These tears fall up

Okei nyt ärsyttää!!!
Tarkistin tekemiäni fyssan laskuja ja olin tehnyt ainakin miljoona tehtävää väärin. Rupesin niitä sitten siinä tekemään uudelleen, tällä kertaa KESKITTYEN, ja silti minulle tuli kokoajan kaikenlaisia ajatusvirheitä. Ärrrsyttää, kun ensin luulee, että jonkin asian osaa ja sitten tajuaa, että tekeekin kokoajan kaiken ihan väärin.

Meinasin saada itkupotkuraivairin ihan perus mekaniikkalaskuille.
kuva: http://kalaro28.files.wordpress.com/2006/08/crazy-guy.jpg

Yksi (pieni) huono puoli Epionen materiaaleista on löytynyt. Tehtävissä ei ole tarkoin määritelty kuinka laskut tulisi pyöristää ja vastauksissa pyöristykset on tehty selittämättä, mitä oletuksia tehtävän arvojen tarkkuuksista on tehty.
Esimerkiksi jos vaikka laskussa nopeus on annettu arvona 50km/h ja muut arvot ovat yhden tai kahden merkitsevän numeron tarkkuudella, pitäisi vastaus antaa yhden numeron tarkkuudella. Näin ei kuitenkaan Epionen vastauksissa ole tehty vaan vastauksissa on usein paljon tarkempi arvo kuin mikä on tehtävän "epätarkin" arvo. Jos tässä tilanteessa vastaisi kahden merkitsevän numeron tarkkuudella, tulisi tehtävässä ilmoittaa olettaneensa, että nopeus on ilmoitettu kahden merkitsevän numeron tarkkuudella ja muut yhden numeron tarkkuudella annetut arvot ovat tarkkoja arvoja. Toki oikeassa elämässä tällaisesta olisi turha niuhottaa, kun terve maalaisjärki selittäisi menettelytavat, mutta lääkiksen pääsykokeissa merkitsevistä numeroista ollaan hirmuisen tarkkoja. Onneksi (viime- tai toissavuodesta lähtien) lääkiksen pääsykokeissa on tehtävänannossa alettu selkeästi ilmoittamaan, monenko merkitsevän numeron tarkkuudella vastaus tulee antaa.

Nyt hakemaan motivaatiota (jota tuskin enää tarvitsen) Akuutin lääkisjaksosta ja sitten unimaan.

Ps. Minulla on ollut nukahtamisvaikeuksia viimeisenä kahtena yönä, kun jouduin keskiviikkona aloittamaan Duact-kuurin tukkoiseen nenääni ja ahtautuneisiin korvatorviini. Kuuri kestää neljä viikkoa; toivottavasti unettomuusoireet eivät jatku koko tätä aikaa!!! iik.

Summausta I

Vko 14:

• mitä oekkeen opin

= lukutuntimäärä

kuva: http://www.gaston.k12.nc.us/schools/tryon/images/bookworm%20for%20pre-k.jpg

Maanantai
- Fysiologian kurssilla happo-emäs tasapainosta 2h
- HOPS teko biotieteestä (käytännössä turha!!!) 1h
- Valmennuskurssi, jossa alkukoe 3h

• respiratorisen asidoosin ja alkaloosin yhteys elimistön hiilidioksidi -> bikarbonaatti -> hiilihappo -tasapainoon sekä pH:hon.

= 5h

Tiistai
- Fysiologian kurssilla munuaisten glomerulusten rakenteesta ja toiminnasta 2h
- Biomolekyylien kemian tenttiin lukua 1h
- Galenoksesta: hiilihydraatit, aminohapot, lipidit ja nukelotidit sekä solukappale 1h
- Valmennuskurssilla samaiset asiat (biologia) ja kemiassa perusjuttuja laskutekniikasta 4h

• glomeruluksen afferentin ja efferentin arteriolin erot, glomerulussuodoksen reabsorptio, anomeerihiili hiilihydraatissa, imidatsurirengas aminohapossa, fosfolipidin ja sfingolipidin rakenne, DNA:n ja RNA:n 5' ja 3' päät, kadheriini vyöliitoksessa ja desmosomissa, lysosomeissa ph5 ja siksi niiden entsyymit ei toimi soluplasmassa (ph7)

= 7h

Keskiviikko
- Fysiologian kurssilla munuaisten tubuluksen toiminnasta ja rakenteesta 2h
- Biokemian tunnilla liipalääpälööpaa 1h
- Biotieteiden HOPS lopulliseen muotoonsa 1h
- Nettimatskuista proteiinisynteesin kertausta 1h
- (Iltapäivä konserttiharjoituksissa ja sen jälkeen konsertissa)

• Henlen lingon toimintaperiaate, sekreetio, munuaisten happo-emästasapainon ylläpito bikarbonaatin avulla, Na/K tasapainon säätely

