinasi mennä piloille, kun en vielä puoli kolmeltakaan nukkunut. Mutta sitten se uni tuli ja aamulla olin virkeä. Voi olla että romahdus tulee jossain vaiheessa ! Kunhan vain tajuan, että tämä kaikki on ohiii !!!!!!!!!

Tänään alkoi kesäloma. Vaikka fyssan pääsykokeet onkin vielä ensi maanantaina. Mutta olkoon. Kesäloma anyway =)

Ja oikeastaan ihan sama pääsenkö sisään. Luistelu on ollut niin mahottoman ihanaa koko tämän viikon, että vähintäänkin sen takia vain muutan pois kotoa. Jos en sitten vielä ensi vuonna opiskele lääkiksessä, niin ei se haittaa. Saan luistella ja ottaa vähän rennommin ja lukea mitä huvittaa.

mutta nyt TYTTÖ, PÄÄSYKOKEET OHI !!

"Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus"

Terveys; kuka kumma?

Hyvinvoinnin yksi keskeinen tekijä on Terveys. Kaikki lähtee siitä, että kansalaiset, medbörjare, toimivat keskenään yhteistyössä samoin kuin huolehtivat omasta henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan vastuuntuntoisesti. Suomessa perustuslaista asti säädellään, että kansalaisella on oikeius välittömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kansalaisen hyvinvoinnin ja edelleen terveyden perusedellytyksiksi luetaan turvallisuus, tasa-arvo ja tasapainoinen ekosysteemi. Näiden voimavaratekijöiksi taas luetaan ihmissuhteet, tulot, koulutus ja ravinto. Hyvinvoinnin toteutuminen edellyttää sitä, että terveydenhuolto, sosiaalihuolto, työhallinto, asumistoimet ja opetustoimet sopivat keskenään pelisäännöistä. Jotta hyvinvointi pysyisi yllä, tulisi sairauksien ehkäisyyn kiinnittää yhä enemmän huomiota: kunnan tarjoamien palveluiden tulisi olla toimivia, tautien ja tapaturmien ennaltaehkäisytoimien järkeviä ja sairauksien määrän pieni.

Tulevaisuuden haasteet - Terveys 2015 !

Ikäryhmittäiset tavoitteet kansaterveydessä:
1. Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät merkittävästi.
2. Nuorten tupakointi vähenee siten, että 16-18 vuotiaista alle 15% tupakoi; nuorten alkoholin ja huumeiden käyttöön liittyvät terveysongelmat kyetään hoitamaan asiantuntevasti eivätkä ne ole ylesempiä kuin 1990-luvun alussa.
3. Nuorten aikuisten miesten tapaturmainen ja väkivaltainen kuolleisuus alenee kolmanneksella 1990-luvun lopun tasosta.
4. Työikäisten työ- ja toimintakyky ja työelämän olosuhteet kehittyvät siten, että ne osaltaan mahdollistavat työelämässä jaksamisen pidempään ja työstä luopumisen noin kolme vuotta vuoden 2000 tasoa myöhemmin.
5. Yli 75-vuotiaiden keskimääräisen toimintakyvyn paraneminen jatkuu samansuuntaisena kuin viimeisten 20 vuoden ajan.
Kaikille yhteiset tavotteet:
6. Suomalainen voi odottaa elävänsä terveenä keskimäärin kaksi vuotta kauemmin kuin vuonna 2000.
7. Suomalaisten tyytyväisyys terveyspalvelujen saatavuuteen ja toimivuuteen sekä koettu oma terveydentila ja kokemukset ympäristön vaikutuksesta omaan terveyteen säilyvät vähintään nykyisellä tasolla.
8. Tavoitteisiin pyritään myös siten, että eriarvoisuus vähenee ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat. Tällöin tavoitteena on sukupuolten, eri koulutusryhmien ja ammattiryhmien välisten kuolleisuuserojen pienentyminen viidenneksellä.

YLEISESTI SIIS:
- Koti on kaiken A ja O: sieltä lähtevät lapsen mallit ja ongelmien ehkäisy.
- Vanhempien hyvinvointi tärkeää: turvaa lapsen kodin, elävät otse onnellisempina vanhoiksi
- Tukien ja terveyshuollon tavoitettava kaikki vauvasta vaariin (neuvola äideille ja lapsille, kouluth, työth, työttömyysth, vanhusten th)
- mielenterveyteen kiinnitettävä erityishuomiota
- liikuntaa, terveellisyyttä, turvallisuutta, savuttomuutta ja päihteettömyyttä painotettava ympäristösuunnittelussa, koulussa, töissä, ravintoloissa, kaupungin palveluissa...
- rasituksia ja tauteja ennaltaehkäistävä !

tavoite: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky tasapainoisena kokonaisuutena.

