14.12.2009

1 osa käyty, 11 osaa jäljellä

Pahoittelen hiljaiseloani viimeaikoina. Koen, ettei mulla ehkä ole enää niin paljon kirjoitettavaa kieleni päällä toisin kuin silloin, kun tuskainen hakuprosessi unelmaani kohti oli vielä käynnissä. Sama prosessi jatkuu edelleen, mutta ehkei se ole enää niin tuskainen? Mun täytyy miettiä asioita jatkossa uudelta kantilta ja saada tällekin blogille uudet raamit. Tahdon kirjoittaa ja kertoa opiskelustani. En vain vielä oikein tiedä, että miten. Koetan kuitenkin hiukan valaista tämänhetkisiä ajatuksiani.

Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, kuinka euforinen on olo täällä lääkiksessä nyt vihdoinkin olla. Euforia jatkuu varmaan aika pitkälle ensi vuoteenkin.. luulen ma. Mutta perspektiivi tähän kouluun alkaa pikkuhiljaa muuttua. Aluksi mua kiinnosti vaan yleensä kaikki, mikä liittyy lääkikseen ja lääketieteeseen. Ahmin lääkärilehdet kannesta kanteen alleviivaten, kyllä, alleviivaten kuin pieni lapsi kaiken mielenkiintoisen tahi tärkeäksi luokittelemani asian. Heheh, aivan kuin joutuisin asian joskus tenttimään.. Nyt on tunnemylläkkä jo hiukan laantunut ja olen jopa jättänyt muutaman aiheen omasta Duodecimistani lukematta (!) Mun ajatukset on alkaneet jo vähän siirtyä siihen, että mikä lääkäri musta sitten isona oikein tulisi..

Meillä oli tuossa lokakuussa kaksipäiväiset terveyskeskusharjoittelut jossain valitsemassamme terveyskeskuksessa. Pääsimme tutustumaan lääkärin arkeen olemalla mukana heidän tavallisten työpäiviensä kulussa. Itse sain ensimmäisenä päivänä olla mukana sairaalan vuodeosastokierrolla ja iltapäivällä seurata lääkärivastaanottoa. Toisena päivänä olin terveyskeskuksesta ulkoistetussa kunnan palvelukeskuksessa työskentelevän lääkärin mukana koko päivän. Kurkin potilaiden sairaskertomuksia lääkärien olan yli silmät pyörällään ja yritin saada tapahtumista selkoa näillä vaillinaisilla tiedoillani. Sain myös pitää valkotakkia ja kokea, miltä tuntuu, kun potilas uskoutuu syvimmissä huolissaan sille valkoiselle hahmolle, jota minä kovasti muistutin.  Onneksi lääkärit, joiden kanssa tämän tutustumiseen suunnatun harjoittelun sain viettää, olivat kiireisestä päivistään huolimatta kärsivällisiä, ystävällisiä ja jopa kolleganaan kunnioittavia tällaista noviisilääkärin planttua kohtaan. Sain monta kertaa röyhistää rintaani, kun lääkäri esitteli minut potilailleen "lääkäriopiskelijana" (ainiin se olen minä!) ja jakoi jälkikäteen mielipiteitään minun kanssani siitä, miten potilaan kanssa kannatti menetellä. Minä tietenkin kyselin valtavasti ja haittasin lääkärin päivän kulkua huomattavasti, mutta kukaan lääkäreistä ei tuntunut rasittuvan tästä vaan päin vastoin he selittivät asioita ja näkemyksiään minulle hyvin mielellään.

Lääkärit, joiden työtä siis näin, olivat yleisterveydenhoidon erikoislääkäreitä. Vai miten se nyt sanotaa? Erikoistuneita yleislääkäreiksi. Opin ainakin, että yleislääkärin työ voi olla kaikkea laidasta laitaan: työtä vanhusten, aikuisten, nuorten ja lasten kanssa; polvipunktioita, tuseerausta, keuhkokuunteluita ja nenäliinan ojentamista. Tentatessani mulle osuneilta lääkäreiltä, mikä heitä työssään eniten viehättää, mainitsivat he kaikki erityisesti työnkuvan monipuolisuuden. Toisaalta yleislääkärin käsissä lepää suuri - ehkä jopa suurin -vastuu potilaan hoitotoimenpiteiden suhteen, sillä onhan yleislääkäri ensimmäinen lääkärikontakti potilaan matkalla kohti vaivan hoitoa, mutta toisaalta, jos potilaan vaiva menee monimutkaiseksi, yleislääkäri ei joudu porautumaan hoitosuunnitelmiin yhtä syvälle kuin johonkin tiettyyn erikoisalaan erikoistunut lääkäri.

Meillä oli myös koulussa lääkäripaneelikeskustelu, jossa saimme kysellä mm. sisätautilääkäriltä, psykiatrilta ja ortopediltä heidän työkokemuksiaan. Tilaisuus oli hyvin mielenkiintoinen ja saihan siitäkin esimakua, mikä erikoisala itseä ehkä saattaisi lääketieteen alalla kiinnostaa. Tällä hetkellä päällimmäisiksi mielenkiinnon kohteiksi mulla ovat nousseet kirurgia ja psykiatria (lähinnä syömishäiriöisten kanssa työskentely). Myös neurologia kutkuttaa. Saapa nähdä, kuinka kauaksi todellisuudesta nämä ensimmäiset ajatukset jäävät ;)




Mennyttä:
- Tuki- ja liikuntaelimistön anatomian tentti meni läpi 2/5 arvosanalla. Tyytyväinen pitäisi tämän neidin niillä lukemisillaan olla, mutta kunnianhimo ajaa keväällä uusintatenttiin nostamaan tulosta. Joululomalla pitää kuitenkin lukea, sillä tammikuussa... tittidittidii...


