Uhopostia

Edellllleenkin luen vain Galenosta... hahah, että lähtee hitaasti käyntiin tämä kevät !!!
En ole siksi kehdannut edes päivittää tätä blogia.

Jostain syystä motivaationi on laahannut lattiaa. Edes pientä pilkahdusta sen saman ahkeran, lukusuunnitelmia ja tuntiaikatauluja jatkuvasti vääntävän tytön olemassaolosta ei ole näkynyt. Olen antanut kaiken itsesäälin käydä psyykeeseni käsiksi, enkä vieläkään pääse siitä tunteesta, että olisin maailman tyhmin ja aivoni olisi tehty puusta. Koulussa vallitsee armoton kilpailumentaliteetti noin 50% kanssaopiskelijoistani hakiessa myös lääkikseen. En yleensä edes anna kilpakumppaneideni käydä hermoilleni, mutta nyt tänä keväänä olen antanut heidän polkea minut lyttyyn. Itseluottamukseni on jossain hyvin kaukana siitä paikasta, missä se yleensä on ollut! Mikä minua vaivaa?

Eilen koin jonkinlaisen valaistuksen hetken ja ymmärsin, mistä on kiikastanut. Jostain syystä takaraivossani on viime keväästä asti jomottanut eräs kysymys, jota en ole vielä tähän päivään asti edes osannut pukea sanoiksi. Se kuuluu yksinkertaisesti: Miksi? En ole vieläkään keksinyt suoraan mikä oli se syy, miksi en päässyt sisään lääkikseen.

Viime vuonna annoin itsestäni ihan kaiken. Opettelin fysiikan, minulle vaikeimman osa-alueen sujuvaksi, olin kemiassa hyvä ja biologiassakin keskiverto. En ollut missään osa-alueessa täysi haka, paitsi ehkä kemiassa keksivertoa parempi, mutten ollut missään kovin heikkokaan. Luulin kovan, yli puoli vuotta kestäneen ahkeraakin ahkeramman työni ja hyväksi kehittyneen laskurutiinini vievän minut sisään, mutta toisin kävi kuitenkin.

Mitä en osannut?
Ja ehkä tärkeämpänä kysymyksenä vielä:
Mitä minun tulisitehdä toisin tänä vuonna?

Koetulosten tulon jälkeen viime keväänä en edes jäänyt ruotimaan, mitä tehtävissä olin tehnyt väärin. Niin paljon jäi pisteitä puuttumaan sisäänpääsyrajasta, ettei veitsen kääntäminen haavassa edes tullut mieleen. Mutta näin jälkeenpäin huomaan, että kyllä se silti olisi kannattanut tehdä. Teen sitä nimittäin nyt, vaan kaksin verroin. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla oli kokeessa vain hemmetin huono tuuri. Hermoni eivät olleetkaan niin teräksen lujat kuin olin luullut niiden olevan ja jännitys poiki minulle sellaisia virheitä, joihin en edes kuvitellut joutuvani varautumaan. Kokeen jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä oli outo koe. En silloin osannut eritellä, mikä osa siinä oli mielestäni outoa, mutta nyt tiedän syyn tuntemukselleni.