= 4h

Torstai
- Biomolekyylien kemian tentti 3h
- Valmennuskurssilla kemiassa reaktioyhtälön tasapainottamista hapetuspelkistyslukujen avulla, fysiikassa voimien piirtelyä ja alustusta tulevalle 4h

• symportti on sekundaarista aktiivista kuljetusta, kun antiportti ja uniportti passiivista, sekundaarisen aktiivisen kuljetuksen toimintaperiaate, nukleotidi on myös ATP:n, NADPH:n sekä mm. cAMP:n rakenneyksikkö, sakkaroosissa on a-1,4 sidoksia, kun tärkkelyksessä on b-1,4 sidoksia (ja glykogeenissä b-1,6-sidoksia)

= 7h

Perjantai
- Fysiologian kurssilla hengityksestä 2h
- Kemian tehtäviä reaktiotasapainotuksista 2h
- Valmennuskurssilla kemiassa hapetuspelkistys reaktioita ja Gibbsin vapaata energiaa, reaktioentalpioita, sidosenergioita yms; biologiassa, solujen väliset liitokset, solukalvon proteiinit ja aineiden kuljetus solukalvon läpi, solukalvon lepopotentiaali sekä (lihas- ja hermo)solun aktiopotentiaali 4h

• hemoglobiini ei käytännössä sido neljää happimolekyyliä ollessaan "täysi" (97%), oksihemoglobiinin dissosaatiokäyrä kuvaa sitä kuinka kylläinen veren hemoglobiini on hapesta, hiilidioksidin kulku keuhkovaltimosta ulkoilmaan ei tapahdu nollaosapaineeseen, vaikka ero silti on huomattavan pieni (0,8kPa, kun happi tarvitsee samaan siirtymiseen 8,6kPa), punasolujen karboanhydraasientsyymi nopeuttaa hiilidioksidin ja veden reaktiota hiilihapoksi (-> bikarbonaatti)

= 8h

Lauantai
- Kemian tehtäviä hapetuspelkistys reaktioista ja Gibbsin vapaasta energiasta 3h
- Biologian lukua solujen välisistä liitoksista, aineiden kuljetuksesta solukalvon läpi, solukalvon lepopotentiaalista ja aktiopotentiaalista 2h

• - rautalanka kaavassa gibbsin vapaan energian edessä on miinusmerkki, hapettumisessa e- luovutetaan, pelkistymisessä vastaanotetaan, aktiopotentiaalin tapahtumakulku jänniteherkkien kanavien avulla (!!)

= 5h

Sunnuntai
- vapaa vapaa vapaa vapaa
- kävin 2h lenkillä ja sain jalkani kipeeks (hermopuristus pohkeessa, kun on niin pahat penikat)

YHT = 36h

Tavallinen työviikko. Ens viikolla tavotteena vähintään 40h. Se tarkoittaa, että koulun ja valmennuskurssin lisäksi lukemista tulee olla noin kolme tuntia. Ei kuulosta pahalle! Enemmänkin voisin. Mutta eihän se ole se määrä, vaan se laatu!

Kruunaan sinut, neiti perfektionisti

Lukemista, lukemista, lukemista. Ja laskemistakin!
Mutta silti minua pelottaa, että alan alisuorittamaan. Kokoajan kuulostelen stressitasojani ja höllennän otetta lukemisesta. Tiedän, että voisin ja ehtisin tekemään paljon enemmän ja paremmin.

En tiedä onko tämä sitä, että viime vuoden pettymys painaa rinnassa vieläkin niin kovasti, että itsesuojeluvaistona nyt tänä vuonna yritän kokoajan olla antamatta sitä 100% suoriutumista. Aivan kuin alitajuntani toitottaisi minulle kokoajan, että "saattaa olla, että et pääse sisään.. varaudu siihen, ettet pääse sisään!" Vai onko tämä sitä, että kehoni oikeasti viestii minulle, että leikin stressin äärirajoilla ja teen nyt jo liikaa??? Jos tilanne on niin, niin toisaalta haluan niin paljon päästä lääkikseen tänä vuonna, että minulle on aivan sama, mikä oloni on sitten kesäkuussa. Jos leikin nyt stressin äärirajoilla niin sitten leikin. Tahdon voida pääsykokeen jälkeen ajatella, että tein ainakin kaikkeni, enkä hölläillyt!

>> Vallan vaihto, Neiti Höllääjä luovuttaa täten kruunun Neiti Perfektionistille!
- seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi.

Nyt siis vähän tarkempaa lukusuunnitelmaa kehiin:
Arkipäivät ma-pe:
- Koulua klo 08:00-10/11:00.
- Lukemista yliopiston kirjastossa klo 11:00-15:30 (välissä ruokailu ja yksi tauko)
- Valmennuskurssi 16:00-20:00
- Illalla voisin aina vielä kerrata päivän asiat ennen nukkumaan menoa.
- 21:30 on tappiaika. Sen jälkeen on laskettava kaikki kirjat kädestä ja siirryttävä rentouttaviin iltatoimiin.

