2.3.2010
Ihminen: looginen kaaossekamelska
Dissektiokurssi on nyt ohi ja läpikin siitä on päästy kunniakkaasti arvosanalla 3/5. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta tärkeintä ei ole arvosanat vaan se, mitä on jäänyt käteen. Näin yritän itselleni toitottaa! Ja tältä kurssilta jäikin todella paljon käteen!
Ensinnäkin mulla heräsi toden teolla henkiin kiinnostus kirurgiaa kohtaan. En tiennyt nauttivani tuollaisesta veitsen kanssa näpertelystä ihan NIIN paljon, kun todella nautinkin. Oli hämmästyttävää, kuinka nopeasti siihen vainajan operoimiseen tottui. Ensimmäisen viikon aina silloin tällöin huimasi, kun jotakin rakenteita katsoi lähempää. Mutta kaikki unohtui kuin taian iskusta heti, kun sain käteeni vihreävartisen kirurgin veitsen ja pinsetit. Tunnin lopulla aina huomasin, että olin kadottanut vajaan kaksi tuntia elämästäni kuin hujauksessa pakkomielteiseen intohimooni löytää reisivaltimo tai kaivaa esiin jokin hermopunos tai milloin mikäkin. Ja mikä mahtava tunne olikaan nähdä kättensä työ saman tien edessään.
Minulle jotenkin tuollainen käytännön läheinen työskentelytapa sopi erityisen hyvin. Keskustelin kurssin aikana opikelutovereideni kanssa anatomian opiskelusta ja sain ymmärtää, ettei tuo leikkely suinkaan ollut kaikille paras menetelmä siihen. Osa koki tarvetta lukea enemmän anatomian tekstikirjaa, kun toisille riitti pelkkä rakenteiden luonnossa näkeminen. Itse lukeudun jälkimmäiseen porukkaan. Näillä kätösillä rakensin anatomian sisälleni. Sivuvaikutuksia tällä menetelmällä oli vain se, että koko maailma tuntui yhtäkkiä käyttävän formaliinilta tuoksuvia hajusteita. Myös jääkaappi oli täynnä formaliinilta tuoksuvia ketsuppeja ja hilloja ja vihanneksia. Tuoksuvia - tarkoitan siis lemuavia !!
Jännittävimpiä kokemuksia olivat, kun ensi kertaa sain nähdä jonkun esille kaivetun rakenteen edessäni. Ensimmäinen valtimo löytyi kaulalta (a. carotis communis) kun ensimmäinen laskimo taas reidestä (v. saphena magna), ensimmäinen hermo löytyi kädestä (n. medianus), ensimmäinen lihas kasvoista (m. masseter) samoin kuin ensimmäinen rauhanen (gl. parotideus) jne. Yksitoikkoiselta tämä kuulostaa, mutta sitä hyppi aivan kuin pikkulapsi onnistuneen hiekkakakun tehdessään aina, kun onnistui hahmottamaan jonkin lihasrykelmän tai hermopunoksen vastaamaan anatomian kirjan mallikuvaa. Hulluinta oli tajuta, että kaikki ne rakenteet ihan oikeasti olivat siellä. Siis tottakai olivat - mutta silti! Ja niin ne ovat meissä kaikissa. Jos anatomian kirjassa sanotaan, että tämä-ja-tämä verisuoni kulkee musculus sen-ja-sen alapuolelta niin se löytyi nimenomaan sieltä - ei hiukan enemmän vasemmalta tai oikealta vaan juuri sieltä. Tai esimerkiksi lihasten alku- ja kiinnittymiskohdat: kuinka ne ovat tarkkaan anatomian kirjoissa taulukoitu ja piirretty ja sanallisesti selitetty latinaksi ja englanniksi ja hepreaksi ja kuinka niiden opettelemisessa meni ikä ja terveys - mutta siellä ne olivat ihmisruumiissa JUURI niillä kohdilla kuten anatomiankirjassa sanottiinkin. Mieletön homma on aikanaan anatomisten mallipiirrustusten tekijöillä ollut kaikki rakenteet nimetä ja hahmotella. Kiitos Da Vinci!
Nyt olen siis jollain tavalla anatomisen tietouteni huipulla. Koko viime syksyn luita ja lihaksia ja elimiä on tahkottu päähän mitä tehokkaammilla (?) menetelmillä paperiluetteloista ja nyt tietous on huipentunut siihen, että olen nähnyt ihmisen sisältäpäin ihan oikeasti. Hienoa! Mutta nyt, kun mitä ja miksi kysymyksistä on päästy, alkaa aivonystyröitäni vaivaamaan kysymys miten. Kuinka ihmeen tavalla tällainen monimutkainen erilaisten kudosten ja elinten kaaossekamelska on aikanaan voinut syntyä. Ja kuinka se voikaan olla juuri niin täydellisen looginen. Kaikki tuntuu niin valtavan monimutkaiselta, kun sitä opiskelee kirjoista. Mutta lopulta sitä kuitenkin ymmärtää, että kaikella on oma tärkeä tehtävänsä kokonaisuutta tarkasteltaessa. Kuinka se on mahdollista luonnossa, jossa kaikki pyrkii hajoamaan?
Jotkut selittävät sitä evoluutiolla. Toiset Jumalalla. Itseni on evoluutiota hiukan vaikea käsittää; sille annetaan lähes uskontoa muistuttava rooli tiedemaailmassa. Jos jotain asiaa ei täysin ymmärretä, niin sanotaan vain, että "evoluutio teki sen" ja yhtäkkiä kaikki nyökyttelevät päitään konsensuksessa, vaikkei tutkimustuloksia kyseisen evoluution tapahtumiselle olisikaan. En vasten parempaa tietouttani aio ottaa kantaa evoluutioteoriaan tai mihinkään muuhunkaan maailman luomis -teoriaan tässä blogipostauksessani, mutta aion vain ihmetellä.
Niinkuin teki Hietanenkin Tuntemattomassa Sotilaassa:
"Mää ihmettelen tätä kauhiast.
Kui helvetin taval ihmine on voinu syntty meres?
Jos pual minutti on upoksis nii henk loppu.
Ja mun kropastan et löyr yht hiile murena.
Liha ja luut ihmine on."
12.1.2010
Hic locus est ubi mors gaudet succurrere vitae
..tämä on se paikka, jossa kuolema iloitsee palvellessaan elämää
Nyt on joululoma sitten ohitse ja kylmä yksinäinen koulunpenkki huutelee lämmittäjäänsä. Sain kyllä ihanasti levättyä lomalla, vaikka nyt tuntuu, että kolme ja puoli viikkoa kului kuin hujauksessa. Vietin joulun meillä kotona olleiden australialaisten vieraiden kanssa ja virkistyin heidän ihmetellessä Suomen valkoista joulua, kävin uuden vuoden yli menevän viikon Lontoossa ja loppuloman nautin perheeni ja ystävieni seurasta. Ja luin miljoonia kirjoja ja ulkoilin paaaaaaljon. Eilen kouluun mennessä kuitenkin jo tunsin, kuinka tuttu innostus tuolla vatsan pohjassa taas kipinöi.
Tänä aamuna nukuin pommiin ja meinasin myöhästyä koulusta. Kämppis onneksi herätti. En ehtinyt syödä aamupalaa, mutta se olikin ihan hyvä juttu. Näin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni vainajan. Tai oikeastaan neljä vainajaa. Meillä oli vainajadissektiokurssin ensimmäinen kerta. Mykistyttää..
Sen verran on mulla luonteessa staminaa, että ruoka maistui kyllä dissektion jälkeen ihan hyvin. Mutta oli hyvä, ettei vatsassa ollut mitään aamulla dissektion aikana, ettei tarvinnut edes pelätä tuleeko mitään sieltä ylös. Äsken tulin siis koulusta. Ja nyt yritän saada kahvia alas - ja mietittyä, mitä oikeastaan juuri äsken näin. Hmm..
NYT TUNTUU HYVÄLTÄ OLLA ELOSSA !!!