Olin alunperin arvioinut, että osaisin parhaiten kemian tehtävät, seuraavaksi parhaiten biologian tehtävät ja viimeksi parhaiten aineiston ja fysiikan tehtävät. Noh, osaamisalueeni kokeessa menivätkin aivan päin vastoin. Parhaiten sujuivat fysiikan laskut, seuraavaksi helpointa oli aineiston pohjalta tehtyihin kysymyksiin vastaaminen, seuraavaksi parhaiten kohdalle osui biologian kysymykset ja lopulta kemia oli se, johon kantapääni kolahti. Kemian tehtävät olivat kokeessa jotenkin niin ennalta odottamattomia ja työläitä, että kulutin niihin aivan hirveästi aikaa. Aikaa, joka olisi pitänyt käyttää helppojen aineistokysymysten vastaamiseen. En ehtinyt käymään kaikkia aineistokysymyksiä edes läpi ennen kuin koeaika olikin jo ohi. Sen alueen olin hölmöyttäni, tai no, kokemattomuuttani jättänyt viimeiseksi ja tällä erheellä menetin monta helppoa pistettä. Biologian vastauksissanikin, näin jälkeenpäin ajatellen, olisi voinut olla parantamisen varaa. Heikkouteni on kautta aikojen ollut se, että olen hyvin hidas kirjoittamaan vastauksia kokeessa. Prosessoin varsinkin essee vastauksia niin kauan, että keskiverto vastaaja on tehnyt samassa ajassa jo pari kolme tehtävää minua eteenpäin. En jotenkin osaa suodattaa sitä kaikkea päässäni liikkuvaa tietoa, että osaisin nopeasti ja ytimekkäästi tähdentää kaiken paperille. Tarvitsen aikaa, kynän pureskelua ja seinän tuijottelua. Näihin rutiinia minun täytyy ehdottomasti siis tänä keväänä harjoitella!

Nyt, kun viime vuoden erheet ovat ruoditut, osaan ehkä suhtautua uuteen projektiini realistisemmin. Tänä vuonna hiotaan viime vuoden osaamista ja mennään sen kanssa seuraavalle tasolle. Nyt kun olen alkutaidoiltani jo viime vuoteen verrattuna paljon pidemmällä, pitäisi hiomakoneella laskurutiinin ja biologian esseevastausten kohdalla saada paljon siistimpää jälkeä.

KOERUTIINI
>> that's the word for spring 2009.

Ja jostain kumman syystä nyt, juuri tällä sekunnilla se motivaatiokin tuossa hiipi ryhdikkäämpänä rinnalleni. Ehkä se kilpailumieleni tästä herää.

Ei, kun taistoon!
>> Uho, uho <<
We're at war!

Päivitystä vallan

Viikonloppu on mennyt orgaanisen kemian parissa.. ja noh. Vähän olen laiskotellutkin. Ulkoillut ja musisoinut ja silleen... Tuulettanut aivoja.

Niin, tiesittekö että haukottelun syy on selvinnyt. Sehän on vielä Galenoksessakin lueteltu ihmiselimistön mysteeriksi yhdessä nikottelun kanssa.
>> Mutta nyt on selvitetty, että se on aivotuuletusta!
Sama funktio kuin puhaltajalla tietokoneessa.

Maanantaina jatkuu seiskaluku. Ellen jo tänään jaksa lukaista sitä lenkin jälkeen. Enpä taida. Sen verran on ajatukset muualla, eikä silloin kannata. Mutta kyllä kyllä, omatunto pistelee jo.

HuomiC

jos silmät pitäisivät ääntä, ne sanoisivat wiuh wiuh...

Edelleenkin kahta ellei kolmea materiaalia selaillen - vitos- ja kutosluvut lukaistu ja muisteltu, ja mind mapit silmäilty. Ektodermi, mesodermi ja endodermi eroteltuina; epiteeli-, tuki-, luu- ja lihaskudokset tarkasteltuna. Muutamat tärpit muistuteltuna ja ihon rakenteet tiukasti mielessä.

Seiskaluku seuraavana rämpimisvuorossa. Etenin tänään jo lukuun 7.3 eli fysikaalisiin uhkatekijöihin. Siitä jatkan huomenna. Biolgiset uhkatekijät -luku vaati taas Galenos-suomi sanakirjaa, eikä siitä oikeestaan sittenkään saanut selvää. Tai tottakai selvän sai, mutta mitään kompaktia pakettia tallennettavaksi aivoihin ei jäänyt. Onneksi taas oli toiset materiaalit, joissa asiat olivat huomattavasti selkeämmin kirjoitettu ja pääasiat lueteltu vähän loogisemmassa järjestyksessä. Kemiallisia uhkatekijöitä -lukua lukiessa tuntui ihme kyllä aika iisi pliisulta. Ehkä tämän syksyn opinnot kemian parissa yliopistolla eivät olekaan menneet aivan hukkaan, vaikka itse kursseilla tuntuu sille, että kaikki asiat ovat vain menneet enemmän sekaisin. Toki sekin luku täytyy vielä kunnolla syynätä ja tehdä esimerkkitehtäviä kyseisitä asioista.