PASSION FOR FUTURE

Lääkiksen pääsykokeisiin enää 8 päivää jäljellä !
Ja mua ei jännitä. Omituista sanoa, mutta ihan totta se on. Tiedän nyt ihan selvästi, että se ei ole enää mun päästäni kiinni että pääsenkö sisään vai enkö, se on tuuripeliä. Jos tulee hyvät kysymykset ja onnistun vastauksissani, sitten pääsen. Jos on huonompi tuuri, niin sitten ei suju. Olen nyt niin paljon harjoitellut ja kärsinyt mahahaavaoireista stressatessani, että en olisi mitenkään voinut tehdä enempää työtä. Puoli vuotta on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti valmennuskurssin timmellyksessä, mutta silti sitä vain ihmettelee, mitä kaikkea on ehtinyt tässä ajassa absorboitua päähän.
Vahvuuksiani ovat kemia ja fysiikka. Bilsaakin osaan, mutta en ole varma osaanko tarpeeksi. En ole siihen mitenkään erityisesti panostanut, mutta olen kyllä tehnyt mind-mapit kaikista käsitellyistä asioista. Ja hyvät mind-mapit onkin ! Ainakin ne ovat auttaneet mua tajuamaan kokonaisuuksia, joita en olisi ilman niitä pienipä paperilappusia saanut millään tonne aivojen syövereihin. Jännä miten ne nyt kaikki tulee tiiviinä pakettina ulos, kun ne on kerran sinne kunnolla järkeillyt.

>> Aivot on vähän niinkuin toimisto. Asiat on omissa kansioissaan ja kansiot omissa lokeroissaan aihepiireittäin lajiteltuina. Jos etsit tietoa norsuista, menet automaattisesti eläinosastoon ja otat viidakkoeläinkansion käteesi. Et millään löydä tietoja, jos ne lojuvatkin jossain kreikan historiallisten temppeleiden, joista teit hatarat muistiinpanot lukion ensimmäisella historiankurssilla, keskellä.

Punakynää ja laskurutiinia

Pikainen kirjoitus.

Tämän viikon lukusuunnitelma:
- kemian laskuihin rutiinia
- Galenoksesta vaikeat kohdat punatussilla merkityiksi, jotta voin sitten keskittyä niihin

Olen juuri lähdössä taas Helsingin viikkoon.
Tai siis Stadin viikkoon, niin kuin peräkarvajuuriaan myöten stadilainen vierusparini opettaa mua. En kuulemma ymmärrä pääkaupunkiseudustamme yhtään mitään, jos kutsun Helsinkiä Hesaksi, enkä stadiksi. Kun kerron hakevani muualle kuin Helsingin yliopistoon, vierusparini katsoo mua kuin olisin avaruusolio ja näyttää pahoinvointi-ilmeitä. Hänen mielestään kaikki Kehä-I ulkopuolella oleva on pelkkää junttilaa. PÖNDEÄ!

Olen ollut aivan huumassa viime keskiviikkoisesta Backstreet Boys'ien konsertista!
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
Olimme ystävieni kanssa kuuntelemassa aivan huipputason keikkaa Hartwallilla ja nostalgioimme niin, että sattuu vieläkin!
Kaikki teinihaavat aukesivat ja vuosin kuivaksi.
Olen kyllä ylpeä heistä: jatkavat 15v vuoden jälkeen samalla energialla kuin eivät ikinä olisi olleetkaan poissa. Suosioni nousi top kymppiin. Respect.
Kaikki heidän jälkeen tulleet poikabändit ovat pysyvästi kakkossijalla, sillä alunperin BSB on the poikabändi, joka on aloittanut kaiken.

Fanitan bäkkäreitä ja olen ylpeä siitä :D haha ! Olen tullut ulos kaapista.