14.12.2009
1 osa käyty, 11 osaa jäljellä
Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, kuinka euforinen on olo täällä lääkiksessä nyt vihdoinkin olla. Euforia jatkuu varmaan aika pitkälle ensi vuoteenkin.. luulen ma. Mutta perspektiivi tähän kouluun alkaa pikkuhiljaa muuttua. Aluksi mua kiinnosti vaan yleensä kaikki, mikä liittyy lääkikseen ja lääketieteeseen. Ahmin lääkärilehdet kannesta kanteen alleviivaten, kyllä, alleviivaten kuin pieni lapsi kaiken mielenkiintoisen tahi tärkeäksi luokittelemani asian. Heheh, aivan kuin joutuisin asian joskus tenttimään.. Nyt on tunnemylläkkä jo hiukan laantunut ja olen jopa jättänyt muutaman aiheen omasta Duodecimistani lukematta (!) Mun ajatukset on alkaneet jo vähän siirtyä siihen, että mikä lääkäri musta sitten isona oikein tulisi..
Meillä oli tuossa lokakuussa kaksipäiväiset terveyskeskusharjoittelut jossain valitsemassamme terveyskeskuksessa. Pääsimme tutustumaan lääkärin arkeen olemalla mukana heidän tavallisten työpäiviensä kulussa. Itse sain ensimmäisenä päivänä olla mukana sairaalan vuodeosastokierrolla ja iltapäivällä seurata lääkärivastaanottoa. Toisena päivänä olin terveyskeskuksesta ulkoistetussa kunnan palvelukeskuksessa työskentelevän lääkärin mukana koko päivän. Kurkin potilaiden sairaskertomuksia lääkärien olan yli silmät pyörällään ja yritin saada tapahtumista selkoa näillä vaillinaisilla tiedoillani. Sain myös pitää valkotakkia ja kokea, miltä tuntuu, kun potilas uskoutuu syvimmissä huolissaan sille valkoiselle hahmolle, jota minä kovasti muistutin. Onneksi lääkärit, joiden kanssa tämän tutustumiseen suunnatun harjoittelun sain viettää, olivat kiireisestä päivistään huolimatta kärsivällisiä, ystävällisiä ja jopa kolleganaan kunnioittavia tällaista noviisilääkärin planttua kohtaan. Sain monta kertaa röyhistää rintaani, kun lääkäri esitteli minut potilailleen "lääkäriopiskelijana" (ainiin se olen minä!) ja jakoi jälkikäteen mielipiteitään minun kanssani siitä, miten potilaan kanssa kannatti menetellä. Minä tietenkin kyselin valtavasti ja haittasin lääkärin päivän kulkua huomattavasti, mutta kukaan lääkäreistä ei tuntunut rasittuvan tästä vaan päin vastoin he selittivät asioita ja näkemyksiään minulle hyvin mielellään.
Lääkärit, joiden työtä siis näin, olivat yleisterveydenhoidon erikoislääkäreitä. Vai miten se nyt sanotaa? Erikoistuneita yleislääkäreiksi. Opin ainakin, että yleislääkärin työ voi olla kaikkea laidasta laitaan: työtä vanhusten, aikuisten, nuorten ja lasten kanssa; polvipunktioita, tuseerausta, keuhkokuunteluita ja nenäliinan ojentamista. Tentatessani mulle osuneilta lääkäreiltä, mikä heitä työssään eniten viehättää, mainitsivat he kaikki erityisesti työnkuvan monipuolisuuden. Toisaalta yleislääkärin käsissä lepää suuri - ehkä jopa suurin -vastuu potilaan hoitotoimenpiteiden suhteen, sillä onhan yleislääkäri ensimmäinen lääkärikontakti potilaan matkalla kohti vaivan hoitoa, mutta toisaalta, jos potilaan vaiva menee monimutkaiseksi, yleislääkäri ei joudu porautumaan hoitosuunnitelmiin yhtä syvälle kuin johonkin tiettyyn erikoisalaan erikoistunut lääkäri.
Meillä oli myös koulussa lääkäripaneelikeskustelu, jossa saimme kysellä mm. sisätautilääkäriltä, psykiatrilta ja ortopediltä heidän työkokemuksiaan. Tilaisuus oli hyvin mielenkiintoinen ja saihan siitäkin esimakua, mikä erikoisala itseä ehkä saattaisi lääketieteen alalla kiinnostaa. Tällä hetkellä päällimmäisiksi mielenkiinnon kohteiksi mulla ovat nousseet kirurgia ja psykiatria (lähinnä syömishäiriöisten kanssa työskentely). Myös neurologia kutkuttaa. Saapa nähdä, kuinka kauaksi todellisuudesta nämä ensimmäiset ajatukset jäävät ;)
Mennyttä:
- Tuki- ja liikuntaelimistön anatomian tentti meni läpi 2/5 arvosanalla. Tyytyväinen pitäisi tämän neidin niillä lukemisillaan olla, mutta kunnianhimo ajaa keväällä uusintatenttiin nostamaan tulosta. Joululomalla pitää kuitenkin lukea, sillä tammikuussa... tittidittidii...
Tulevaisuutta:
- ... testataan sitä kirurgin veistä silloin alkavalla VAI-NA-JA-DIS-SEK-TI-O !!! -kurssilla (jännittää, koska en ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä ja nyt näen niitä kerralla viisi. Hui!).
- Ennen joululomaa (ensi keskiviikkona) on elinanatomian tentti, johon lukeminen on myös tässä kaamoksen alla ollut ylivoimaisen vaikeaa
Mietittäväksi:
- olisiko mulla jotain parempia opiskelutekniikoita hihassa kuin tämä nykyinen, joka vie tuhottomasti aikaa ja energiaa
- pitäisikö minun siirtyä kotoa lukemaan kirjaston lukusaliin niin, ettei kodista tulisi yksi ahdistava paikka, jossa aina omaatuntoa pistelee, kun ei ole lukemassa.. monet sanoo, että kirjastossa on parempi lukea, ja niinhän itsekin koin pääsykoevalmistautumisen aikana, mutta en jotenkin voi myöntää itselleni, ettenkö muka osaisi lukea kotona yhtä hyvin ja vastustaa tietokoneen ja telkkarin ja kännykän ja kirjojen ja ja ja... tuomaa kiusausta.
- kuinka jatkossa selviin kaamoksesta säilyttämällä opiskeluinnon? tämä nykyinen metodi (en tunnusta kaamosmasennusta, mutta ihmettelen päivästä toiseen, kuinka mitään en jaksa tehdä) ei toimi..
- hmm, hmm..
- pitäisikö mennä yläasteelle tekemään sijaisuuksia..
- minne hakea kesätöihin..
Jouluja kaikille!! :)
>> Syökää influenssa ja sairastakaa sika.. tai toisinpäin.
13.9.2009
kautta likaisten digitus pediusten, että on mukavaa
Minun täytyy jatkuvasti sanoa itselleni, että opiskelen nyt sitä, mihin olen 14 vuotiaasta asti tähdännyt. Siis viimeiset seitsemän vuotta !! Huh huh.. Saan olla ylpeä itsestän.
Peruskoulun kahdeksannella luokalla, kiitos loistavan biologian opettajamme (minun pitäisi muuten lähettä hänelle postikortti ja kiittää!), tajusin haluavani ymmärtää kaiken ihmisruumiista. Päätin ryhtyä isona lääkäriksi - maksoi se mitä maksoi. Lukion suunnittelin tätä tulevaisuuttani ajatellen: jätin pois rakkaita harrastuksiani, mm. luistelua ja tanssia, priorisoidessa ajankäyttöäni enemmän koulun käyntiin; sijoitin fysiikan, kemian ja biologian opiskelun vasta lukion loppupuolelle, jotta ne siten olivat tuoreimmassa muistissa ennen pääsykoekevättä; kävin töissä 17 vuotiaasta asti kerätäkseni rahaa mm. valmennuskurssiin; sijoitin lukiosta valmistumisen syksyyn, jotta saisin puoli vuotta aikaa lukea pääsykokesiin ja saisin silti uuden ylioppilaan neljä pistettä (mikä käytäntö tosin juuri tuona vuonna 2008 poistui).. etc. Kaikki suunnitelmat tähän päivään asti, jopa viimevuoden biotiedeopinnot, ovat tähdänneet vain ja ainoastaan siihen, että jonakin päivänä lääkiksen ovet aukeavat minulle.