Ollaan kyllä aika hyvin hollilla, kuitenkin. Kovaa vauhtia olen saamassa Gallen läpi jo tammikuun aikana. Vaikka noh, työtäkin se vaatii eikä kaikkea voi ihan kellon kanssa lukea. Sitäpaitsi nyt alkaa pian koulukin verottaa enemmän aikaa, koska kurssit alkavat lähetä puoliväliä, mikä tarkoittaa vaikeampia asioita. Mutta seuraavaa projektia voisin tässä jo suunnitella. Se taitaa olla tehtävien tekeminen vanhasta Valmennuskeskuksen kurssimateriaalistani. Fysiikan tehtävissä voisin edetä Galenoksen tahtia nytkin, mutten koe hyödylliseksi tehdä montaa asiaa saman aikaisesti. Aloitan siis varmaankin niillä, kunhan kirjan takakansi sulkeutuu, sillä tahdon saada itsetuntoni fysiikan suhteen varmemmaksi. Samaan aikaan voin kuitenkin aloitella kemiankin tehtäviä ja katsoa kuinka paljon taidot ovat niissä ruostuneet - vai ovatko. Bilsan tehtäviin keskityn vasta viimeiseksi. Viime vuonna en tehnyt niitä lainkaan, enkä tiedä oliko se fiksu peliliike. Tänä vuonna aion ne tehdä, mutta en voi tehdä niitä samalla tavalla kuin fysiikan ja kemian tehtäviä. Tahdon panostaa niihin ja todella optella vastaustekniikkaa, mikä vaatii aikaa ja rauhaa ajatella. Vaikkei bilsan tehtävillä kyllä millään ilveellä mennä sisään, tahdon niiden osalta olla vähintään muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla.

Mietin myös, että milloinkohan saan Epionen kurssimateriaalit itselleni, nyt kun olen kurssimaksunkin maksanut. Ennakkotehtäväkurssi netin kautta alkaa ensi- tai maaliskuussa, joten sitä ennen olisi kiva ollut olla Valmennuskeskuksen materiaalit käytyinä. Mutta, jaa, ei se mitään vaikken ehtisikään. Kurssillahan tulee asiat sitten luettua vielä Epionen materiaaleista.


>> huomiseen!

Varastaa leegopalikoita ihan muualta

En lukenutkaan vielä sitä vitoslukua. Solubiologian kurssilla käsitellään huomenna solun tutkimusmenetelmiä (valomikroskopia ja elektronimikroskopia) ja asia prikulleen sama, kuin Gallen nelosluku. Pidin hyödyllisempänä lukea nyt sen uudestaan kunnolla läpi. Kertasin asiat myös Valmennuskeskuksen materiaalien avulla ja sain ehkä kaikkeen enemmän järkeä. Kolmen eri materiaalin avulla se oli jo aika saavutus. Asia käsitellään huomenna vielä luennolla, niin sitten ehkä paketti on valmis sisäistettäväksi.

Luku ei kauheimmin kiinnosta, kuten ehkä voitte rivien välistä lukea! En tiedä edes onko se kovin tärkeä pääsykokeita ajatellen, mutta aion sen silti ymmärtää ja leikkiä kiinnostunutta. Ainakin aalto-, sähkömagnetismifysiikkaa sen kautta voidaan kysellä.