Tulevaisuutta:
- ... testataan sitä kirurgin veistä silloin alkavalla VAI-NA-JA-DIS-SEK-TI-O !!! -kurssilla (jännittää, koska en ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä ja nyt näen niitä kerralla viisi. Hui!).
- Ennen joululomaa (ensi keskiviikkona) on elinanatomian tentti, johon lukeminen on myös tässä kaamoksen alla ollut ylivoimaisen vaikeaa

Mietittäväksi:
- olisiko mulla jotain parempia opiskelutekniikoita hihassa kuin tämä nykyinen, joka vie tuhottomasti aikaa ja energiaa
- pitäisikö minun siirtyä kotoa lukemaan kirjaston lukusaliin niin, ettei kodista tulisi yksi ahdistava paikka, jossa aina omaatuntoa pistelee, kun ei ole lukemassa.. monet sanoo, että kirjastossa on parempi lukea, ja niinhän itsekin koin pääsykoevalmistautumisen aikana, mutta en jotenkin voi myöntää itselleni, ettenkö muka osaisi lukea kotona yhtä hyvin ja vastustaa tietokoneen ja telkkarin ja kännykän ja kirjojen ja ja ja... tuomaa kiusausta.
-  kuinka jatkossa selviin kaamoksesta säilyttämällä opiskeluinnon? tämä nykyinen metodi (en tunnusta kaamosmasennusta, mutta ihmettelen päivästä toiseen, kuinka mitään en jaksa tehdä) ei toimi..
- hmm, hmm..
- pitäisikö mennä yläasteelle tekemään sijaisuuksia..
- minne hakea kesätöihin..



Jouluja kaikille!! :)
>> Syökää influenssa ja sairastakaa sika.. tai toisinpäin.



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että kirjoittelet taas! On mukava kuulla millaista opiskelu lääkiksessä on ihan noin käytännönläheisemmästä näkökulmasta, kun itsellä vielä pääsykokeetkin ensi keväänä edessä :) Kovasti opiskeluintoa sinulle! Blogisi on oikea aarre! t. kovasti kiinnostunut samasta alasta

Anonyymi kirjoitti...

Jes olet palannut!! Täällä on kovasti odotettu :) Lääkisjuttuja jaksaa aina lukea ja olisi ihan mahtavaa jos päätät ruveta jatkamaan blogiasi! :)

Anonyymi kirjoitti...

Oikein kivasti kirjoittelit opiskeluistasi=). Tykkään blogistasi kovasti, kuten myös aikaisemmat komentoijat!

Anonyymi kirjoitti...

No hei, näpit irti nyt niistä anatomian prujuista/kirjoista! Pääsit läpi tentistä eli onneksi olkoon - olet valmis oppimaan lisää muiden kurssien muodossa. Ja taas lisää. Ja taas lisää. Tämä ei ikinä lopu..

Jos siis oikeasti tuntuu siltä ettet osaa jotain tiettyä juttua tai jokin asia jäi epäselväksi, niin kertailehan ihan rauhassa, ei siinä mitään vikaa ole. Mutta nämä prekliiniset kurssit ovat semmoista puhelinluettelon ulkoaopettelua, että ihan turha stressata sitä, että pitäisi osata luetella ulkolukuna jotain lihas/jänne/luulistoja, vaan osata hyvin vain tärkeimmät asiat ja jättää muut tunnistamistasolle. Myöhemmin osaat kyllä tunnistaa millä asioilla on kliinistä merkitystä ja millä ei. Kuka muistaa mikä oli latinaksi maksan vasemman ja oikean puolen lohkoja erottava ligamentti? En minä ainakaan enää :) Mutta hyvä tietää että semmoinen on olemassa.

Eli kannattaa noiden arvosanojen tuijottaminen jättää vähemmälle, ja asennoitua siihen, että kursseilla opitaan asioita elämää, potilaita ja työskentelyä varten, eikä juosta pisteiden perässä. Perfektionismia tavoitellessa kokonaisuuskuva hämärtyy ja lopulta sitä helposti palaa loppuun, ja joutuu olotilaan josta on jo huomattavasti hankalampi palata takaisin siihen energiseen opiskeluelämään.

Nyt on siis loma, ja huolehdi itsestäsi: Liiku ja käy ulkona. Paitsi jos jo aikaisemmin olet harrastanut sitä 6 kertaa viikossa, niin lepäile, lue (hömppää), näe kavereita ja syö hyvällä omatunnolla muutama sata grammaa suklaata.

Ja muista forwardoita tämä joulutervehdys myös muille kollegoille - lääkis on täynnä perfektionisteja, joiden tulisi vähän löysätä sitä anaalisfinkteriä ja ottaa rennommin :)

Terveisin,
vanhempi kollega

cita kirjoitti...

Tämä sinun blogisi on ihan huippu mielenkiintoinen! Parempaa viihdettä kuin teho-osasto (jos et pahastu vertauksesta ;))
Onnea tuleviin koitoksiin!