Ja nyt se hinta on maksettu! Täällä ollaan.
kuva: http://www.biblicalstrategy.com/images/stethoscope.jpg
Ensimmäisellä viikolla meillä ei koulussa ollut varsinaista opetusta lainkaan. Kävimme läpi perus yliopistokäytäntöjä, vuosikurssien opintosisältöä ja yliopistorakennusta. Ja tutustuimme toisiimme isolla T:llä!
Meidät jaettiin noin 10 hengen tutorryhmiin heti ensimmäisenä päivänä ja toivotettiin tervetulleiksi skumpalla ja vaahtokarkeilla. Illalla ravintolassa oli järjestetty hieno tutustumisilta, jossa myös ylempi vuosikurssilaiset isäntineen ja emäntineen esittäytyivät meille - sillä seurauksella, että palokunta oli kutsuttava paikalle! Seuraavana päivänä tutustuminen omaan ryhmään syveni kaupunkisuunnistuksessa, jossa me pyörimme ympäri kaupungin keskustaa (muumioiksi pukeutuneina) eri yliopiston ainejärjestöjen järjestämillä rasteilla. Lääkiksen rastilla mm. kannettin härän sisäelimiä sokkona paikasta toiseen ja yritettiin saada ne oikeaan järjestykseen, ja biotieteiden rastilla jumpattiin pervohkolla "työnnä keppi reikään" kilpailulla jne.. Hauskaa oli ja harvahan sitä seuraavana aamuna näkyi luennolla. Ensimmäin viikko vierähti ja viikonloppu oli edessä, mutta silloinkaan ei tarvinnut fuksin olla yksin, sillä tuutorit olivat järjestäneet leppoisaa pallopelien pelailua halukkaille.
Toisella viikolla sitten opiskelukin alkoi. Mutta jotta pudotus arkeen ei olisi ollut liian kova, oli viikolle järjestetty muutakin ohjelmaa. Tiistaina meille fukseille piti eräs lääkefirma aivopes... esittelytilaisuuden, jonne me tietenkin kiinnostuneina (= ilmaisen ruoan perässä) suunnistimme. Keskiviikkonakaan ei tarvinnut jäädä kuivin suin, sillä sinä päivänä koitti TOOGAT, lääkiksen perinteeksi muodostuneet kastajaiset. Juhlat alkoivat etkoilla eli lakanoihin pujottautumisella ja jatkuivat keskustan puistossa, jossa itse "kaste" tapahtui. Ilta jatkui edelleen valkoisiin (huom! vielä tässä vaiheessa) lakainoihin sonnistautuneina lääkiksen omalla bilemestalla kaukana keskustasta, johon mentiin bussilla ja josta tietä takaisin kuulemma ei kukaan tiedä - paitsi taksit, joita siellä puolenyön jälkeen parveilikin kuin lokit kalastuslaivan perässä. Aamulla joka musculukseen särki - eikä lakana enää ollut valkoinen.
Loppuviikko meni sitten selkärangan eli columna vertebraliksen tutkimisessa ja latinan kielen saloihin tutustumisessa. Hassua, mutta taidan tykätä siitäkin! Oireita ovat mm., että vapaa-aikanakin (=viikonloppuna) sitä huomaa olevansa nenä kiinni anatomian kirjoissa opettelemassa selkänikamien (vertebrae) ja kylkiluiden (costae) kaiken maailman nyppylöiden ja nappuloiden latinankielisiä nimiä, ja että puhekieli alkaa pikkuhiljaa muistuttaa jotain keskiaikaista munkkilatinaa. Milloinkohan tämä innostus lakkaa? Toivottavasti ei ikinä.
Non scholae, sed vitae discimus = Emme opi koulua, vaan elämää varten.
Tämän syksyn aikana käymme läpi terveen ihmisen koko anatomian kahdessa kurssipaketissa: tuki- ja liikuntaelimistön anatomia sekä elinanatomia. Joulun jälkeen koittaa dissektiokurssi, jolloin pääsemme tutkimaan ihan oikeita elimiä "näillä kätösillä" ja loppuhuipentumana oikeaa kuolleen ihmisen ruumista patologian laitokselle. Odotan innolla, jos niin nyt voi sanoa, anatomiaopin käytäntöön siirtämistä.
Käytännön opetusta toiselta saralta on luvassa jo tämän syksyn aikana. Pääsemme lokakuussa kahdeksi päiväksi tutustumaan ihan oikeaan terveyskeskustyöhön johonkin valitsemaamme terveyskeskukseen. Seuraamme lääkärin työtä vastaanotolla ja ehkä keskustelemme erilaisista toimintamalleista tämän kanssa, ja käymme myös vuodeosastokierroksella. Saamme pitää valkotakkia yllä ja näyttää tärkeiltä, vaikkemme vielä mitään mistään oikeasti tiedäkään. Tämä on tärkeä osa lääkäriksi kasvamista, ja itse ainakin odotan terveyskeskuspäiviä malttamattomana.
Jatkossa aion jakaa kanssanne enemmän kursseilla oppimiani asioita, mutta vielä ei päässä ole blogipostauksen verran uutta tietoa.
Nemo nascitur artifex = Kukaan ei synny mestarina
28.8.2009
Tunneli tulee
Jännittää.
Vihkoja on ostettu kasa kaupalla.
Kämppä on järjestetty opiskelua varten: kirjahyllystä on raivattu tilaa ja tyhjiä lokeroita monisteille on varattu roppa kaupalla.
Haluan jo kouluun.
17.6.2009
ylpeä postaus
Mä
Olen
Sisällä
Lääkiksessä !!!
PÄÄSIN !!!
(miksei tätä fonttia saa yhtään isommaksi???!)
t. Itsestään ylpeä tohtori Butterfly
20.5.2009
Loppuspurtti: paikoillanne, valmiit, NYT !
Adenosiinikertymää aivoissa alkaa olla ihan liikaa ja unirytmi heittää härän pyllyä.. Kiitos katekoliamiinit, kiitos. Ei, en ole leijonajahdissa. Istua möllötän pöydän ääressä päivästä toiseen suurimpana motorisena toimintanani kynän söhertely paperia vasten siten, että siihen muodostuisi jonkinlaisia järkeen käypiä hieroglyyfejä, joita myös sanoiksi kutsutaan. Suurin huoleni on, että rannekanavani tukkeutuu.
Viimeisen viikon olen panostanut soveltavien tehtävien tekemiseen kaikkien osa-alueiden, kemian, fysiikan ja biologian kohdalla. Epionen materiaaleissa on loistavat soveltavien tehtävien antimet. Jopa kokonainen kirja on varattu integroitujen lukujen käsittelyyn.
Ei siis ole paljon kerrottavaa läpikäydyistä asioista. Ellette sitten halua kuulla, kuinka sovelsin Beruna ja Pösilöyhtälöitä noin 20 eri tavalla tai kuinka ymmärsin käyttää verenpaineen säätelyssä yhä nasevampia lauseenkäänteitä.
Toki jotain Galenoksen loppujuttuja ollaan käyty.. niinku esim. sellaset "turhat" jutut ku energiatasapaino, hormonitoiminta ja ruoansulatus. No big deal!
No heh. Ehkä niistä tulen väsäämään tänne vielä jotkin tiivistelmät.
Väliaikaitiedotteena voisin ylpeillä simulaatiokokeideni tuloksilla, jotka ainakin omaa itseluottamusani nostivat. Sain ensimmäisestä (helpommasta) simuloidusta pääsykokeesta 67% oikein, kun kokeen keskiarvo oli 54% ja toisesta (vaikeammasta) simuloidusta pääsykokeesta 70% oikein, kun kokeen keskiarvo oli 53%. Mahdollisuudet mulla siis ONNNNNNNNNNNNNNNNNNN, että jopa pääsisin kuin pääsisinkin ehkä mahdollisesti sen mustan viivan yläpuolelle siinä sisäänpäässeiden listalla tänä vuonna!
Thumbs up!