Totesin jälleen, että varsinkin vaikeimpien ja epäkiinnostavimpien asioiden kohdalla parasta on lukea asia eri sanoin eri paikoista. Galenoksen käsittelytapa ei ole mikään maailman selkein ja loogisin, joten kun asian jostain kerran saa ymmärrettyä helpommin, pääsee Galenoksenkin kanssa samalle aaltopituudelle. Se kirjahan tavallaan vain luettteloi asioita ja antaa maistiaisia siitä, mitä kokeessa pitää osata. Lukijan onneksi kaikki on vielä ripotellut mitä epäloogisimpaan järjestykseen eri paikkoihin ympäri kirjaa niin, että kokonaiskuvien rakentaminen vaatii välillä lähes insinööritason ongelmanratkaisutaidot.

>> Eli ohje numero yksi: lue se muualta!

Jumping high for even higher dreams

>> Ehkä olisi aika herätellä tätäkin blogia ihan oikeasti henkiin.

Lukusuunnitelmaa pyöritellään ja silleen...

Olen aloittanut nyt lukemaan Galenosta läpi silmäillen lukuja, jottaettä asiat jostain tuolta aivojeni syvyyksistä viimeistään uniprosessoinnin avulla ehkä taas löytäisivät tiensä pinnalle. Luulen, että on hyvä vähän palautella mieleen asioita, ennen kuin alkaa piirun tarkasti syynäämään tekstiä rivivälejä myöten.

Ensimmäisen luvun sivuutin, koska koulu työllistää nyt kemian saralta. Meneillään ovat orgaanisen kemian ja solubiologian kurssit, ja pian alkavat myös biokemian kurssit. Tekemistä riittää niissäkin! Hurjasti. Toisen luvun Galenoksesta luin tiistaina ja "tehostin" oppimistani katsomalla Olipa kerran elämä: mikä on solu? -jakson youtubesta :D Tilasinpa sitten kyseisen sarjan netistä kokonaan itselleni, jotta sen parissa voin kevään myötä myöhemminkin kevennellä lukupäiviäni. Parasta on, kun voi päteä etsimällä asiavirheitä siitä ohjelmasta. Kuten esimerkiksi, että rasvat eivät kulje vapaina verenkierrossa, niinkuin siinä tuppaa tekemään, vaan protskujen ympäröiminä. Silloin tuntuu, että jotain on oppinutkin. Ja on ne ukot kyllä söpöjä, varsinkin hermosolut.
Kolmannen luvun Gallesta luin sitten tänään heti kahden tunnin orgaanisen kemian pänttäysten jälkeen. (Kertailin luennolla käytyä asiaa ja sain siihen kulumaan enemmän aikaa kuin mitä itse luento kesti.) Luvun loppupuoli toi lievästi hien otsaan, vaikken vielä mitään yrittänytkään osata, ja totesin, että sähköfysiikka kaipaa hiomista. Huomenna luen luvun neljä, solun tutkimusmenetelmistä, ja jatkan lukuun viisi, jos vain suinkin jaksan. Mitään kiirettä on turha pitää.

Isommassa mittakaavassa varmaankin nyt parasta on lukea tuo Galenos kerralla kokonaan, koska eniten minua tällä hetkellä stressaa se, etten muista, mitä kaikkea ja kuinka paljon asioita siinä koko paketissa onkaan.. Kokonaisuus on hukassa! Kun taas saan sen mieleeni, osaan paremmin arvioida, mitkä asiat kaipaa eniten harjoitusta, ja voin aloittaa niiden parissa jo ennen kuin valmennuskurssi alkaa maaliskuun lopussa. Fysiikkaan ainakin tiedän tarvitsevani harjoitusta (erityisesti mekaniikkaan ja sähköfysiikkaan), samoin bilsan tehtäviä voisi jokusen vääntää. En viime vuonna tehnyt Valmennuskeskuksen materiaalien biologian tehtäviä, joten voisin niitä raapustella ja opetella hiukan vastaustekniikkaa.

