Lääkis on siis tähtäimessä ensi keväänä - toista kertaa. Nyt ei tarvitse onneksi tehdä minkäänlaisia B-suunnitelmia sen varalle, ettei pääsisikään sisälle, kun voi vain jatkaa opintoja biokemian parissa. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt paikan lunastaminen lääketieteellisestä tiedekunnasta. Ja motivaatio on korkeammalla kuin ikinä.
Toki ymmärrän sen, toisin kuin viime vuonna tähän aikaan, että ei siihen kuole, jos ei vielä pääsekään sisään. Iästä ei koskaan sillä alalla ole haittaa, ja ei tämä biokemian lukeminen hassumpaa ole tulevaisuutta ajatellen. Hyödyllistä tietoa roppa kaupalla vailla valmistumispaineita.
Tänä vuonna aion panostaa laskurutiinin kehittämiseen. Biologiaa luen kyllä vahvasti siinä rinnalla, mutta laskurutiini on numero yksi! Kemiaa olen nyt lukenut yliopistolla paljonkin, mutta fysiikka on jäänyt vähemmälle. Sen kertaaminen pitäisi siis aloittaa pikku hiljaa. Alamme kaverini kanssa lukemaan yhdessä ensi viikolla. Emme vielä ole sopineet strategiaa, mutta varmasti jonkinlainen sellainen löytyy kun lyömme päämme yhteen. Nyt ovat siis suunnitelmat vielä aika auki, mutta kun ne selviävät, kirjoitan ne tänne mustaa valkoisella.
2 kommenttia:
"Iästä ei koskaan sillä alalla ole haittaa"
Juu, samaa mieltä ollaan. Vaikka opinnot valmistavat erinomaisesti lääkärin ammattiin, ei elämänkokemuksen tuomaa varmuutta ja perspektiiviä pidä vähätellä. Tiedän monia mainioita lääkäreitä, jotka ovat aloittaneet opintonsa lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä.
Onnea ja energiaa silti pääsykokeisiin pänttäämiseen!
Hei, kiitos marja! rohkaisee kuulla, että niinkin vanhana on monet aloittaneet. tätä unelmaa ei kannata heivata hattuhyllylle vaikka muutamaan kertaan joutuisikin hakemaan. onneksi =)
Lähetä kommentti