Eniten päänvaivaa mulle simulaatiokokeissa on, yllätys yllätys, aiheuttanut KEMIA !!! Siis kyllä. Soveltavien biokemiallisten tehtävien tekemisessä mulla on ollut jostain syystä nyt ihan älyttömästi ongelmaa, vaikka se juuri pitäisi olla mun vahvinta alaa, koska sitä olen koko vuoden lukenut! Mutta ehkä tässä käy juuri näin. Se mihin luottaa eniten, onkin se akilleen kantapää. Niin en anna käydä tänä vuonna.
Toinen kompastuskivi on aineisto. Sitä en tässä toisessa simulaatiopääsykokeessa ehtinyt lukemaan, niinkuin en ehtinyt viime vuoden pääsykokeissakaan kunnolla! Minun kannattaisi mietiä toimintasuunnitelman muuttamista pääsykokeessa, koska AIKA todella meinaa, eikä vaan meinaa vaan loppuukin kesken.
Olen aikasemmin tehnyt niin, että aloitan fysiikan tehtävillä, siirryn kemian tehtäviin, väännän sitten biologiafilosofoinnit hieroglyyfikynälläni paperille ja vasta sitten tarkastelen aineistoa. Olisi ehkä syytä kääntää kelkka nurin ja aloittaakin aineiston tarkastelusta. Lisäksi biologia ehkä sittenkin kannattaisi ainakin laittaa alkuun vielä siinä vaiheessa, kun kokeen alussa on virkeä. Laskuja jaksaa vääntää väsyneenäkin, mutta biologiassa sitä helposti alkaa jumittaa. Mutta toisaalta fysiikassa ja kemiassa vaaditaan myös niitä nopeita teräviä hoksottimia kokeen aikana, joten enpä nyt sitten tiedä.
Apua!!!
Mutta tiedän, että ei se loppujen lopuksi ole minun käsissäni, pääsenkö sisään vai en. Minä teen parhaani, juoksen itseni maitohapoille tässä tällä viikolla alkavalla loppukirispurtilla, mutta lopullisen päätöksen jätän parempiin käsiin. Tulevaisuudestani kyllä pidetään huolen, se on varma! Mitä kautta se oma tie sitten kulkee, se jää nähtäväksi. Mutta kovat olis toiveet, että pääsisin tänä vuonna sisään. Ja suuret olisivat kiitoslaulut, jos niin kävisi!!!!!!!!!!
http://ucdavismagazine.ucdavis.edu/issues/su07/graphics/FuturePower.jpg
21.4.2009
Summausta III
Merkinnät:
Pvä= kuinka paljon oekken luin
- mittee oekken opin?
Maanantai
2. pääsiäispäivä
Vapaapäivä mummin ja vaarin kanssa
Tiistai
- Lukusuunnitelman teko 1h
- Fysiikan laskuja pyörimisliikkeestä ja momentista 2h
- Fysiikan tukiopetusta momentista, laskin laskuja 1h
- Valmennuskurssilla kemiassa orgaanista kemiaa, plaah, fysiikassa aaltoliikkeen peruslainalaisuuksia 4h
- aaltoyhtälöt: omega=2*pii*taajuus (kulmataajuus) ja k=omega/nopeus (mikskäs tätä nyt kutsuttiinkaan?)
- pyörimisnopeuden muutoslaskuissa LASKE MOMENTIN KAUTTA !!! (ei tangenttikiihtyvyyden ja keskeiskiihtyvyyden avulla monimutkaisesti)
Keskiviikko
- Biologian lukemista sensorisista ja autonomisista toimintonnoista 4h
- pyramidiradat
- aivohermojen muistisäännöt: "kieli vain kiekuu, kasvot loittonee, kolmas teloo ja sinä hajoat", "some say money matters but my brother says big boobs matter more"
- afferentit / efferentit hermot ja niiden kulku selkäytimen kautta
- käden hermot
- helminauha ei muodostu spinaaliganglioista vaan on ihan eri nystykkä selkärangan vieressä sympaattisten hermojen kulkureitillä
- sympaattisen / parasympaattisen hermoston synapsoinnit ja hermovälittäjäaineet (sympaattisella postganglionaarisesta noradrenaliinia, parasympaattisella asetyylikoliinia)
Torstai
- Bilsan lukua sensorisista, autonomisista ja erityisesti motorisista toiminnoista 2h
- Fysiikan lukua aaltoliikkeestä, tehtäviä aaltoliikkeestä (moniste) 2h
- Valmennuskurssilla bilsassa senosrisista ja motorisista toiminnoista sekä autonomisesta hermostosta (jatkoa), fysiikassa aalotliikkeen ääneen liittyvät perusasiat 4h
- Bilsan tehtäviä sensorisista ja motorisista toiminnoista
- opin kaikkee jänskäbänskää :D (= en oo muistanu kirjottaa ylös!)
Perjantai
(olin rasituskokeessa VIISI tuntia ja sen jälkeen olin niin poikki, että nukuin 2,5h päikkärit)
- Kemian lukua orgaanisesta kemiasta 3h
- Valmennuskurssilla kemiassa orgaanista kemiaa ja välikoe siitä, bilsassa aisteja (paitsi silmä)
- korvan äänen aisitiminen (tarkennus aiemmin oppimaani: ääni välittyy nesteen JA tyvilevyn värähtelynä)
- makusilmun rakenne
- generaattoripotentiaalin (= reseptoripotentiaali, joka itseasiassa kuvaavampi nimi) toiminta ja merkitys, tapahtuu kaikissa reseptorisoluissa
Lauantai
- Bilsa: lihassupistusesseen alustus, sensoriset, motoriset, autonomiset hermot (vieläkin!!!), aistit (paitsi silmä) 6h
- lihassupistuksen säätely: ekstrapyramidaalirataa pitkin liike-ehdotuksia mm. tyvitumakkeilta (=basaaliganglioista), pikkuaivoilta ja aivorungolta (nämä saavat jatkuvasti infoa mm. tasapainosta, vireystilasta, kuulo-näköreseptoreista, ihon reseptoreista, gammamotoneuroneilta ym. afferenteilta hermosoluilta), motorinen korteksi lähettää lopullisen liikekäskyn (pikkuaivoihin kopio), joka kulkee ylempää motoneuronia pitkin kortikospinaalirataa selkäytimeen ja synapsoi siellä alfamotoneuronin (alempi motoneuroni) kanssa, joka taas kulkee etujuurta ja edelleen etuhaaraa pitkin hermottamaan lihasta.
- lihassupistuksen mekanismi: plaaplaaplaa, en jaksa selittää tässä
- Limbinen järjestelmä on vanhinta aivojen aluetta ja on ns. tunteiden keskus: eloonjäämisvietti (aggressiivisyys, nälkä, seksuaalivietti yms) lähtee sieltä
- hajuaisti assosioituu aisteista tehokkaimmin tunteikkaisiin muistoihin, koska se on ainoa aistirata, joka kulkee limbisen järjestelmän läpi (EKSTRATIETOA!!!)
YHT = 36h
(Vähensi tuo maanantain vapaa!)
Viime viikolla kävin lääkärissä ja sain Duactia tukkoisiin korvatorviini ja nenäsieraimiini. Duactissa on pseudoefedriiniä, joka on amfetamiinijohdannaista ja siis piristävää, sympaattista hermostoa aktivoivaa ainetta. Sen hoitava funktio on näin ollen supistaa pintaverisuonia. Sivuvaikutuksena olen kuitenkin huomannut unen laadun heikkenemisen. Olen ilmeisesti nukkunut pelkkää pinnallista NREM-unta koko viime viikon, koska A) olen nähnyt ihan käsittämättömiä painajaisia ja B) olen nyt tämän viikon alussakin jo aivan puhkipoikkikatki ja haluaisin vain nukkua kokoajan...
Painajaiseni taitavat kyllä kertoa jotain stressitasoistani. Yhtenä yönä punasolut ja valkosolut ajoivat minua takaa, enkä päässyt pakoon, koska en ollut tarpeeksi nopea laskemaan jotain fysiikan laskua. Toisena yönä olin raskaana (?) ja siksi minun tuli päästä juuri tänä keväänä lääkikseen tai ei koskaan!! Seuraavana yönä olin Turussa ja minun piti päästä sieltä takaisin kotiin, mutta en pystynyt lukemaan karttaa, koska minulla ei ollut siihen oikeaa ratkaisukaavaa. Olen herännyt aivan hiestä märkänä nyt jo monena yönä peräkkäin ajatellen, että mistä ihmeestä näitä unia oikein tulee?! Pitäisköhän minun huolestua?