Tehtäviä minulla kyllä riittää tehtäväksi, se ei onneksi ole ongelma. Sen lisäksi, etten enää muista viime vuoden Valmennuskeskuksen tehtävistä hiventäkään, minulla on vielä PAKSUT vihkoset Medisiinarien vuoden 2005 tehtäviä kaikista aineista. Helmi-maaliskuussa pääsen myös Epionen kautta tekemään jonkinlaista internet kertauskurssia.
Hyvä! Koska luulen, että tänä vuonna sisään mennään tehtävien tekorutiinin hallinnalla, eikä nippelitiedolla.

>> Wish me luck !

Materiaalivertailua

Sain Epionen itseopiskelumateriaalit (2009) kolmeksi viikoksi lainaan, jotta sain tutustua siihen ja verrata muihin omistamiini materiaaleihin. Minulla löytyy hyllystäni myös Valmennuskeskuksen (2008) ja Medisiinareiden (2005) kurssimateriaalit, mutta huomautan, että ne eivät aivan ole vertailukelpoisia itseopiskelumateriaalin kanssa ollessaan kurssimateriaaleja. Valmennuskeskuksen kurssin kävin, joten tämän materiaaleihin olen tutustunut aivan toisella tavalla kuin muihin. Medisiinareiden materiaalia olen vain silmäillyt, joten sen toimivuudesta en osaa sanoa paljon.


Tässä pro-con (puolesta-vastaan) listani:

Epione:
pro

• - siisti ja selkeä, kirjamainen ulkoasu
• - teksti helppolukuista ja järkeen käypää
• - esim. fysiikan ja kemian teoriaosiot riittävän yksinkertaistavat; asioista kerrottu ytimekkäästi, eivätkä ne ole kuin fyysikon muistiinpanoja
• - Galenoksen asiat järjestelty omiksi kokonaisuuksikseen selkeyttävästi, eikä orjallisesti ole seurattu kirjan (epäloogista) esitysjärjestystä
• -kemiasta ja fysiikasta ns. "bio-laajennus" biokemiaan ja biofysiikkaan, mikä vastaa enemmän nykyajan suuntausta lääketieteen pääsykokeissa
• - Galenoksen lukuja integroiva osa erittäin hyvä ekstra, joka myös ottaa huomioon tämänhetkiset tuulensuunnat !!!
• - Kokeet kotona -osio oiva apuvälinen itseopiskeluun ja oman osaamisen tarkasteluun
• - tehtäviä helpoista tarpeeksi vaikeisiin
• - materiaali vaikuttaa sopivan sekä ensikertaa hakeville (ehkä pienellä lisätyöllä lukiokirjojen parissa), että jo aikaisemmin asioisa opiskelleelle
• - melko halpa hinta verrattuna muihin (tuntemiini) itseopiskelumateriaaleihin

con

• - fysiikan tehtäviä jostain syystä vähemmän kuin muissa aineissa, vaikka se aine useimmilla kaipaa juuri eniten harjoitusta
• - vanhoja valintakoetehtäviä olisi kaivannut lisämausteeksi

Valmennuskeskus:
pro

• - kiva, motivoiva ulkoasu, vaikkakin kirjat monisteista kyhätty
• - paljon tehtäviä aineesta kuin aineesta
• - fysiikan teoria tehokkaan tiivistävä ja yksinkertaistava; selkeytti ainakin minulla lukion oppimäärän pääsykokeissa vaadittaviin asioihin
• - kemiaosio hyvin tarkka ja monipuolisuudellaan lukiotietoja Galenostasolle laajentava
• - Biologia osio myös "suomentaa" ja "kansantajuistaa" paljon asioita
• - lähes kaikki tehtävät pystyy jokainen tekemään, ja mallivastaukset ovat hyvin selkeyttäviä
• - vanhat valintakokeet hyvä lisä (pitää ostaa tosin erikseen)

