Dissektiokurssi on nyt ohi ja läpikin siitä on päästy kunniakkaasti arvosanalla 3/5. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta tärkeintä ei ole arvosanat vaan se, mitä on jäänyt käteen. Näin yritän itselleni toitottaa! Ja tältä kurssilta jäikin todella paljon käteen!
Ensinnäkin mulla heräsi toden teolla henkiin kiinnostus kirurgiaa kohtaan. En tiennyt nauttivani tuollaisesta veitsen kanssa näpertelystä ihan NIIN paljon, kun todella nautinkin. Oli hämmästyttävää, kuinka nopeasti siihen vainajan operoimiseen tottui. Ensimmäisen viikon aina silloin tällöin huimasi, kun jotakin rakenteita katsoi lähempää. Mutta kaikki unohtui kuin taian iskusta heti, kun sain käteeni vihreävartisen kirurgin veitsen ja pinsetit. Tunnin lopulla aina huomasin, että olin kadottanut vajaan kaksi tuntia elämästäni kuin hujauksessa pakkomielteiseen intohimooni löytää reisivaltimo tai kaivaa esiin jokin hermopunos tai milloin mikäkin. Ja mikä mahtava tunne olikaan nähdä kättensä työ saman tien edessään.
Minulle jotenkin tuollainen käytännön läheinen työskentelytapa sopi erityisen hyvin. Keskustelin kurssin aikana opikelutovereideni kanssa anatomian opiskelusta ja sain ymmärtää, ettei tuo leikkely suinkaan ollut kaikille paras menetelmä siihen. Osa koki tarvetta lukea enemmän anatomian tekstikirjaa, kun toisille riitti pelkkä rakenteiden luonnossa näkeminen. Itse lukeudun jälkimmäiseen porukkaan. Näillä kätösillä rakensin anatomian sisälleni. Sivuvaikutuksia tällä menetelmällä oli vain se, että koko maailma tuntui yhtäkkiä käyttävän formaliinilta tuoksuvia hajusteita. Myös jääkaappi oli täynnä formaliinilta tuoksuvia ketsuppeja ja hilloja ja vihanneksia. Tuoksuvia - tarkoitan siis lemuavia !!
Jännittävimpiä kokemuksia olivat, kun ensi kertaa sain nähdä jonkun esille kaivetun rakenteen edessäni. Ensimmäinen valtimo löytyi kaulalta (a. carotis communis) kun ensimmäinen laskimo taas reidestä (v. saphena magna), ensimmäinen hermo löytyi kädestä (n. medianus), ensimmäinen lihas kasvoista (m. masseter) samoin kuin ensimmäinen rauhanen (gl. parotideus) jne. Yksitoikkoiselta tämä kuulostaa, mutta sitä hyppi aivan kuin pikkulapsi onnistuneen hiekkakakun tehdessään aina, kun onnistui hahmottamaan jonkin lihasrykelmän tai hermopunoksen vastaamaan anatomian kirjan mallikuvaa. Hulluinta oli tajuta, että kaikki ne rakenteet ihan oikeasti olivat siellä. Siis tottakai olivat - mutta silti! Ja niin ne ovat meissä kaikissa. Jos anatomian kirjassa sanotaan, että tämä-ja-tämä verisuoni kulkee musculus sen-ja-sen alapuolelta niin se löytyi nimenomaan sieltä - ei hiukan enemmän vasemmalta tai oikealta vaan juuri sieltä. Tai esimerkiksi lihasten alku- ja kiinnittymiskohdat: kuinka ne ovat tarkkaan anatomian kirjoissa taulukoitu ja piirretty ja sanallisesti selitetty latinaksi ja englanniksi ja hepreaksi ja kuinka niiden opettelemisessa meni ikä ja terveys - mutta siellä ne olivat ihmisruumiissa JUURI niillä kohdilla kuten anatomiankirjassa sanottiinkin. Mieletön homma on aikanaan anatomisten mallipiirrustusten tekijöillä ollut kaikki rakenteet nimetä ja hahmotella. Kiitos Da Vinci!
Nyt olen siis jollain tavalla anatomisen tietouteni huipulla. Koko viime syksyn luita ja lihaksia ja elimiä on tahkottu päähän mitä tehokkaammilla (?) menetelmillä paperiluetteloista ja nyt tietous on huipentunut siihen, että olen nähnyt ihmisen sisältäpäin ihan oikeasti. Hienoa! Mutta nyt, kun mitä ja miksi kysymyksistä on päästy, alkaa aivonystyröitäni vaivaamaan kysymys miten. Kuinka ihmeen tavalla tällainen monimutkainen erilaisten kudosten ja elinten kaaossekamelska on aikanaan voinut syntyä. Ja kuinka se voikaan olla juuri niin täydellisen looginen. Kaikki tuntuu niin valtavan monimutkaiselta, kun sitä opiskelee kirjoista. Mutta lopulta sitä kuitenkin ymmärtää, että kaikella on oma tärkeä tehtävänsä kokonaisuutta tarkasteltaessa. Kuinka se on mahdollista luonnossa, jossa kaikki pyrkii hajoamaan?
Jotkut selittävät sitä evoluutiolla. Toiset Jumalalla. Itseni on evoluutiota hiukan vaikea käsittää; sille annetaan lähes uskontoa muistuttava rooli tiedemaailmassa. Jos jotain asiaa ei täysin ymmärretä, niin sanotaan vain, että "evoluutio teki sen" ja yhtäkkiä kaikki nyökyttelevät päitään konsensuksessa, vaikkei tutkimustuloksia kyseisen evoluution tapahtumiselle olisikaan. En vasten parempaa tietouttani aio ottaa kantaa evoluutioteoriaan tai mihinkään muuhunkaan maailman luomis -teoriaan tässä blogipostauksessani, mutta aion vain ihmetellä.
Niinkuin teki Hietanenkin Tuntemattomassa Sotilaassa:
"Mää ihmettelen tätä kauhiast.
Kui helvetin taval ihmine on voinu syntty meres?
Jos pual minutti on upoksis nii henk loppu.
Ja mun kropastan et löyr yht hiile murena.
Liha ja luut ihmine on."
kuva: 