Tapaan huomenna yhden valmennuskurssin vetäjistä ja keskustelen hänen kanssaan lukusuunnitelmastani - tai lähinnä sen toimimattomuudesta, josta viime postauksessakin kirjoitin. Ehkä nyt kuitenkin olisi hyvä saada jonkilainen ruotu tähän rankaan, etten kokoajan olisi muuttamassa kaikkea suunnittelemaani. Ehkä suunnitelmissani on vikaa, kun en osaa pitää niitä? Kiikutan mukanani viimeisen kolmen viikon lukupäiväkirjani ja toivon, että niistä löytyy jotain, joka ratkaisi tilanteeni. Tahdon päästä rytmiin ja olla vähän varmempi siitä, mitä milloinkin luen. Nyt stressaan kokoajan roikkumaan jääviä rästitöitä ja sitä, milloin ehdin tehdä mitäkin. Aika tuntuu valuvan käsistä, vaikka luenkin joka päivä niin paljon kuin vain jaksan. Myöskään vapaa-ajalle ei tunnu löytyvän sijaa ja aivoni räjähtävät jatkuvasta hätähätä mayday mayday "missä mennään" paniikista.
Ugh. Pitemmittä puheitta. Nyt syömään iltapalaa ja sitten nukkumaan!
Tule hyvä uni.
Avot.
12.4.2009
Summausta II
Merkinnät:
Pvä= kuinka paljon oekken luin
- mittee oekken opin?
Maanantai
- fysiologian luennolla verenkierrosta, punasoluista, valkosoluista, solujen välisistä liitoksista 2h
- biokemian luennolla proteiinien motiiveista ja domeeneista 1h
- Fysiikan tehtäviä mekaniikasta 2h
- Biologian lukua 1h
- Valmennuskurssilla fysiikkaa: miellekartta mekaniikkalaskuista, momenttivoima ja pyörimisen yhtälöt 4h
- momenttilaskuissa voimien komponentteihin jako.
- momenttilaskuissa koordinaatiston valitseminen (ei tartte aina olla vaaka-pystysuunnassa - paperia voi kääntää!!! ...seonjännä)
- solujen väliset liitokset, liitosproteiinit ja liitosten merkitykset
- punasolu on erythrosyytti
- luuydin muodostaa punasoluja muuallakin kuin selkäytimessä
Tiistai
- Biokemian harjoitustehtävä biokemiallisista makromolekyyleistä 2h
- Biokemian harjoitustehtävien käsittely 2h
- Valmennuskurssilla fysiikassa momenttilaskuja ja pyörimisliikkeen peruskaavoja, biologiassa kertausta kuljetuksesta solukalvon läpi ja poikkijuovaisesta lihaksesta sekä kemiassa fynktionaalisista ryhmistä ja nimeämisestä 6h
- kysteiini tekee rikkisiltoja, lipidit eivät välttämättä ole makromolekyylejä, koska eivät polymerisoidu
- momenttilaskut vaativat keskittymistä :D
- sekundaarisesti aktiivinen kuljetus,
- solun lepopotentiaali on kalvolla, mutta solun sisällä on sähköneutraliteetti
- poikkijuovaisen lihaksen maatuskarakenne: lihas -> lihassyykimppu -> lihassyy -> myösiini- ja aktiinisäikeet
- T-putket ovat lihassyyn sisällä sarkoplasmisen kalvon lähettyvillä
- lihassupistuksen toimintamekanismi
Keskiviikko
- Biologian lukemista kudoksista 1h
- Fysiikan momentti- ja pyörimisliikelaskuja 3h
- Valmennuskurssilla bilsassa hermosto 2h
- Biologian tehtäviä hermostosta ja kudoksista 2h
- Olipa kerran Elämä aivot ja hermosto 1h :)
- isoaivolohkot
- väliaivojen, keskiaivojen, hypotalamuksen ja hypofyysin, käpylisäkkeen, aivokurkiaisen, aivosillan, talamuksen, pikkuaivojen ja basaaliganglioiden sijoittuminen
- likvorin kiertokulku: I, II, III aivokammio filtroi likvoria suonipunoksista, aivonesteviemärin kautta se kulkee IV aivokammioon, josta aukkojen kautta lukinkalvononteloon ja lukinkalvonjyväsistä verenkiertoon
- aivokammioiden anatominen sijoittuminen
- selkärangan hermot
Torstai
- Bilsan lukua kudoksista, hermostosta ja immunipuolustuksesta sekä kertausta tähänastisesta 4h
- Valmennuskurssilla bilsassa immunipuolustuksesta ja tukikudoksista (side- rustokudos) 3h
- immunipuolustus (hela hoito!!! :)
- side- ja rustokudos
- fibroblastit sidekudoksessa, kun kondrosyytit rustokudoksessa
Perjantai
(kylmetyin ulkona, kipuilin ja nukuin kolmen tunnin päikkärit)
- Olipa kerran elämä: immunipuolustus, luuydin, veri, verihiutaleet 2h
- jo tehtyjen fysiikan tehtävien tarkastamista (argh)
- virukset torjutaan monin eri keinoin
- interferonit
- verihiutaleiden merkitys
- tromboksaanin ja prostaglandiinin vaikutus verihiutaleiden toimintaan
Lauantai
- Fysiikan väärin ratkaistujen tehtävien uudelleen tekemistä (huolella!!) 3h
- Biologian lukua aisteista 2h
- Kemian perusasioiden kertausta tähänastisesta 1h
- huolellisuus palkitaan fysiikantehtävissä, ei kannata siis ylpistyä vaikka luulisi jo osaavansa
- teen aika paljon huolimattomuusvirheitä fysiikassa
- huolimattomuusvirheet on perseestä
- äänen kulkeutuminen korvan simpukassa: vasara, alasin, jalustin -> soikea rakkula välittää paineaallon nesteeseen -> pyöreä rakkula tasaa painetta, joten aistimus ei johdu paineesta -> värähtely siirtyy eteiskäytävän ja simpukatiehyen välisen solukalvon (ainoa vapaasti liikkuva kalvo) kautta tyvikalvoon, joka värähtelee kuin viulun kieli tietystä kohtaa tietylle äänelle -> matalat äänet resonoivat simpukan kärjessä, kun korkeat äänet jo eteiskäytävän alussa (tyvikalvon rakenne erilainen eri päissä, vrt. basson ja viulun kieli - mutta se jo Gallen ulkopuolista tietoa)
- karbonaattikivet ovat pyöreässä ja soikeassa rakkulassa
YHT = 45h

Huomattavasti parempaa työtä jo tällä viikolla!
Tekemiäni lukusuunnitelmia on kyllä ollut tajuttoman vaikea noudattaa pitkin viikkoa. Olen niin impulssiivinen ihminen, että vaihtelen suunnitelmiani päivänkin mittaan ihan eessuntaas jatkuvasti. Olenkin heittänyt ne nyt huitsin nevadaan ja siirtynyt pitämään lukupäiväkirjaa. Lukujärjestys viikolle on siis tuossa minulla kokoajan auki, kirjoitan siihen lyijykynällä mitä milloinkin olen suunnitellut tekeväni, mutta sitten vaihtelen asioiden järjestystä pitkin päivää sen mukaan, mitä ihan OIKEASTI teen ja milloin sen teen. Kyllä lukutunnit näköjään sitenkin tulevat täyteen. Ehkä jossain vaiheessa pystyn katsomaan päiväkirjojani taaksepäin ja oppia itsestäni jonkin tietyn toistuvan rytmin. Nyt en ainakaan ole sellaista vielä löytänyt :D Heti jos sanon, että tykkään lukea aamulla, luen seuraavan päivänä paljon mieluummin vasta ilta kymmeneltä, ja päinvastoin.