Eniten porukasta mut yllätti Nick !!! Ihan totta. Olen tähän asti ollut vannoutunut Nick-inhooja, mutta nyt - hän on jotenkin miehistynyt ja saanut itsensä kasaan. Laihtunutkin ja kaikkea. Hän oli aivan loistava lavalla. Taisi nousta suosikeissani kakkossijalle.
Ykkösenä on tietenkin Brian (hauska, laulaa puhtaasti, uskis). Kakkospaikan vei nyt Nick. Kolmantena tulee AJ, Howie ja (poissaoleva) Kevin. Heitä en voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Oikeestaan, en aseta ketään paremmuusjärjestykseen. He ovat täydellisiä kokonaisuudessaa !!!
Ihaaaaaniaaa...

Nyt on uusin levy, Unbreakable ladattuna ämppäriin. Hengitänkin sen avulla ensi viikon.

Ja olen pyhästi päättänyt opetella kaikkien kappaleiden sanat. Meni siihen sitten koko loppu ikä ! :D ystäväni tietävät, etti mulla ole lainkaan sanamuistia. En vain osaa ikinä kuunnella kappaleissa sanoja. Muistan erittäin hyvin melodiat ja kuuntelen puhtautta, rytmiä ja harmoniaa.
Sen siitä saa, kun on muusikon lapsi.

Miksi pitäisi lukemisen olla tylsää?

Aivan niin. Miksi ihmeessä jököttäisin vain kirjan ääressä lukemassa kun voin olla luova taiteilija?! haha. "Baskeri kallellaan...."

Tein itselleni Galenoksen tiukkaan julistepakettiin.

Tossa on siis kaikki Gallen käsittelemät asiat lajiteltuina aihepiireittäin. Seuraava askel on sitten tiivistelmien kirjoittaminen. Helpompaa nyt, kun osaan liittää eri lukuja toisiinsa. Ei tarvitse koko kirjaa lukea miljoonaan kertaan, kun jo tajuaa mikä liittyy mihinkin.

Tämän päivän osalta työt on tehty.

----

Nikotiiniaminiadeniinidinukleotidikoentsyymi

Tänään oli sitten valmennuskurssin koe kaikesta tähänastisesta. Tehtävät olivat ylppärikirjotusten tasoa, mutta niitä oli tuplasti enemmän ja puolet vähemmän aikaa tehä. Eli muutama jäi tekemättä.
Saatiin ratkasumonisteet mukaan ja suurin osa niistä, jotka tein, taisikin olla oikein. Mutta eniten harmittaa, kun olin käsittänyt glukoosin hajoamisen elimistössä väärin. Pänttäsin sen niin hyvin !
Näin se menee oikeesti:
>> Glukoosi hajoaa kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi ja siitä eteenpäin asetyylikoentsyymi-A:ksi ja menee mitokondrioon. Sitruunahappokierrossa hiilet hapettuu CO2:ksi ja vedyt siirretään NAD+/NADP+ avulla elektroninsiirtoketjuun. Siellä ne vapauttavat energiaa ATP muodossa ja muodostavat lopulta vettä H2O.

Mä vielä opettelin ton NAD+/NADP+ nimenkin ulkoa, koska se oli niin älytön: Nikotiiniaminiadeniinidinukleotidikoentsyymi. haha, nauran mahaani.

Mutta virheistä oppii. Toivottavasti !

Raahauduin kokeen jälkeen kotiin. Kaikkine tavaroineni ja vaatteineni kassit painoivat varmaan puolet mun elopainosta. Puolen tunnin kävelymatkan jälkeen tuntui, että niska oli halvaantunut ja happi loppumassa päästä. Tästä alkoi siis kolmen viikon kestävä tauko; huhtikuussa kurssi taas jatkuu.

Väliajalla aion lukea Galenokse tarkasti, kuten jo aiemmin kirjoitin. Aion tehdä paljon tehtäviä ja opiskella sähköfysiikan haltuuni.
Mutta aion myös levätä.
Ei tästä tule mitään, jos joudun joka päivä stressaamaan henkihieveriin itseäni; on kokoajan olo kuin leijonalauma ajaisi takaa. Adrenaliinia veressä ja kädet tärisee jännityksestä.

Aion lenkkeillä paljon ja huolehtia terveydestäni. Rauhoittua nyt hetkeksi.

Eniten työtä tämä vaatii pakaralihaksilta.

Niin ja toki, opiskellessa on huomioitava, että veressä täytyy olla glukoosia, koska aivot eivät voi käyttää mitään muuta energianlähteenään kuin sitä.

Ja voi helkkari, että mun aivot on kääntyneet Galenokseksi. En kohta suomea osaa puhuakaan. Paukuttakaa mua päähän, kun ette enää ymmärrä mitään!