con

• - Tehtävät melko yksinkertaisia; vaikeita soveltavia ja integroivia tehtäviä hyvin vähän (varsinkin fysiikassa)
• - Galenostakaan ei integroitu kovin ansiokkaasti; luvut selitetään sellaisenaan vain toisin sanoin tietomäärää lainkaan kirjan ulkopuolelle laajentamatta, mikä ei tue tämän hetkisiä aineiston ymmärtämis vaatimuksia pääsykokeessa
• - hinta kallis
• - suunnattu enemmän mielestäni varsinkin ensimmäistä kertaa ja suoraan lukiosta hakeville
• - "vaatii" rinnalleen valmennuskurssin

Medisiinarit:
pro

• - tehtävät hyvin soveltavia ja pääsykokeen tyylisiä ja NIITÄ ON PALJON !!!!!!!
• - erityismaininta fysiikan tehtäville, jotka ovat hyvin pääsykoemaisia
• - teoriaosiot Galenosta yksinkertaistavia: tehty "miehen aivoille" kenties

con

• - paljon jää lukijalle itselleen tehtäväksi, jos tietoja pitää jotenkin integroida ja ymmärtää laajemmissa merkityksissä (tosin nykyisin saattaa olla toisin, sillä materiaalini kovin vanhat)
• - seurattu Galenoksen logiikkaa orjallisesti

Tässä arvioni rakkaat ystäväni.

Jos itse olisin ruudun toisella puolella pähkäilemässä, mihin itseopiskelumateriaaliin voisi varmasti luottaa laittamatta rahojani hukkaan, päätyisin ehdottomasti Epionen materiaaleihin. Ne ovat samalla yksinkertaistavat, että tietoa laajentavat, ja eniten vastaavat mielestäni tämän hetken pääsykoevaatimuksia. Tosin en ole nähnyt onko Valmennuskeskuksen materiaaleja jotenkin muutettu tänä vuonna edellisvuoteen verrattuna, puhumattakaan Medisiinareiden materiaalista. Epionen materiaaleihin voi luottaa, sen takaan. Ja halvimmatkin ne ovat!

Tosin, siinä harhakäsityksessä ei saa olla, että mikään materiaali varmasti veisi ketään lääkikseen. Sinne pääsee vaikka silmät sidottuna, jos opiskelutekniikka on oikea ja motivaatiota riittää! Materiaalit vain avittavat hiukan pienentämällä työmäärää.

>> Ps. Itse olen menossa Epionen Tohtori -kurssille maaliskuun lopussa. Olin jo päätymässä siihen, että viime vuoden erittäin laadukas Valmennuskeskuksen Lääkäri -kurssi riittäisi minulle täksikin vuodeksi. Mutta toisiin ajatuksiin tulin, kun luin Epionen materiaalit. Tiedän olevani hyvissä käsissä, jos heidän kurssilleen menen, enkä tahdo tänä vuonna jättää yhtään oljenkortta käyttämättä!

Pökköä pesään ja tuli riehumaan

Nyt on lääkikseen lukemiset aloitettu.
Kevät 2009 täältä tullaan!

En malttanut odottaa. Katselin päivä päivältä yhä hanakammin Galenosta ja viime vuoden pääsykoemateriaaleja hyllyssäni enkä sitten lopulta pystynyt vastustamaan niiden houkutusta. Olin kuvitellut vetkuttelevani lukemisen aloittamisen kanssa vähintään ensi tammikuuhun, huomioiden kuinka stressaantunut viime keväänä olin, mutta kai sitä sitten kutsutaan motivaatioksi tai kipinäksi tai miksi-vain, joka saa sen lukuinnon nousemaan. Ennen aikojaankin. Mutta kerrassaan hyvältä tuntuu. Aivan on kuin olisi jossain omassa maailmassaan. Mahassa muljuu joka kerran, kun vain kuulen sanan lääkäri, lääke, lääkis, lääketiede, lääketieteellinen.. tai minkä tahansa, joka alkaa äänteellä "lää---". Hulluksihan tässä tulee, jos tulta yrittää sammuttaa.