Lauantai:
- Lukemista/laskemista 3+3+1 tuntia

Yleistä:
* Urheilut saan siirtyessäni paikasta toiseen pyörällä ja viikonloppuna varaan aikaa tehokkaampaan, stressiä poistavaan urheiluun.
* Nukkumaan pyrin arkisin 23:00-07:30 eli vähintään sen kahdeksan tuntia. Viikonloppuna enemmän.
* Ruokailut tapahtuvat säännöllisesti: aamupala klo 07:45, lounas klo 11:30, välipala klo 17:00 ja iltaruoka klo 21:30

Jokaista päivää ja viikkoa kohden pyrin ottamaan jonkin teeman. Tiedostan, mitä opiskelen ja mitä olen lukemisten jälkeen oppinut: esim. "tänään opin solun lepopotentiaalin.." tai "tänään opin fysiikan momenttilaskut". Näin pyrin kokoajan tekemään aktiivista ja tehokasta työtä.
- ohjeesta kiitos Epionelle

Nyt lukemaan biologian pistariin --->

Edit: Taitaa sittenkin tappiaika olla joskus kymmenen jälkeen. Olen iltaoppija ja en malttanut tänäänkään laskea kirjoja edestäni vasta kun yli kymmenen kauhistuin kelloa.

Herra Motivaatio palasi seurakseni

>> ..ja vei minut metsään.

Eihän se itseluottamus löydy muuta kuin onnistumisten kautta. Ja onnistumisia saa, jos ei halua luottaa tuuriinsa, kun harjoittelee tarpeeksi.


kuva: http://www.genestho.ca/genestho/images/20060508165126_bizarre_forest_for_the_trees.jpg

Nyt on valmennuskurssi päässyt alkuun ja kovaa vauhtia me jo puurramme siellä eteenpäin. Tämä ensimmäinen viikko on kemian ja fysiikan osalta ollut perusjuttujen kertausta ja odotan innolla ensi viikkoa, kun pääsemme niidenkin aineiden kanssa kunnolla vauhtiin "oikeisiin" asioihin. Itseäni on (näin vuoden lähinnä kemiaa yliopistossa opiskelleena) hiukan puuduttanut esimerkiksi kemian tunnit, joilla on käyty läpi kaavoja n=m/M ja c=n/V. Mutta hyvä se on oma ylpeys niilläkin tunneilla niellä. Kemia nimittäin tuntuu olevan minulle sellainen Akilleen kantapää. Viime kevään koe kaatui siihen ja samon teki tämän kurssin alkutesti: Luulot huitsin Nevadaan, tyttöseni. Ehkäpä yläkerrasta joku yrittää näyttää minulle merkkiä, että suhtautuisin täydellä vakavuudella siihenkin aineeseen.

Ajattelin tehdä tänä vuonna täysin päin vastoin kuin viime vuonna. Viime vuonna suurin osa energiasta minulla meni fysiikan asioiden absorboimiseen. Tänä vuonna fysiikka tuntuu olevan verrattain paljon vahvemmalla kuin esimerkiksi biologia. Aionkin nyt panostaa biologian tehtävien vastausrutiinin kehittämiseen ja siihen, ettei kemia enää vedä mattoa jalkojeni alta.

Tällä viikolla biologiassa olemme käsitelleet solua. Galenoksesta on koluttu soluelimet, proteiinisynteesi, solujen väliset liitokset, kuljetus solukalvon läpi ja solun lepo- ja aktiopotentiaali. Hyvän opetuksen laadun huomaa siitä, että vaikka opetettavan asian jo luulee ennen tuntia osaavansa, oppitunti saa ajattelemaan asiaa täysin uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään erilaisia asiayhteyksiä. Ja näin juuri käy tällä kurssilla. Huomaan, että se tietosekamelska, joka pääni sisällä vallitsee, oppitunnin aikana yhdistyy yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi ja tavallaan kirkastuu.

>> Aivan kuin yhtäkkiä näkisin metsän puilta. <<

Enkä samaan tulokseen pystyisi vaikka lukisin viittä Galenosta päälläni seisoen.

En nyt ala kirjoittamaan tähän mitä kaikkea valaisevaa tämän viikon aikana ymmärsin, vaikka siitä varmasti olisi itsellenikin hyötyä. Mutta sen sanon, että odotan innolla muidenkin biologiasekamelskatietojeni selkeytymistä kurssin aikana.