Turha minun on siis änkeä itseäni mihinkään muottiin. Itseään kuuntelemalla se paras tulos tulee, eikö vain? Motivaation ja lukuinnon puutteesta, kun ei kohdallani ole kyse, niin tuskin tästä kovin huolissaan tulee olla. Päiväkirjasta näen sitten jälkikäteen aina, onko päivä ollut tehokas ja olenko oppinut keskimäärin paljon vai vähän. Jos olen alkuviikosta lukenut vähän, tiedän, että loppuviikosta lukutahtia pitää kiristää, ja taas jos alkuviikosta olen lukenut paljon, loppuviikolla voi vähän höllätä otetta. Jaksamistanihan en voi mitenkään tietää etukäteen. Jokainen päivä on erilainen. En pystyisi suunnittelemaan yhtä viikkoa kerralla ja tietää minä päivinä jaksan lukea enemmän ja minä päivinä vähemmän. Eikä saman verran lukeminen joka päivä myöskään toimi kohdallani.
Lukeminen on vähän samanlaista kuin urheileminen. Joka päivä treeni ei voi olla samanlaista. Viikon sisällä on kevyitä ja raskaita päiviä, ja toisina päivinä sitä jaksaa paljon enemmän kuin toisina. Niin se vain menee!
Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille !!!!! :)
6.4.2009
Summausta I
- mitä oekkeen opin

Maanantai
- Fysiologian kurssilla happo-emäs tasapainosta 2h
- HOPS teko biotieteestä (käytännössä turha!!!) 1h
- Valmennuskurssi, jossa alkukoe 3h
- respiratorisen asidoosin ja alkaloosin yhteys elimistön hiilidioksidi -> bikarbonaatti -> hiilihappo -tasapainoon sekä pH:hon.
Tiistai
- Fysiologian kurssilla munuaisten glomerulusten rakenteesta ja toiminnasta 2h
- Biomolekyylien kemian tenttiin lukua 1h
- Galenoksesta: hiilihydraatit, aminohapot, lipidit ja nukelotidit sekä solukappale 1h
- Valmennuskurssilla samaiset asiat (biologia) ja kemiassa perusjuttuja laskutekniikasta 4h
- glomeruluksen afferentin ja efferentin arteriolin erot, glomerulussuodoksen reabsorptio, anomeerihiili hiilihydraatissa, imidatsurirengas aminohapossa, fosfolipidin ja sfingolipidin rakenne, DNA:n ja RNA:n 5' ja 3' päät, kadheriini vyöliitoksessa ja desmosomissa, lysosomeissa ph5 ja siksi niiden entsyymit ei toimi soluplasmassa (ph7)
Keskiviikko
- Fysiologian kurssilla munuaisten tubuluksen toiminnasta ja rakenteesta 2h
- Biokemian tunnilla liipalääpälööpaa 1h
- Biotieteiden HOPS lopulliseen muotoonsa 1h
- Nettimatskuista proteiinisynteesin kertausta 1h
- (Iltapäivä konserttiharjoituksissa ja sen jälkeen konsertissa)
- Henlen lingon toimintaperiaate, sekreetio, munuaisten happo-emästasapainon ylläpito bikarbonaatin avulla, Na/K tasapainon säätely
Torstai
- Biomolekyylien kemian tentti 3h
- Valmennuskurssilla kemiassa reaktioyhtälön tasapainottamista hapetuspelkistyslukujen avulla, fysiikassa voimien piirtelyä ja alustusta tulevalle 4h
- symportti on sekundaarista aktiivista kuljetusta, kun antiportti ja uniportti passiivista, sekundaarisen aktiivisen kuljetuksen toimintaperiaate, nukleotidi on myös ATP:n, NADPH:n sekä mm. cAMP:n rakenneyksikkö, sakkaroosissa on a-1,4 sidoksia, kun tärkkelyksessä on b-1,4 sidoksia (ja glykogeenissä b-1,6-sidoksia)
Perjantai
- Fysiologian kurssilla hengityksestä 2h
- Kemian tehtäviä reaktiotasapainotuksista 2h
- Valmennuskurssilla kemiassa hapetuspelkistys reaktioita ja Gibbsin vapaata energiaa, reaktioentalpioita, sidosenergioita yms; biologiassa, solujen väliset liitokset, solukalvon proteiinit ja aineiden kuljetus solukalvon läpi, solukalvon lepopotentiaali sekä (lihas- ja hermo)solun aktiopotentiaali 4h
- hemoglobiini ei käytännössä sido neljää happimolekyyliä ollessaan "täysi" (97%), oksihemoglobiinin dissosaatiokäyrä kuvaa sitä kuinka kylläinen veren hemoglobiini on hapesta, hiilidioksidin kulku keuhkovaltimosta ulkoilmaan ei tapahdu nollaosapaineeseen, vaikka ero silti on huomattavan pieni (0,8kPa, kun happi tarvitsee samaan siirtymiseen 8,6kPa), punasolujen karboanhydraasientsyymi nopeuttaa hiilidioksidin ja veden reaktiota hiilihapoksi (-> bikarbonaatti)
Lauantai
- Kemian tehtäviä hapetuspelkistys reaktioista ja Gibbsin vapaasta energiasta 3h
- Biologian lukua solujen välisistä liitoksista, aineiden kuljetuksesta solukalvon läpi, solukalvon lepopotentiaalista ja aktiopotentiaalista 2h
- - rautalanka kaavassa gibbsin vapaan energian edessä on miinusmerkki, hapettumisessa e- luovutetaan, pelkistymisessä vastaanotetaan, aktiopotentiaalin tapahtumakulku jänniteherkkien kanavien avulla (!!)
Sunnuntai
- vapaa vapaa vapaa vapaa
- kävin 2h lenkillä ja sain jalkani kipeeks (hermopuristus pohkeessa, kun on niin pahat penikat)
YHT = 36h
Tavallinen työviikko. Ens viikolla tavotteena vähintään 40h. Se tarkoittaa, että koulun ja valmennuskurssin lisäksi lukemista tulee olla noin kolme tuntia. Ei kuulosta pahalle! Enemmänkin voisin. Mutta eihän se ole se määrä, vaan se laatu!
25.1.2009
Päivitystä vallan
Niin, tiesittekö että haukottelun syy on selvinnyt. Sehän on vielä Galenoksessakin lueteltu ihmiselimistön mysteeriksi yhdessä nikottelun kanssa.
>> Mutta nyt on selvitetty, että se on aivotuuletusta!
Sama funktio kuin puhaltajalla tietokoneessa.
Maanantaina jatkuu seiskaluku. Ellen jo tänään jaksa lukaista sitä lenkin jälkeen. Enpä taida. Sen verran on ajatukset muualla, eikä silloin kannata. Mutta kyllä kyllä, omatunto pistelee jo.
HuomiC
21.1.2009
jos silmät pitäisivät ääntä, ne sanoisivat wiuh wiuh...
Seiskaluku seuraavana rämpimisvuorossa. Etenin tänään jo lukuun 7.3 eli fysikaalisiin uhkatekijöihin. Siitä jatkan huomenna. Biolgiset uhkatekijät -luku vaati taas Galenos-suomi sanakirjaa, eikä siitä oikeestaan sittenkään saanut selvää. Tai tottakai selvän sai, mutta mitään kompaktia pakettia tallennettavaksi aivoihin ei jäänyt. Onneksi taas oli toiset materiaalit, joissa asiat olivat huomattavasti selkeämmin kirjoitettu ja pääasiat lueteltu vähän loogisemmassa järjestyksessä. Kemiallisia uhkatekijöitä -lukua lukiessa tuntui ihme kyllä aika iisi pliisulta. Ehkä tämän syksyn opinnot kemian parissa yliopistolla eivät olekaan menneet aivan hukkaan, vaikka itse kursseilla tuntuu sille, että kaikki asiat ovat vain menneet enemmän sekaisin. Toki sekin luku täytyy vielä kunnolla syynätä ja tehdä esimerkkitehtäviä kyseisitä asioista.