Nyt, kun olen ollut viikon täysin vailla koulua (koska minua eivät kiinnostaneet kurssit ihmisen evoluutiosta tai häärääminen labran eetterihöyryissä), olen aloittanut lukutaipaleeni kirjaston lukusalissa. Villasukat jalkaan, kahvi kouraan ja asento mukavaksi. Mikä sen parempaa? Olen aloittanut lähinnä fysiikan laskujen parissa tekemällä viime vuoden valmennuskurssimateriaalin tehtäviä. Lohduttavaa on, että on se laskurutiini sentään paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Muuta lohduttavaa epätoivoisissa päänahkahierontasessioissani ei sitten ole ollutkaan. Huh, että työtä riittää, jos aion saada koko fysiikaan sujumaan kuin vettä vaan.

Mutta mikään ei ole niin haastavaa,
ettei sitä tekisi lääkikseen pääsemiseksi !

Tavoitteeni kohta saapuvalle joululomalle olisi saada tehtävät tehtyä loppuun ja Galenos selattua pintapuolisesti läpi. Stressiä en aio ottaa - koska sitä riittää kevääseen! Mutta tammikuussa olisi hyvä olla jo vauhdissa.

Niin, ja pitäisi päättää, mennäkkö valmennuskurssille vaiko eikö? Hmm.. siinä vasta..

I love your blog -tunnustus

Kiitos tunnustuksesta Belja!

Tässä laitan seitsemälle blogisuosikilleni eteenpäin tunnustuksen. Jokainen lisätköön tuon ruusu-kananpää-(?) -tulkintakuvan omaan blogiinsa ja antakoon tunnustuksen eteenpäin seitsemälle bloggaajalle.
*
*
*
*
*
Veteraaniurheilijan uusi blogi,
Stetoskooppi tavoitteena,
Olipa kerran Elämä...ja Galenos,
Kevyt olo,
Elämä elävämmäksi,
Too fat to fly,
Lapsuuden metsä

Hit me with your stetoscope

Hei taas kaikille. Pitkä tauko ollut kirjoittelussa kesän jälkeen. Vaihdoin ulkoasuakin, jos se innostaisi mua taas kertomaan teille opinnoistani. Tai oikeastaan paremminkin selventämään itsellenikin suunnitelmiani.


Lääkis on siis tähtäimessä ensi keväänä - toista kertaa. Nyt ei tarvitse onneksi tehdä minkäänlaisia B-suunnitelmia sen varalle, ettei pääsisikään sisälle, kun voi vain jatkaa opintoja biokemian parissa. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt paikan lunastaminen lääketieteellisestä tiedekunnasta. Ja motivaatio on korkeammalla kuin ikinä.

Toki ymmärrän sen, toisin kuin viime vuonna tähän aikaan, että ei siihen kuole, jos ei vielä pääsekään sisään. Iästä ei koskaan sillä alalla ole haittaa, ja ei tämä biokemian lukeminen hassumpaa ole tulevaisuutta ajatellen. Hyödyllistä tietoa roppa kaupalla vailla valmistumispaineita.

Tänä vuonna aion panostaa laskurutiinin kehittämiseen. Biologiaa luen kyllä vahvasti siinä rinnalla, mutta laskurutiini on numero yksi! Kemiaa olen nyt lukenut yliopistolla paljonkin, mutta fysiikka on jäänyt vähemmälle. Sen kertaaminen pitäisi siis aloittaa pikku hiljaa. Alamme kaverini kanssa lukemaan yhdessä ensi viikolla. Emme vielä ole sopineet strategiaa, mutta varmasti jonkinlainen sellainen löytyy kun lyömme päämme yhteen. Nyt ovat siis suunnitelmat vielä aika auki, mutta kun ne selviävät, kirjoitan ne tänne mustaa valkoisella.