Kemiassa olemme käyneet, kuten jo aiemmin kerroin, perusasioita kuten reaktioyhtälön tasapainottamista ja Gibbsin energian laskemista. Tulipa minulle kuitenkin tuosta "RauTalnKa" yhtälöstäkin pään vaivaa erään tehtävän kanssa, kun yhtäkkiä pitikin vähän soveltaa tavallista pidemmälle. Eli ei se tämä tyttökään ihan kaikkea "helppoa" osaa. Mutta tekemällä oppii! Sen otan motokseni tänä keväänä.

Tehtäviä, tehtäviä, tehtäviä...

Fysiikka ei ole kunnolla päässyt vielä alkamaan. Piirtelimme ensimmäisellä tunnilla kappaleisiin vaikuttavia voimia kuviin ja keskustelimme fysiikan olemuksesta. Mielenkiintoinen tunti se kyllä oli ja opettaja vaikuttaa todella pätevältä!

On ihana toisaalta jatkuvasti huomata, kuinka paljon enemmän sitä nyt tietää tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Olen viime vuonna kirjoitellut Galenoksen sivujen reunat täyteen kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet minua, ja nyt kun luen niitä sieltä, tekee melkein mieli nauraa partaansa (jos minulla sellainen olisi). Muistan kuinka en kuolemaksenikaan meinannut muistaa, mikä b-D-glukoosissa määrää sen, että se on b eikä a tai D eikä L. Tuijotin lähes kaikkia Gallen kuvia erilaisista kemiallisista molekyyleistä suu auki, vaikka nyt riittää muutaman sekunnin vilkaisu, kun jo hahmotan, mistä on kyse. Sama on tapahtunut monien biologian asioiden kohdalla.

Viime vuonna rakensin pohjan kaikelle asialle. Tänä vuonna täytän sisällön ja liitän asiat yhteen. Kirkastan ajatukseni.

Mutta sunnuntai on vapaapäivä lukemisista!

Hyvää palmusunnuntaita kaikille! ;)

"Virvon varvon, tuoreeks terveeks..."

Uhopostia

Edellllleenkin luen vain Galenosta... hahah, että lähtee hitaasti käyntiin tämä kevät !!!
En ole siksi kehdannut edes päivittää tätä blogia.

Jostain syystä motivaationi on laahannut lattiaa. Edes pientä pilkahdusta sen saman ahkeran, lukusuunnitelmia ja tuntiaikatauluja jatkuvasti vääntävän tytön olemassaolosta ei ole näkynyt. Olen antanut kaiken itsesäälin käydä psyykeeseni käsiksi, enkä vieläkään pääse siitä tunteesta, että olisin maailman tyhmin ja aivoni olisi tehty puusta. Koulussa vallitsee armoton kilpailumentaliteetti noin 50% kanssaopiskelijoistani hakiessa myös lääkikseen. En yleensä edes anna kilpakumppaneideni käydä hermoilleni, mutta nyt tänä keväänä olen antanut heidän polkea minut lyttyyn. Itseluottamukseni on jossain hyvin kaukana siitä paikasta, missä se yleensä on ollut! Mikä minua vaivaa?

Eilen koin jonkinlaisen valaistuksen hetken ja ymmärsin, mistä on kiikastanut. Jostain syystä takaraivossani on viime keväästä asti jomottanut eräs kysymys, jota en ole vielä tähän päivään asti edes osannut pukea sanoiksi. Se kuuluu yksinkertaisesti: Miksi? En ole vieläkään keksinyt suoraan mikä oli se syy, miksi en päässyt sisään lääkikseen.

Viime vuonna annoin itsestäni ihan kaiken. Opettelin fysiikan, minulle vaikeimman osa-alueen sujuvaksi, olin kemiassa hyvä ja biologiassakin keskiverto. En ollut missään osa-alueessa täysi haka, paitsi ehkä kemiassa keksivertoa parempi, mutten ollut missään kovin heikkokaan. Luulin kovan, yli puoli vuotta kestäneen ahkeraakin ahkeramman työni ja hyväksi kehittyneen laskurutiinini vievän minut sisään, mutta toisin kävi kuitenkin.

Mitä en osannut?
Ja ehkä tärkeämpänä kysymyksenä vielä:
Mitä minun tulisitehdä toisin tänä vuonna?

Koetulosten tulon jälkeen viime keväänä en edes jäänyt ruotimaan, mitä tehtävissä olin tehnyt väärin. Niin paljon jäi pisteitä puuttumaan sisäänpääsyrajasta, ettei veitsen kääntäminen haavassa edes tullut mieleen. Mutta näin jälkeenpäin huomaan, että kyllä se silti olisi kannattanut tehdä. Teen sitä nimittäin nyt, vaan kaksin verroin. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla oli kokeessa vain hemmetin huono tuuri. Hermoni eivät olleetkaan niin teräksen lujat kuin olin luullut niiden olevan ja jännitys poiki minulle sellaisia virheitä, joihin en edes kuvitellut joutuvani varautumaan. Kokeen jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä oli outo koe. En silloin osannut eritellä, mikä osa siinä oli mielestäni outoa, mutta nyt tiedän syyn tuntemukselleni.