Ollaan kyllä aika hyvin hollilla, kuitenkin. Kovaa vauhtia olen saamassa Gallen läpi jo tammikuun aikana. Vaikka noh, työtäkin se vaatii eikä kaikkea voi ihan kellon kanssa lukea. Sitäpaitsi nyt alkaa pian koulukin verottaa enemmän aikaa, koska kurssit alkavat lähetä puoliväliä, mikä tarkoittaa vaikeampia asioita. Mutta seuraavaa projektia voisin tässä jo suunnitella. Se taitaa olla tehtävien tekeminen vanhasta Valmennuskeskuksen kurssimateriaalistani. Fysiikan tehtävissä voisin edetä Galenoksen tahtia nytkin, mutten koe hyödylliseksi tehdä montaa asiaa saman aikaisesti. Aloitan siis varmaankin niillä, kunhan kirjan takakansi sulkeutuu, sillä tahdon saada itsetuntoni fysiikan suhteen varmemmaksi. Samaan aikaan voin kuitenkin aloitella kemiankin tehtäviä ja katsoa kuinka paljon taidot ovat niissä ruostuneet - vai ovatko. Bilsan tehtäviin keskityn vasta viimeiseksi. Viime vuonna en tehnyt niitä lainkaan, enkä tiedä oliko se fiksu peliliike. Tänä vuonna aion ne tehdä, mutta en voi tehdä niitä samalla tavalla kuin fysiikan ja kemian tehtäviä. Tahdon panostaa niihin ja todella optella vastaustekniikkaa, mikä vaatii aikaa ja rauhaa ajatella. Vaikkei bilsan tehtävillä kyllä millään ilveellä mennä sisään, tahdon niiden osalta olla vähintään muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla.
Mietin myös, että milloinkohan saan Epionen kurssimateriaalit itselleni, nyt kun olen kurssimaksunkin maksanut. Ennakkotehtäväkurssi netin kautta alkaa ensi- tai maaliskuussa, joten sitä ennen olisi kiva ollut olla Valmennuskeskuksen materiaalit käytyinä. Mutta, jaa, ei se mitään vaikken ehtisikään. Kurssillahan tulee asiat sitten luettua vielä Epionen materiaaleista.

>> huomiseen!
19.1.2009
Varastaa leegopalikoita ihan muualta
Luku ei kauheimmin kiinnosta, kuten ehkä voitte rivien välistä lukea! En tiedä edes onko se kovin tärkeä pääsykokeita ajatellen, mutta aion sen silti ymmärtää ja leikkiä kiinnostunutta. Ainakin aalto-, sähkömagnetismifysiikkaa sen kautta voidaan kysellä.

Totesin jälleen, että varsinkin vaikeimpien ja epäkiinnostavimpien asioiden kohdalla parasta on lukea asia eri sanoin eri paikoista. Galenoksen käsittelytapa ei ole mikään maailman selkein ja loogisin, joten kun asian jostain kerran saa ymmärrettyä helpommin, pääsee Galenoksenkin kanssa samalle aaltopituudelle. Se kirjahan tavallaan vain luettteloi asioita ja antaa maistiaisia siitä, mitä kokeessa pitää osata. Lukijan onneksi kaikki on vielä ripotellut mitä epäloogisimpaan järjestykseen eri paikkoihin ympäri kirjaa niin, että kokonaiskuvien rakentaminen vaatii välillä lähes insinööritason ongelmanratkaisutaidot.
>> Eli ohje numero yksi: lue se muualta!
27.11.2008
Pökköä pesään ja tuli riehumaan
Kevät 2009 täältä tullaan!

Nyt, kun olen ollut viikon täysin vailla koulua (koska minua eivät kiinnostaneet kurssit ihmisen evoluutiosta tai häärääminen labran eetterihöyryissä), olen aloittanut lukutaipaleeni kirjaston lukusalissa. Villasukat jalkaan, kahvi kouraan ja asento mukavaksi. Mikä sen parempaa? Olen aloittanut lähinnä fysiikan laskujen parissa tekemällä viime vuoden valmennuskurssimateriaalin tehtäviä. Lohduttavaa on, että on se laskurutiini sentään paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Muuta lohduttavaa epätoivoisissa päänahkahierontasessioissani ei sitten ole ollutkaan. Huh, että työtä riittää, jos aion saada koko fysiikaan sujumaan kuin vettä vaan.
Mutta mikään ei ole niin haastavaa,
ettei sitä tekisi lääkikseen pääsemiseksi !
Tavoitteeni kohta saapuvalle joululomalle olisi saada tehtävät tehtyä loppuun ja Galenos selattua pintapuolisesti läpi. Stressiä en aio ottaa - koska sitä riittää kevääseen! Mutta tammikuussa olisi hyvä olla jo vauhdissa.
Niin, ja pitäisi päättää, mennäkkö valmennuskurssille vaiko eikö? Hmm.. siinä vasta..
23.11.2008
Hit me with your stetoscope

Lääkis on siis tähtäimessä ensi keväänä - toista kertaa. Nyt ei tarvitse onneksi tehdä minkäänlaisia B-suunnitelmia sen varalle, ettei pääsisikään sisälle, kun voi vain jatkaa opintoja biokemian parissa. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt paikan lunastaminen lääketieteellisestä tiedekunnasta. Ja motivaatio on korkeammalla kuin ikinä.
Toki ymmärrän sen, toisin kuin viime vuonna tähän aikaan, että ei siihen kuole, jos ei vielä pääsekään sisään. Iästä ei koskaan sillä alalla ole haittaa, ja ei tämä biokemian lukeminen hassumpaa ole tulevaisuutta ajatellen. Hyödyllistä tietoa roppa kaupalla vailla valmistumispaineita.
Tänä vuonna aion panostaa laskurutiinin kehittämiseen. Biologiaa luen kyllä vahvasti siinä rinnalla, mutta laskurutiini on numero yksi! Kemiaa olen nyt lukenut yliopistolla paljonkin, mutta fysiikka on jäänyt vähemmälle. Sen kertaaminen pitäisi siis aloittaa pikku hiljaa. Alamme kaverini kanssa lukemaan yhdessä ensi viikolla. Emme vielä ole sopineet strategiaa, mutta varmasti jonkinlainen sellainen löytyy kun lyömme päämme yhteen. Nyt ovat siis suunnitelmat vielä aika auki, mutta kun ne selviävät, kirjoitan ne tänne mustaa valkoisella.
18.10.2008
Päivitystä

Lääkis opiskelusuunnitelmaa pitäisi alkaa vääntämään.
Ja muutenkin, elämän suunnitelmaa. Parikymppisen sellaista.
Fysiikkaa ja kemiaa on tarkoitus tässä lueskella itsenäisesti tammi-helmikuuhun asti. Tällä hetkellä liikkeellä ollaan kemian saralla. Sille on koulussa paljon tukea, kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitin. Mutta täytyisi fysiikkaakin aloitella jossain vaiheessa, se vähän pelottaa. En saa mitään aikaiseksi koskaan, jos itse vain yritän potkia itseäni. Ja muutenkin epäilyttää omat aivonystyrät. Kirjoja ei ole, joilla voisi tehokkaasti itsensä fysiikkaneroksi taistella.
Olen miettinyt itseopiskelumateriaalien hankkimista. Vaikka minulla nyt on kaikenlaista materiaalia kahdelta eri valmennuskurssilta, ei kuitenkaan selkeästi yhtä sellaista itseopiskeluun tarkoitettua pakettia. En tiedä mitä eroa siinä sitten olisi noihin materiaaleihin. Pitää vähän ruveta sitä tutkiskelemaan.
Keväämmällä sitten pitäisi olla laskurutiinit tulessa kemiaan ja fysiikkaan. Silloin häämöttää fysiologian kurssi yliopistolla ja sen pitäisi auttaa biologian opiskelun kanssa. Myös Galenosta pitäisi silloin osata integroida omiin aivonystyröihin sopivaksi luovaksi paketiksi.
Yhtäkkiä tuli sellainen kamala fiilis, että tässähän meinaa kaikki loppua kesken.
Aika ja Aivot.
Kaksi suurta Avainta.
Mutta vaikka kaikki on loppupelissä minun käsissä, ei mikään silti ole. Minä voin tehdä parhaani, mutta varmaa ei ole sitten kuitenkaan pääsenkö vielä tänä vuonna vai en. Minulla ei vielä ole periaatteessa kiire mihinkään! Katsotaan, kuinka paljon saan sisäistettyä tänä vuonna. Aion kyllä paiskia töitä aivan täysillä. Tavoitteeni on kristallin kirkas: nimi ensi keväänä sisään päässeiden listalla. Huh. Että otti voimille edes kirjoittaa tuo. Tiedän, mikä urakka taas edessä.
