Miksi pitäisi lukemisen olla tylsää?

Aivan niin. Miksi ihmeessä jököttäisin vain kirjan ääressä lukemassa kun voin olla luova taiteilija?! haha. "Baskeri kallellaan...."

Tein itselleni Galenoksen tiukkaan julistepakettiin.

Tossa on siis kaikki Gallen käsittelemät asiat lajiteltuina aihepiireittäin. Seuraava askel on sitten tiivistelmien kirjoittaminen. Helpompaa nyt, kun osaan liittää eri lukuja toisiinsa. Ei tarvitse koko kirjaa lukea miljoonaan kertaan, kun jo tajuaa mikä liittyy mihinkin.

Tämän päivän osalta työt on tehty.

----

Nikotiiniaminiadeniinidinukleotidikoentsyymi

Tänään oli sitten valmennuskurssin koe kaikesta tähänastisesta. Tehtävät olivat ylppärikirjotusten tasoa, mutta niitä oli tuplasti enemmän ja puolet vähemmän aikaa tehä. Eli muutama jäi tekemättä.
Saatiin ratkasumonisteet mukaan ja suurin osa niistä, jotka tein, taisikin olla oikein. Mutta eniten harmittaa, kun olin käsittänyt glukoosin hajoamisen elimistössä väärin. Pänttäsin sen niin hyvin !
Näin se menee oikeesti:
>> Glukoosi hajoaa kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi ja siitä eteenpäin asetyylikoentsyymi-A:ksi ja menee mitokondrioon. Sitruunahappokierrossa hiilet hapettuu CO2:ksi ja vedyt siirretään NAD+/NADP+ avulla elektroninsiirtoketjuun. Siellä ne vapauttavat energiaa ATP muodossa ja muodostavat lopulta vettä H2O.

Mä vielä opettelin ton NAD+/NADP+ nimenkin ulkoa, koska se oli niin älytön: Nikotiiniaminiadeniinidinukleotidikoentsyymi. haha, nauran mahaani.

Mutta virheistä oppii. Toivottavasti !

Raahauduin kokeen jälkeen kotiin. Kaikkine tavaroineni ja vaatteineni kassit painoivat varmaan puolet mun elopainosta. Puolen tunnin kävelymatkan jälkeen tuntui, että niska oli halvaantunut ja happi loppumassa päästä. Tästä alkoi siis kolmen viikon kestävä tauko; huhtikuussa kurssi taas jatkuu.

Väliajalla aion lukea Galenokse tarkasti, kuten jo aiemmin kirjoitin. Aion tehdä paljon tehtäviä ja opiskella sähköfysiikan haltuuni.
Mutta aion myös levätä.
Ei tästä tule mitään, jos joudun joka päivä stressaamaan henkihieveriin itseäni; on kokoajan olo kuin leijonalauma ajaisi takaa. Adrenaliinia veressä ja kädet tärisee jännityksestä.

Aion lenkkeillä paljon ja huolehtia terveydestäni. Rauhoittua nyt hetkeksi.

Eniten työtä tämä vaatii pakaralihaksilta.

Niin ja toki, opiskellessa on huomioitava, että veressä täytyy olla glukoosia, koska aivot eivät voi käyttää mitään muuta energianlähteenään kuin sitä.

Ja voi helkkari, että mun aivot on kääntyneet Galenokseksi. En kohta suomea osaa puhuakaan. Paukuttakaa mua päähän, kun ette enää ymmärrä mitään!

Re-write me

Kohta pakkaamaan uuteen viikkoon. Tällä viikolla on kaikista aineista kertaustunti, ja perjantaina on välikoe. Siinä sitten näkee kuinka hyvin on kärryillä tähänastisista asioista. Nythän olemme kerranneet lähes kokonaan lukion fysiikan ja kemian oppimäärän ja käyneet pari ensimmäistä bilsan lukua Gallesta.

Tämän jälkeen alkaa kolmen viikon tauko, kun on pääsiäinen ja abeilla kirjotukset ja kaikki. Itselläni on suunnitelmissa lukea Galenos erittäin kunnolla ja tehdä siitä tiivistelmä omin käsin. Siis operaatio Re-write Galenos.

