18.6.2008

Kohtalosormi



Tämä tyttö ei päässyt lääkikseen !

Mutta biokemiaa ja fysiikkaa lukemaan kyllä.

Ei oikeestaan haittaa yhtään. Tuntuu hassulta sanoa, mutta näin olin vähän ehkä toivonutkin. Tiedän nyt, että kyllä sinne varmasti lopulta pääsen. Ja varmasti aion päästäkin. Mutta tänä vuonna ei tarvitse vielä alkaa stressaamaan.

Lääkiksen opinnot kun vasta stressaavia ovatkin. Voin vaan luistella. Oi nam. Ja sisustaa omaa kotia. Ja käydä töissä että saan rahaa paljon kasaan.

Meinaan otta kyllä biokemian paikan vastaan.
SITÄPAITSI biokemia ON tosi mielenkiintoista
>> voin perehtyä vielä tarkemmin metabolian saloihin ruohonjuuritasolla. Tästä on mulle vielä hyötyä. Ehkä näin kuului käydäkin. Mun kuuluu lukea biokemian opinnot alle, että voin joskus tutkia kaikkea sitä mitä haluan. Noh, tiedä häntä. Sen näkee.

Vähän on puulla päähän lyöty olo vielä, kun juuri päättyi puolen vuoden odotus. Mutta kyllä tämä tästä. Olen oikeesti tosi iloinen, haha.

6 kommenttia:

Christer Sundqvist kirjoitti...

Biokemisti ja biologi christer sundqvist onnittelee blogin pitäjää menestyksestä! Biokemia on ihanan kiehtovaa! Tarvitsemme tosin myös sinunlaisia lääkäreitä...

Lujo kirjoitti...

Kyllä ala kiinnostaa ! Ja on siitä varmasti hyötyä tulevaisuudessa.
t.kemiahirmu

Anonyymi kirjoitti...

Mille paikkakunnalle pääsit biokemiaa lukemaan? Itse en myöskään päässyt lääkikseen ekalla yrityksellä, vaan suuntaan biotieteisiin Kuopioon. Jännä juttu ettei edes harmita. :)

Lujo kirjoitti...

hei kertoisitko nimimerkkisi ensin? olen vähän epäluuloinen näissä =)

Anonyymi kirjoitti...

enpä minäkään päässyt vielä lääkikseen :/ ens vuonna sitten!
Ihana blogi muuten :)

Anonyymi kirjoitti...

Katsoin Heikkilän ohjelman ja joka sana oli niin totta.

Miksi ollenkaan harmitella sitä, ettei päässyt lääkikseen? Kuinka moni lääkäri on huomannut SEN liian myöhään?

Olethan lukenut ne Heikkilän kirjat?

Toinen lääkäri, jonka kirjat kannattaa lukea, on Jorma Palo. Ei niitä varmaankaan enää lääkiksen aikana ehdi lukea kukaan?

Kysymys on muuten hyvin paljon siitä, mihin ihminen aikansa käyttää - siihen yksi parhaita kirjoja on Siltalan kirja, se hieno : Työelämän huonontumisen lyhyt historia

---Lääkärit kun ovat ihan samalla liukuhihnalla kuin moni muukin... siis katsohan nyt ajan kanssa ne elokuvat Uskollinen puutarhuri, Darwinin painajainen ja Käsi joka kehtoa keinuttaa sekä dokumentti Pörssipeluri. Jos joka vaivaan TÄYTYY määrätä samaa lääkettä, joka poistaa oireet (kortisonia sumuna, vaahtona, höyrynä, nappina jne.. mitä järkeä on koko opiskelussa? Jos se lääke vain poistaa oireet niin, ettei syitä koskaan pystytäkään selvittämään? Kuka etsii syitä lapsettomuuteen tai keskenmenoihin? Tulet huomaamaan, että ei kukaan, ei koskaan:-(