Päivitystä

Lääkis opiskelusuunnitelmaa pitäisi alkaa vääntämään.
Ja muutenkin, elämän suunnitelmaa. Parikymppisen sellaista.

Fysiikkaa ja kemiaa on tarkoitus tässä lueskella itsenäisesti tammi-helmikuuhun asti. Tällä hetkellä liikkeellä ollaan kemian saralla. Sille on koulussa paljon tukea, kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitin. Mutta täytyisi fysiikkaakin aloitella jossain vaiheessa, se vähän pelottaa. En saa mitään aikaiseksi koskaan, jos itse vain yritän potkia itseäni. Ja muutenkin epäilyttää omat aivonystyrät. Kirjoja ei ole, joilla voisi tehokkaasti itsensä fysiikkaneroksi taistella.

Olen miettinyt itseopiskelumateriaalien hankkimista. Vaikka minulla nyt on kaikenlaista materiaalia kahdelta eri valmennuskurssilta, ei kuitenkaan selkeästi yhtä sellaista itseopiskeluun tarkoitettua pakettia. En tiedä mitä eroa siinä sitten olisi noihin materiaaleihin. Pitää vähän ruveta sitä tutkiskelemaan.

Keväämmällä sitten pitäisi olla laskurutiinit tulessa kemiaan ja fysiikkaan. Silloin häämöttää fysiologian kurssi yliopistolla ja sen pitäisi auttaa biologian opiskelun kanssa. Myös Galenosta pitäisi silloin osata integroida omiin aivonystyröihin sopivaksi luovaksi paketiksi.

Yhtäkkiä tuli sellainen kamala fiilis, että tässähän meinaa kaikki loppua kesken.
Aika ja Aivot.
Kaksi suurta Avainta.
Mutta vaikka kaikki on loppupelissä minun käsissä, ei mikään silti ole. Minä voin tehdä parhaani, mutta varmaa ei ole sitten kuitenkaan pääsenkö vielä tänä vuonna vai en. Minulla ei vielä ole periaatteessa kiire mihinkään! Katsotaan, kuinka paljon saan sisäistettyä tänä vuonna. Aion kyllä paiskia töitä aivan täysillä. Tavoitteeni on kristallin kirkas: nimi ensi keväänä sisään päässeiden listalla. Huh. Että otti voimille edes kirjoittaa tuo. Tiedän, mikä urakka taas edessä.

Jännä miten viime vuonna sitä kuvitteli itsestään liikoja: ajattelin, että "no heeeleeepostihan minä sinne pääsen! Ei tartte ku vähän lukee - ja ei tää asia nyt nii vaikee oo, eikä toi, no kyl mä nää kaikki jutut jo tiiän!" Ja tänä vuonna sitä on ihan paskat housussa jo nyt, vaikka nyt tietoa ja kokemusta on takalistossa jo roimasti enemmän :D

Mutta positiivista on se, että enemmän ja enemmän vain on selkiytynyt se, mitä tahdon elämälläni tehdä. Tällä hetkellä on niin selvää, että tahdon lääkikseen. Se on mun ala, jos mikä! Täällä biokemian laitoksellakin ihmiset ovat todella samanhenkisiä kuin minä. Kuitenkaan en koe saavani sitä "the kipinää" tästä alasta. Minusta ei ole näin puhtaasti tutkivalle ja epävakaalle alalle. Tavallaan koen, että lääkärin ammatti olisi jollain tasolla paljon helpompi.

Mutta tämä ajatus nyt on niin alkuasteella. En lähde edes kehittelemään sitä. Kutkutus on se, että lääkäriksi haluan. Biokemia ei ole vienyt mennessään. Piste.

Mutta päivittelen tätä blogia, kunhan suunnitelmat alkavat selkiytyä..

Lukuvuosi 2008-2009 on päässyt vauhtiin. Kovempaa vauhtia kuin kuvittelin!