Witun Puimuri

Kurssi menee kovaa vauhtia eteenpäin. Nyt on käyty jo voiman momentit ja pyörimisliikkeet. Eilen alkoi sähköfysiikka - ja nyt voin sanoa, että menee aivosynapsit solmuun. Kaikki kaavat on uusia ja en tahdo muistaa mikä symboli on mikäkin, mikä yksikkö on tullut mistäkin ja mikä kaava tarkottaa mitäkin. Täytyy ottaa haltuun tämä äkkiä, koska muuten pelottaa että tipahdan. Onneksi fysiikan maikka on hyvä, lukiossa en tajunnut näistä asiosista hevon pierua !

Hyvä muistisääntö tuli kyllä työlle, teholle ja jännitteelle: W=ItU ; P=UI ; U=RI eli WItUN PUIMURI.
--

Älkää nipistäkö mua

Noniin. Nyt on kurssi päässyt alkamaan. Luokkahuone on täynnä tyhjiä päitä, jotka imevät tietoa kuin sienet ja yrittävät vaivihkaa tutkia ketä muita samalle kurssille on eksynyt. On yksi valkotukkainen poika, yksi pariskunta, yksi tosi pieni tyttö, yksi IB lukion käynyt, yksi aasialainen, yksi hujoppi porkkanapää ja yksi, joka vaihtaa kampaustaan tunnin aikana ainakin kolme kertaa. Nimiäkin alkaa pikkuhiljaa muistaa, mutta ketään ei vielä tunne henkilökohtaisesti.

Into on tällä hetkellä valtava. Tietoa juo kuin janoinen. Vaikka toki ensimmäiset pari tuntia nyt, kun olemme puhuneet vain jostain vahvoista ja heikoista sidoksista ja dispersiovoimista niin on saanut vähän pyöritellä peukaloita. Hyvin kertoo kiinnostuksen tasosta se, että kirjoittelin kaksi A4 paperia täyteen päiväkirjaa, kun en jaksanut kuunnella.

Nopeasti kyllä aika menee, mutta mikäs siinä. Menköön: sitä nopeammin olen lääkiksessä ja pääsen muuttamaan yksin asumaan.

Aivan, kuka pudottaisi minut täältä pilvilinnoista, jotta tajuaisin, että EN VÄLTTÄMÄTTÄ pääsekään lääkikseen ja pysty muuttamaan ensi kesänä pois kotoa?

Varmaa on se, että lääkiksen pääsykokeet on edessä ennen kuin huomaankaan!

Äiti haluaa tehdä mun kanssa mielikuvaharjotuksia: rentoudun ensin, sitten ajattelen, että herään ja on pääsykoepäivä, käyn lenkillä, pakkaan, lähden pääsykoepaikalle, ilmottaudun, istuudun saliin 600 muun kanssa, saan paperin eteeni, alan kirjottamaan ja pähkäilemään, en kuule mitään häiriöääniä, osaan vastata kaikkeen ja olo on turvallinen. Näin kun ajattelen, mun pitäisi olla mieleltäni valmis siihen tilanteeseen toukokuun loppuun mennessä. Onhan siinä tavallaan järkeä: toukokuussa minä olen käynyt pääsykoesalissa suorittamassa pääsykokeen jo monia satoja kertoja, kun muut vasta astuvat sinne ensimmäistä kertaa. hehe.

Toivottavasti kukaan ei nipistä mua, jos vaikka olen unessa ja herään.

Turvallisuuslukujärjestelyä

Eilen alkoi sitten valmennuskurssi sellaisella pääsykoetyökalupäivällä. Puhuttiin muistamisesta ja aivojen tavasta käsitellä asioita; siitä miten kannattaa opiskella, että muisti toimii tehokkaimmin. Kiteytettynä luento opetti, että pitää aina yrittää muodostaa kokonaisuuksia lukemastaan ja yrittää liittää vanhaa tietoa uuden, jo opitun päälle. Tällöin ei tarvitse muodostaa uusia hataria hermotusverkostoja sattumanvaraiseen paikkaan aivoja vaan uusi tieto voi tallentua vahvistamaan vanhaa, jo olemassa olevaa verkostoa.