Re-write me

Kohta pakkaamaan uuteen viikkoon. Tällä viikolla on kaikista aineista kertaustunti, ja perjantaina on välikoe. Siinä sitten näkee kuinka hyvin on kärryillä tähänastisista asioista. Nythän olemme kerranneet lähes kokonaan lukion fysiikan ja kemian oppimäärän ja käyneet pari ensimmäistä bilsan lukua Gallesta.

Tämän jälkeen alkaa kolmen viikon tauko, kun on pääsiäinen ja abeilla kirjotukset ja kaikki. Itselläni on suunnitelmissa lukea Galenos erittäin kunnolla ja tehdä siitä tiivistelmä omin käsin. Siis operaatio Re-write Galenos.

Witun Puimuri

Kurssi menee kovaa vauhtia eteenpäin. Nyt on käyty jo voiman momentit ja pyörimisliikkeet. Eilen alkoi sähköfysiikka - ja nyt voin sanoa, että menee aivosynapsit solmuun. Kaikki kaavat on uusia ja en tahdo muistaa mikä symboli on mikäkin, mikä yksikkö on tullut mistäkin ja mikä kaava tarkottaa mitäkin. Täytyy ottaa haltuun tämä äkkiä, koska muuten pelottaa että tipahdan. Onneksi fysiikan maikka on hyvä, lukiossa en tajunnut näistä asiosista hevon pierua !

Hyvä muistisääntö tuli kyllä työlle, teholle ja jännitteelle: W=ItU ; P=UI ; U=RI eli WItUN PUIMURI.
--

Älkää nipistäkö mua

Noniin. Nyt on kurssi päässyt alkamaan. Luokkahuone on täynnä tyhjiä päitä, jotka imevät tietoa kuin sienet ja yrittävät vaivihkaa tutkia ketä muita samalle kurssille on eksynyt. On yksi valkotukkainen poika, yksi pariskunta, yksi tosi pieni tyttö, yksi IB lukion käynyt, yksi aasialainen, yksi hujoppi porkkanapää ja yksi, joka vaihtaa kampaustaan tunnin aikana ainakin kolme kertaa. Nimiäkin alkaa pikkuhiljaa muistaa, mutta ketään ei vielä tunne henkilökohtaisesti.

Into on tällä hetkellä valtava. Tietoa juo kuin janoinen. Vaikka toki ensimmäiset pari tuntia nyt, kun olemme puhuneet vain jostain vahvoista ja heikoista sidoksista ja dispersiovoimista niin on saanut vähän pyöritellä peukaloita. Hyvin kertoo kiinnostuksen tasosta se, että kirjoittelin kaksi A4 paperia täyteen päiväkirjaa, kun en jaksanut kuunnella.

Nopeasti kyllä aika menee, mutta mikäs siinä. Menköön: sitä nopeammin olen lääkiksessä ja pääsen muuttamaan yksin asumaan.

Aivan, kuka pudottaisi minut täältä pilvilinnoista, jotta tajuaisin, että EN VÄLTTÄMÄTTÄ pääsekään lääkikseen ja pysty muuttamaan ensi kesänä pois kotoa?

Varmaa on se, että lääkiksen pääsykokeet on edessä ennen kuin huomaankaan!

Äiti haluaa tehdä mun kanssa mielikuvaharjotuksia: rentoudun ensin, sitten ajattelen, että herään ja on pääsykoepäivä, käyn lenkillä, pakkaan, lähden pääsykoepaikalle, ilmottaudun, istuudun saliin 600 muun kanssa, saan paperin eteeni, alan kirjottamaan ja pähkäilemään, en kuule mitään häiriöääniä, osaan vastata kaikkeen ja olo on turvallinen. Näin kun ajattelen, mun pitäisi olla mieleltäni valmis siihen tilanteeseen toukokuun loppuun mennessä. Onhan siinä tavallaan järkeä: toukokuussa minä olen käynyt pääsykoesalissa suorittamassa pääsykokeen jo monia satoja kertoja, kun muut vasta astuvat sinne ensimmäistä kertaa. hehe.

Toivottavasti kukaan ei nipistä mua, jos vaikka olen unessa ja herään.