Olin alunperin arvioinut, että osaisin parhaiten kemian tehtävät, seuraavaksi parhaiten biologian tehtävät ja viimeksi parhaiten aineiston ja fysiikan tehtävät. Noh, osaamisalueeni kokeessa menivätkin aivan päin vastoin. Parhaiten sujuivat fysiikan laskut, seuraavaksi helpointa oli aineiston pohjalta tehtyihin kysymyksiin vastaaminen, seuraavaksi parhaiten kohdalle osui biologian kysymykset ja lopulta kemia oli se, johon kantapääni kolahti. Kemian tehtävät olivat kokeessa jotenkin niin ennalta odottamattomia ja työläitä, että kulutin niihin aivan hirveästi aikaa. Aikaa, joka olisi pitänyt käyttää helppojen aineistokysymysten vastaamiseen. En ehtinyt käymään kaikkia aineistokysymyksiä edes läpi ennen kuin koeaika olikin jo ohi. Sen alueen olin hölmöyttäni, tai no, kokemattomuuttani jättänyt viimeiseksi ja tällä erheellä menetin monta helppoa pistettä. Biologian vastauksissanikin, näin jälkeenpäin ajatellen, olisi voinut olla parantamisen varaa. Heikkouteni on kautta aikojen ollut se, että olen hyvin hidas kirjoittamaan vastauksia kokeessa. Prosessoin varsinkin essee vastauksia niin kauan, että keskiverto vastaaja on tehnyt samassa ajassa jo pari kolme tehtävää minua eteenpäin. En jotenkin osaa suodattaa sitä kaikkea päässäni liikkuvaa tietoa, että osaisin nopeasti ja ytimekkäästi tähdentää kaiken paperille. Tarvitsen aikaa, kynän pureskelua ja seinän tuijottelua. Näihin rutiinia minun täytyy ehdottomasti siis tänä keväänä harjoitella!

Nyt, kun viime vuoden erheet ovat ruoditut, osaan ehkä suhtautua uuteen projektiini realistisemmin. Tänä vuonna hiotaan viime vuoden osaamista ja mennään sen kanssa seuraavalle tasolle. Nyt kun olen alkutaidoiltani jo viime vuoteen verrattuna paljon pidemmällä, pitäisi hiomakoneella laskurutiinin ja biologian esseevastausten kohdalla saada paljon siistimpää jälkeä.

KOERUTIINI
>> that's the word for spring 2009.

Ja jostain kumman syystä nyt, juuri tällä sekunnilla se motivaatiokin tuossa hiipi ryhdikkäämpänä rinnalleni. Ehkä se kilpailumieleni tästä herää.

Ei, kun taistoon!
>> Uho, uho <<
We're at war!

Päivitystä vallan

Viikonloppu on mennyt orgaanisen kemian parissa.. ja noh. Vähän olen laiskotellutkin. Ulkoillut ja musisoinut ja silleen... Tuulettanut aivoja.

Niin, tiesittekö että haukottelun syy on selvinnyt. Sehän on vielä Galenoksessakin lueteltu ihmiselimistön mysteeriksi yhdessä nikottelun kanssa.
>> Mutta nyt on selvitetty, että se on aivotuuletusta!
Sama funktio kuin puhaltajalla tietokoneessa.

Maanantaina jatkuu seiskaluku. Ellen jo tänään jaksa lukaista sitä lenkin jälkeen. Enpä taida. Sen verran on ajatukset muualla, eikä silloin kannata. Mutta kyllä kyllä, omatunto pistelee jo.

HuomiC

jos silmät pitäisivät ääntä, ne sanoisivat wiuh wiuh...

Edelleenkin kahta ellei kolmea materiaalia selaillen - vitos- ja kutosluvut lukaistu ja muisteltu, ja mind mapit silmäilty. Ektodermi, mesodermi ja endodermi eroteltuina; epiteeli-, tuki-, luu- ja lihaskudokset tarkasteltuna. Muutamat tärpit muistuteltuna ja ihon rakenteet tiukasti mielessä.

Seiskaluku seuraavana rämpimisvuorossa. Etenin tänään jo lukuun 7.3 eli fysikaalisiin uhkatekijöihin. Siitä jatkan huomenna. Biolgiset uhkatekijät -luku vaati taas Galenos-suomi sanakirjaa, eikä siitä oikeestaan sittenkään saanut selvää. Tai tottakai selvän sai, mutta mitään kompaktia pakettia tallennettavaksi aivoihin ei jäänyt. Onneksi taas oli toiset materiaalit, joissa asiat olivat huomattavasti selkeämmin kirjoitettu ja pääasiat lueteltu vähän loogisemmassa järjestyksessä. Kemiallisia uhkatekijöitä -lukua lukiessa tuntui ihme kyllä aika iisi pliisulta. Ehkä tämän syksyn opinnot kemian parissa yliopistolla eivät olekaan menneet aivan hukkaan, vaikka itse kursseilla tuntuu sille, että kaikki asiat ovat vain menneet enemmän sekaisin. Toki sekin luku täytyy vielä kunnolla syynätä ja tehdä esimerkkitehtäviä kyseisitä asioista.