Ennen lukemista tai erittäin stressaavaa tilannetta, kuten pääsykoetta, kehotettiin tekemään keskittymis- ja mielikuvaharjotuksia, jotta aivojen limbinen järjestelmä (tunteiden ja elintoimintojen keskus) rauhottuisi. Rentoutusharjoitukset edesauttavat uusien asioiden omaksumista sillä isoaivokuori, jossa muisti sijaitsee, toimii tällöin suuremmalla kapasiteetilla.

kuva: http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/psykologia/aivot/talamus.gif

Mutta, siirrynpä nyt teknisestä puolesta vähän arkisempaan asiaan.

Kun menin tilaisuuteen, sali oli täynnä ihmisiä. Outoa tässä nimenomaisessa sakissa oli se, että kaikki näyttivät lääkäreiltä !
Olen aina ihmetellyt sitä, kun joku on tullut sanomaan mulle, että näytän ihan lääkäriltä. Tuntematta mua lainkaa, ilman että olen kertonut hakevani lääkikseen. Olen ihmetellyt ja tutkinut peiliä hullun lailla: lukeeko otsassani hey, be nice to me, I might be your doctor some day ! ?
Mutta - nyt ymmärrän!
Tältä siis näytämme, me lääkärit. Tai ainakin me sellaiseksi aikovat. Kaikissa meissä oli jotain hyvin samanlaista; tavassa, jolla istuimme, pukeuduimme, laitoimme hiuksemme, katsoimme toisiamme. Sitä ei voinut sanoin kuvata, mutta kaikki me vain näytimme lääkäreiltä. Aivan kuin olisi ollut samassa huoneessa 60 sielunsisarensa kanssa.
haha.
Ehkä ne ovat nämä mielenkiinnonkohteet: terveys, ihminen ja luonnontieteet.

Olen tehnyt eilisestä lähtien erilaisia lukusuunnitelmia opiskelupäivilleni. Rakastan suunnittelua ja asioiden organisointia. Teen päiväkirjat ja vihot aina täyteen erilaisia listoja, laskelmia ja ajankäyttösuunnitelmia. Milloin koskevat ne läksyjen tekemistä, milloin ystävien näkemistä, urheilua tai painon pudotusta, aina olen niitä vääntämässä. Myös suunnitelmieni mukaan elämäminen tuo minulle iloa. Ne ovat auttaneet minua oppimaan paljon itsestäni: kyvyistäni ja rajoistani. Nykyään ajattelenkin, että jos jo suunnitelmia tehdessään tietää, ettei pysty niitä toteuttamaan, pettää itseään - ja pahasti!

Tässä kevätrutiinini mustaa valkoisella. Maaliskuuhun asti.

Arkipäivät (ma-to)
9.00 herätys
aamulenkki ja aamupala
11.00 - 13.00 lukemista (läksyt, mind map aloitus)
lounas
14.00 - 16.00 lukemista (mind map loppuun, uusi asia)
välipala?
16.30 - 19.00 kurssi
päivällinen
ilta vapaa

Perjantai
9.00 herätys
aamujumppa ja aamupala
11.00 - 13.00 lukemista (läksyt, mind map aloitus)
lounas
14.00 - 15.00 lukemista (mind map loppuun)
loppupäivä vapaa
lenkkeilyä, kavereita

Tein itselleni käsin kalenterin A4 paperista. Apuna niittikone. Siitä tuli ihana, aivan oman näköiseni. Saan liimailla siihen kuvia ja tekstejä mieleni mukaan ja kirjotella tyhjille sivuille päiväkirjaa, jos siltä tuntuu. Jokaiselle päivälle laadin siihen samaisen aikataulun kuin yllä. Järjestystä elämään!
Saan nyt olla levollisin mielin ja keskittyä olennaiseen.
Kontrolloida turvallisuudentunnettani.

Näin teen itseni lääkikseen!