Turvallisuuslukujärjestelyä

Eilen alkoi sitten valmennuskurssi sellaisella pääsykoetyökalupäivällä. Puhuttiin muistamisesta ja aivojen tavasta käsitellä asioita; siitä miten kannattaa opiskella, että muisti toimii tehokkaimmin. Kiteytettynä luento opetti, että pitää aina yrittää muodostaa kokonaisuuksia lukemastaan ja yrittää liittää vanhaa tietoa uuden, jo opitun päälle. Tällöin ei tarvitse muodostaa uusia hataria hermotusverkostoja sattumanvaraiseen paikkaan aivoja vaan uusi tieto voi tallentua vahvistamaan vanhaa, jo olemassa olevaa verkostoa.

Ennen lukemista tai erittäin stressaavaa tilannetta, kuten pääsykoetta, kehotettiin tekemään keskittymis- ja mielikuvaharjotuksia, jotta aivojen limbinen järjestelmä (tunteiden ja elintoimintojen keskus) rauhottuisi. Rentoutusharjoitukset edesauttavat uusien asioiden omaksumista sillä isoaivokuori, jossa muisti sijaitsee, toimii tällöin suuremmalla kapasiteetilla.

kuva: http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/psykologia/aivot/talamus.gif

Mutta, siirrynpä nyt teknisestä puolesta vähän arkisempaan asiaan.

Kun menin tilaisuuteen, sali oli täynnä ihmisiä. Outoa tässä nimenomaisessa sakissa oli se, että kaikki näyttivät lääkäreiltä !
Olen aina ihmetellyt sitä, kun joku on tullut sanomaan mulle, että näytän ihan lääkäriltä. Tuntematta mua lainkaa, ilman että olen kertonut hakevani lääkikseen. Olen ihmetellyt ja tutkinut peiliä hullun lailla: lukeeko otsassani hey, be nice to me, I might be your doctor some day ! ?
Mutta - nyt ymmärrän!
Tältä siis näytämme, me lääkärit. Tai ainakin me sellaiseksi aikovat. Kaikissa meissä oli jotain hyvin samanlaista; tavassa, jolla istuimme, pukeuduimme, laitoimme hiuksemme, katsoimme toisiamme. Sitä ei voinut sanoin kuvata, mutta kaikki me vain näytimme lääkäreiltä. Aivan kuin olisi ollut samassa huoneessa 60 sielunsisarensa kanssa.
haha.
Ehkä ne ovat nämä mielenkiinnonkohteet: terveys, ihminen ja luonnontieteet.

Olen tehnyt eilisestä lähtien erilaisia lukusuunnitelmia opiskelupäivilleni. Rakastan suunnittelua ja asioiden organisointia. Teen päiväkirjat ja vihot aina täyteen erilaisia listoja, laskelmia ja ajankäyttösuunnitelmia. Milloin koskevat ne läksyjen tekemistä, milloin ystävien näkemistä, urheilua tai painon pudotusta, aina olen niitä vääntämässä. Myös suunnitelmieni mukaan elämäminen tuo minulle iloa. Ne ovat auttaneet minua oppimaan paljon itsestäni: kyvyistäni ja rajoistani. Nykyään ajattelenkin, että jos jo suunnitelmia tehdessään tietää, ettei pysty niitä toteuttamaan, pettää itseään - ja pahasti!

Tässä kevätrutiinini mustaa valkoisella. Maaliskuuhun asti.

Arkipäivät (ma-to)
9.00 herätys
aamulenkki ja aamupala
11.00 - 13.00 lukemista (läksyt, mind map aloitus)
lounas
14.00 - 16.00 lukemista (mind map loppuun, uusi asia)
välipala?
16.30 - 19.00 kurssi
päivällinen
ilta vapaa

Perjantai
9.00 herätys
aamujumppa ja aamupala
11.00 - 13.00 lukemista (läksyt, mind map aloitus)
lounas
14.00 - 15.00 lukemista (mind map loppuun)
loppupäivä vapaa
lenkkeilyä, kavereita

Tein itselleni käsin kalenterin A4 paperista. Apuna niittikone. Siitä tuli ihana, aivan oman näköiseni. Saan liimailla siihen kuvia ja tekstejä mieleni mukaan ja kirjotella tyhjille sivuille päiväkirjaa, jos siltä tuntuu. Jokaiselle päivälle laadin siihen samaisen aikataulun kuin yllä. Järjestystä elämään!
Saan nyt olla levollisin mielin ja keskittyä olennaiseen.
Kontrolloida turvallisuudentunnettani.

Näin teen itseni lääkikseen!