Ollaan kyllä aika hyvin hollilla, kuitenkin. Kovaa vauhtia olen saamassa Gallen läpi jo tammikuun aikana. Vaikka noh, työtäkin se vaatii eikä kaikkea voi ihan kellon kanssa lukea. Sitäpaitsi nyt alkaa pian koulukin verottaa enemmän aikaa, koska kurssit alkavat lähetä puoliväliä, mikä tarkoittaa vaikeampia asioita. Mutta seuraavaa projektia voisin tässä jo suunnitella. Se taitaa olla tehtävien tekeminen vanhasta Valmennuskeskuksen kurssimateriaalistani. Fysiikan tehtävissä voisin edetä Galenoksen tahtia nytkin, mutten koe hyödylliseksi tehdä montaa asiaa saman aikaisesti. Aloitan siis varmaankin niillä, kunhan kirjan takakansi sulkeutuu, sillä tahdon saada itsetuntoni fysiikan suhteen varmemmaksi. Samaan aikaan voin kuitenkin aloitella kemiankin tehtäviä ja katsoa kuinka paljon taidot ovat niissä ruostuneet - vai ovatko. Bilsan tehtäviin keskityn vasta viimeiseksi. Viime vuonna en tehnyt niitä lainkaan, enkä tiedä oliko se fiksu peliliike. Tänä vuonna aion ne tehdä, mutta en voi tehdä niitä samalla tavalla kuin fysiikan ja kemian tehtäviä. Tahdon panostaa niihin ja todella optella vastaustekniikkaa, mikä vaatii aikaa ja rauhaa ajatella. Vaikkei bilsan tehtävillä kyllä millään ilveellä mennä sisään, tahdon niiden osalta olla vähintään muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla.

Mietin myös, että milloinkohan saan Epionen kurssimateriaalit itselleni, nyt kun olen kurssimaksunkin maksanut. Ennakkotehtäväkurssi netin kautta alkaa ensi- tai maaliskuussa, joten sitä ennen olisi kiva ollut olla Valmennuskeskuksen materiaalit käytyinä. Mutta, jaa, ei se mitään vaikken ehtisikään. Kurssillahan tulee asiat sitten luettua vielä Epionen materiaaleista.


>> huomiseen!

Varastaa leegopalikoita ihan muualta

En lukenutkaan vielä sitä vitoslukua. Solubiologian kurssilla käsitellään huomenna solun tutkimusmenetelmiä (valomikroskopia ja elektronimikroskopia) ja asia prikulleen sama, kuin Gallen nelosluku. Pidin hyödyllisempänä lukea nyt sen uudestaan kunnolla läpi. Kertasin asiat myös Valmennuskeskuksen materiaalien avulla ja sain ehkä kaikkeen enemmän järkeä. Kolmen eri materiaalin avulla se oli jo aika saavutus. Asia käsitellään huomenna vielä luennolla, niin sitten ehkä paketti on valmis sisäistettäväksi.

Luku ei kauheimmin kiinnosta, kuten ehkä voitte rivien välistä lukea! En tiedä edes onko se kovin tärkeä pääsykokeita ajatellen, mutta aion sen silti ymmärtää ja leikkiä kiinnostunutta. Ainakin aalto-, sähkömagnetismifysiikkaa sen kautta voidaan kysellä.


Totesin jälleen, että varsinkin vaikeimpien ja epäkiinnostavimpien asioiden kohdalla parasta on lukea asia eri sanoin eri paikoista. Galenoksen käsittelytapa ei ole mikään maailman selkein ja loogisin, joten kun asian jostain kerran saa ymmärrettyä helpommin, pääsee Galenoksenkin kanssa samalle aaltopituudelle. Se kirjahan tavallaan vain luettteloi asioita ja antaa maistiaisia siitä, mitä kokeessa pitää osata. Lukijan onneksi kaikki on vielä ripotellut mitä epäloogisimpaan järjestykseen eri paikkoihin ympäri kirjaa niin, että kokonaiskuvien rakentaminen vaatii välillä lähes insinööritason ongelmanratkaisutaidot.

>> Eli ohje numero yksi: lue se muualta!

Jumping high for even higher dreams

>> Ehkä olisi aika herätellä tätäkin blogia ihan oikeasti henkiin.

Lukusuunnitelmaa pyöritellään ja silleen...