Jännä miten viime vuonna sitä kuvitteli itsestään liikoja: ajattelin, että "no heeeleeepostihan minä sinne pääsen! Ei tartte ku vähän lukee - ja ei tää asia nyt nii vaikee oo, eikä toi, no kyl mä nää kaikki jutut jo tiiän!" Ja tänä vuonna sitä on ihan paskat housussa jo nyt, vaikka nyt tietoa ja kokemusta on takalistossa jo roimasti enemmän :D
Mutta positiivista on se, että enemmän ja enemmän vain on selkiytynyt se, mitä tahdon elämälläni tehdä. Tällä hetkellä on niin selvää, että tahdon lääkikseen. Se on mun ala, jos mikä! Täällä biokemian laitoksellakin ihmiset ovat todella samanhenkisiä kuin minä. Kuitenkaan en koe saavani sitä "the kipinää" tästä alasta. Minusta ei ole näin puhtaasti tutkivalle ja epävakaalle alalle. Tavallaan koen, että lääkärin ammatti olisi jollain tasolla paljon helpompi.
Mutta tämä ajatus nyt on niin alkuasteella. En lähde edes kehittelemään sitä. Kutkutus on se, että lääkäriksi haluan. Biokemia ei ole vienyt mennessään. Piste.
Mutta päivittelen tätä blogia, kunhan suunnitelmat alkavat selkiytyä..
Lukuvuosi 2008-2009 on päässyt vauhtiin. Kovempaa vauhtia kuin kuvittelin!
22.9.2008
Opintosuunnitelma 08-09
Olen suunnitellut tälle lukuvuodelle jo monenlaista. Aion urheilla, ja kehittyä siinä. Aion lukea kemian ja fysiikan vahvaksi. Aion vastata kysymykseen: kuka olen? Aion myös pyrkiä uudelleen lääkikseen - ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan!
Jos en ensi keväänäkään pääse, muuttuu tämä blogi sitten syksyllä reppureissailublogiksi, koska ajattelin sitten lähteä kiertelemään ja kaartelemaan maita ja mantuja pelkkä reppu seuranani. Tahdon ehdottomasti nähdä maailmaa ja oppia elämästä. Tulen kokemuksia rikkaampana takaisin ja ehkä hiukan vahvempana ihmisenäkin. Ja sitten taas keväällä uusi yrittäminen lääkikseen. Luovuttaa en aio. Jos sisuus olisi olympialaji, voittaisin kultaa.
Tänä vuonna pakollisista oppimäärään kuuluvista kursseista kiehtovat seuraavat:
Kemian perustietojen kertauskurssi
Ytimekkäästi, mutta pintaa syvemmältä epäorg. ja org. kemia
Epäorgaaninen kemia
Reaktiot ja kvalitatiivinen analytiikka.
Orgaaninen kemia
Org. yhdisteiden rakenteet ja ominaisuudet.
Solubiologia
Solun ja soluväliaineen rakenne, perustoiminnot, kalvoliikenne, solunjakautuminen ym -elämä, rakenteiden ja mekanismien häiriöitä.
Biomolekyylien kemia
Biomolekyylien rakenteet, kemialliset ominaisuudet ja merkitys solun rakneteen ja toiminnan kannalta. Lipidit, hiilihydraatit, aminohapot, proteiinit, alkaloidit, nukleiinihapot, kofaktorit, energiametabolia.
Biokemia 1
Energia-aineenvaihdunna periaatteet, soluorganellien rakenteet ja tehtävät, solun aineenvaihdunnan biomolekyylien rakenteet (aminohapot, peptidit, protskut), ominaisuudet ja toimintamekanismit, aminohappojen synteesin ja katabolian päääperiaatteet sekä yleisen entsymologian perusteet.
Biokemia 2
Hiilihydraattien ja lipidien rakenteet, ominaisuudet, tehtävät, toimintamekanismit solussa, merkitys solun rakenteessa ja aineenvaihdunnassa (hiilihydraatti- ja lipidiaineenvaihdunta).
Ylimääräisenä meinaan lukea:
Biokemia 4
Endokriinisen järjestelmän perusosat ja endokriinisen palautesäätelyn periaatteet, hormonien biokemialliset ominaisuudet, niiden biosynteesin, erittymisen ja sen säätelyn perusperiaatteet, hormonien säätelemät tapahtumat elimistössä, kunkin hormonin fysiologiset vaikutuset ja molekulaariset vaikutusmekanismit sekä joidenkin endokriinisten sairauksien patofysiologiaa eräiden tyyllisten esimerkkien valossa.
KIINNOSTAVAA !!!
Fysiologia I
Solukalvopotentiaali ja aktiopotentiaali, lihasten toiminta, sydämen toiminta ja verenkierto, veri, hengitys, ruoansulatus, munuaisten toiminta.
Fysiologia II
Synaptinen transmissio, hermoston rakenne ja solutyypit, sensoriset ja motoriset toiminnot, aivot ja käyttäytyminen, umpieritysjärjestelmä ja säätelymekanismit sekä lisääntymisfysiologia.
21.8.2008
Tiedon siivillä

Olen jo leikkinyt sellaisella ajatuksella, että jos pääsen ensi tai sitä seuraavana vuonna lääkikseen, jatkaisin kuitenkin biokemian tutkinnon loppuun. Kävisin siis kahta koulutusta samaan aikaan. Mutta en tiedä miten se on fyysisesti mahdollista. Toisaalta voinhan jättää biokemian taka-alalle ja jatkaa sitä sitten myöhemmin, kun lääkis hellittää otettaan.
Lääkärin ammatti on edelleen se, joka minua vetää. En aio siitä unelmasta luopua vaikka kuulinkin, että lääkiksen ja biokemian opiskelijat ovat avoimessa sodassa yliopistolla. Lieneekö syy biokemistien katkeruus? Itse en kyllä aio olla tässä sodassa mukana. Kunnioitan kumpaakin tiedekuntaa enkä koe olevani huonompi, kun en päässyt lääkikseen ja opiskelen "vain" biokemiaa.
Mielestäni lääkäreiden ja biokemistien kuuluisi elää symbioosissa keskenään. Auttaa toinen toistaan ymmärtämään asioita paremmin.
Mieltäni on kutkutellut myös ajatus tutkijaksi ryhtymisestä. Intohimo ottaa selville ravitsemukseen liittyvistä asioista on suuri. Mutta teen sen vain, jos muita tutkijoita samasta aiheesta ei löydy. Muuten mieluiten nojaan tehtyihin tutkimuksiin ja hoidan potilaitani terveeksi niiden avulla. Tahdon nimittäin jakaa tämän mielenkiintoni, jotta edes joku sitä kautta tervehtyisi.
Olen luonteeltani lääkäri. Sille en voi mitään.
18.6.2008
Kohtalosormi

Tämä tyttö ei päässyt lääkikseen !
Mutta biokemiaa ja fysiikkaa lukemaan kyllä.
Ei oikeestaan haittaa yhtään. Tuntuu hassulta sanoa, mutta näin olin vähän ehkä toivonutkin. Tiedän nyt, että kyllä sinne varmasti lopulta pääsen. Ja varmasti aion päästäkin. Mutta tänä vuonna ei tarvitse vielä alkaa stressaamaan.
Lääkiksen opinnot kun vasta stressaavia ovatkin. Voin vaan luistella. Oi nam. Ja sisustaa omaa kotia. Ja käydä töissä että saan rahaa paljon kasaan.
Meinaan otta kyllä biokemian paikan vastaan.
SITÄPAITSI biokemia ON tosi mielenkiintoista
>> voin perehtyä vielä tarkemmin metabolian saloihin ruohonjuuritasolla. Tästä on mulle vielä hyötyä. Ehkä näin kuului käydäkin. Mun kuuluu lukea biokemian opinnot alle, että voin joskus tutkia kaikkea sitä mitä haluan. Noh, tiedä häntä. Sen näkee.
Vähän on puulla päähän lyöty olo vielä, kun juuri päättyi puolen vuoden odotus. Mutta kyllä tämä tästä. Olen oikeesti tosi iloinen, haha.