Olen aloittanut nyt lukemaan Galenosta läpi silmäillen lukuja, jottaettä asiat jostain tuolta aivojeni syvyyksistä viimeistään uniprosessoinnin avulla ehkä taas löytäisivät tiensä pinnalle. Luulen, että on hyvä vähän palautella mieleen asioita, ennen kuin alkaa piirun tarkasti syynäämään tekstiä rivivälejä myöten.

Ensimmäisen luvun sivuutin, koska koulu työllistää nyt kemian saralta. Meneillään ovat orgaanisen kemian ja solubiologian kurssit, ja pian alkavat myös biokemian kurssit. Tekemistä riittää niissäkin! Hurjasti. Toisen luvun Galenoksesta luin tiistaina ja "tehostin" oppimistani katsomalla Olipa kerran elämä: mikä on solu? -jakson youtubesta :D Tilasinpa sitten kyseisen sarjan netistä kokonaan itselleni, jotta sen parissa voin kevään myötä myöhemminkin kevennellä lukupäiviäni. Parasta on, kun voi päteä etsimällä asiavirheitä siitä ohjelmasta. Kuten esimerkiksi, että rasvat eivät kulje vapaina verenkierrossa, niinkuin siinä tuppaa tekemään, vaan protskujen ympäröiminä. Silloin tuntuu, että jotain on oppinutkin. Ja on ne ukot kyllä söpöjä, varsinkin hermosolut.
Kolmannen luvun Gallesta luin sitten tänään heti kahden tunnin orgaanisen kemian pänttäysten jälkeen. (Kertailin luennolla käytyä asiaa ja sain siihen kulumaan enemmän aikaa kuin mitä itse luento kesti.) Luvun loppupuoli toi lievästi hien otsaan, vaikken vielä mitään yrittänytkään osata, ja totesin, että sähköfysiikka kaipaa hiomista. Huomenna luen luvun neljä, solun tutkimusmenetelmistä, ja jatkan lukuun viisi, jos vain suinkin jaksan. Mitään kiirettä on turha pitää.

Isommassa mittakaavassa varmaankin nyt parasta on lukea tuo Galenos kerralla kokonaan, koska eniten minua tällä hetkellä stressaa se, etten muista, mitä kaikkea ja kuinka paljon asioita siinä koko paketissa onkaan.. Kokonaisuus on hukassa! Kun taas saan sen mieleeni, osaan paremmin arvioida, mitkä asiat kaipaa eniten harjoitusta, ja voin aloittaa niiden parissa jo ennen kuin valmennuskurssi alkaa maaliskuun lopussa. Fysiikkaan ainakin tiedän tarvitsevani harjoitusta (erityisesti mekaniikkaan ja sähköfysiikkaan), samoin bilsan tehtäviä voisi jokusen vääntää. En viime vuonna tehnyt Valmennuskeskuksen materiaalien biologian tehtäviä, joten voisin niitä raapustella ja opetella hiukan vastaustekniikkaa.

Tehtäviä minulla kyllä riittää tehtäväksi, se ei onneksi ole ongelma. Sen lisäksi, etten enää muista viime vuoden Valmennuskeskuksen tehtävistä hiventäkään, minulla on vielä PAKSUT vihkoset Medisiinarien vuoden 2005 tehtäviä kaikista aineista. Helmi-maaliskuussa pääsen myös Epionen kautta tekemään jonkinlaista internet kertauskurssia.
Hyvä! Koska luulen, että tänä vuonna sisään mennään tehtävien tekorutiinin hallinnalla, eikä nippelitiedolla.

>> Wish me luck !

Materiaalivertailua

Sain Epionen itseopiskelumateriaalit (2009) kolmeksi viikoksi lainaan, jotta sain tutustua siihen ja verrata muihin omistamiini materiaaleihin. Minulla löytyy hyllystäni myös Valmennuskeskuksen (2008) ja Medisiinareiden (2005) kurssimateriaalit, mutta huomautan, että ne eivät aivan ole vertailukelpoisia itseopiskelumateriaalin kanssa ollessaan kurssimateriaaleja. Valmennuskeskuksen kurssin kävin, joten tämän materiaaleihin olen tutustunut aivan toisella tavalla kuin muihin. Medisiinareiden materiaalia olen vain silmäillyt, joten sen toimivuudesta en osaa sanoa paljon.


Tässä pro-con (puolesta-vastaan) listani:

Epione:
pro

• - siisti ja selkeä, kirjamainen ulkoasu
• - teksti helppolukuista ja järkeen käypää
• - esim. fysiikan ja kemian teoriaosiot riittävän yksinkertaistavat; asioista kerrottu ytimekkäästi, eivätkä ne ole kuin fyysikon muistiinpanoja
• - Galenoksen asiat järjestelty omiksi kokonaisuuksikseen selkeyttävästi, eikä orjallisesti ole seurattu kirjan (epäloogista) esitysjärjestystä
• -kemiasta ja fysiikasta ns. "bio-laajennus" biokemiaan ja biofysiikkaan, mikä vastaa enemmän nykyajan suuntausta lääketieteen pääsykokeissa
• - Galenoksen lukuja integroiva osa erittäin hyvä ekstra, joka myös ottaa huomioon tämänhetkiset tuulensuunnat !!!
• - Kokeet kotona -osio oiva apuvälinen itseopiskeluun ja oman osaamisen tarkasteluun
• - tehtäviä helpoista tarpeeksi vaikeisiin
• - materiaali vaikuttaa sopivan sekä ensikertaa hakeville (ehkä pienellä lisätyöllä lukiokirjojen parissa), että jo aikaisemmin asioisa opiskelleelle
• - melko halpa hinta verrattuna muihin (tuntemiini) itseopiskelumateriaaleihin

con

• - fysiikan tehtäviä jostain syystä vähemmän kuin muissa aineissa, vaikka se aine useimmilla kaipaa juuri eniten harjoitusta
• - vanhoja valintakoetehtäviä olisi kaivannut lisämausteeksi

Valmennuskeskus:
pro

• - kiva, motivoiva ulkoasu, vaikkakin kirjat monisteista kyhätty
• - paljon tehtäviä aineesta kuin aineesta
• - fysiikan teoria tehokkaan tiivistävä ja yksinkertaistava; selkeytti ainakin minulla lukion oppimäärän pääsykokeissa vaadittaviin asioihin
• - kemiaosio hyvin tarkka ja monipuolisuudellaan lukiotietoja Galenostasolle laajentava
• - Biologia osio myös "suomentaa" ja "kansantajuistaa" paljon asioita
• - lähes kaikki tehtävät pystyy jokainen tekemään, ja mallivastaukset ovat hyvin selkeyttäviä
• - vanhat valintakokeet hyvä lisä (pitää ostaa tosin erikseen)

con

• - Tehtävät melko yksinkertaisia; vaikeita soveltavia ja integroivia tehtäviä hyvin vähän (varsinkin fysiikassa)
• - Galenostakaan ei integroitu kovin ansiokkaasti; luvut selitetään sellaisenaan vain toisin sanoin tietomäärää lainkaan kirjan ulkopuolelle laajentamatta, mikä ei tue tämän hetkisiä aineiston ymmärtämis vaatimuksia pääsykokeessa
• - hinta kallis
• - suunnattu enemmän mielestäni varsinkin ensimmäistä kertaa ja suoraan lukiosta hakeville
• - "vaatii" rinnalleen valmennuskurssin

Medisiinarit:
pro

• - tehtävät hyvin soveltavia ja pääsykokeen tyylisiä ja NIITÄ ON PALJON !!!!!!!
• - erityismaininta fysiikan tehtäville, jotka ovat hyvin pääsykoemaisia
• - teoriaosiot Galenosta yksinkertaistavia: tehty "miehen aivoille" kenties

con

• - paljon jää lukijalle itselleen tehtäväksi, jos tietoja pitää jotenkin integroida ja ymmärtää laajemmissa merkityksissä (tosin nykyisin saattaa olla toisin, sillä materiaalini kovin vanhat)
• - seurattu Galenoksen logiikkaa orjallisesti

Tässä arvioni rakkaat ystäväni.

Jos itse olisin ruudun toisella puolella pähkäilemässä, mihin itseopiskelumateriaaliin voisi varmasti luottaa laittamatta rahojani hukkaan, päätyisin ehdottomasti Epionen materiaaleihin. Ne ovat samalla yksinkertaistavat, että tietoa laajentavat, ja eniten vastaavat mielestäni tämän hetken pääsykoevaatimuksia. Tosin en ole nähnyt onko Valmennuskeskuksen materiaaleja jotenkin muutettu tänä vuonna edellisvuoteen verrattuna, puhumattakaan Medisiinareiden materiaalista. Epionen materiaaleihin voi luottaa, sen takaan. Ja halvimmatkin ne ovat!

Tosin, siinä harhakäsityksessä ei saa olla, että mikään materiaali varmasti veisi ketään lääkikseen. Sinne pääsee vaikka silmät sidottuna, jos opiskelutekniikka on oikea ja motivaatiota riittää! Materiaalit vain avittavat hiukan pienentämällä työmäärää.

>> Ps. Itse olen menossa Epionen Tohtori -kurssille maaliskuun lopussa. Olin jo päätymässä siihen, että viime vuoden erittäin laadukas Valmennuskeskuksen Lääkäri -kurssi riittäisi minulle täksikin vuodeksi. Mutta toisiin ajatuksiin tulin, kun luin Epionen materiaalit. Tiedän olevani hyvissä käsissä, jos heidän kurssilleen menen, enkä tahdo tänä vuonna jättää yhtään oljenkortta käyttämättä!