Herra Motivaatio palasi seurakseni

>> ..ja vei minut metsään.

Eihän se itseluottamus löydy muuta kuin onnistumisten kautta. Ja onnistumisia saa, jos ei halua luottaa tuuriinsa, kun harjoittelee tarpeeksi.


kuva: http://www.genestho.ca/genestho/images/20060508165126_bizarre_forest_for_the_trees.jpg

Nyt on valmennuskurssi päässyt alkuun ja kovaa vauhtia me jo puurramme siellä eteenpäin. Tämä ensimmäinen viikko on kemian ja fysiikan osalta ollut perusjuttujen kertausta ja odotan innolla ensi viikkoa, kun pääsemme niidenkin aineiden kanssa kunnolla vauhtiin "oikeisiin" asioihin. Itseäni on (näin vuoden lähinnä kemiaa yliopistossa opiskelleena) hiukan puuduttanut esimerkiksi kemian tunnit, joilla on käyty läpi kaavoja n=m/M ja c=n/V. Mutta hyvä se on oma ylpeys niilläkin tunneilla niellä. Kemia nimittäin tuntuu olevan minulle sellainen Akilleen kantapää. Viime kevään koe kaatui siihen ja samon teki tämän kurssin alkutesti: Luulot huitsin Nevadaan, tyttöseni. Ehkäpä yläkerrasta joku yrittää näyttää minulle merkkiä, että suhtautuisin täydellä vakavuudella siihenkin aineeseen.

Ajattelin tehdä tänä vuonna täysin päin vastoin kuin viime vuonna. Viime vuonna suurin osa energiasta minulla meni fysiikan asioiden absorboimiseen. Tänä vuonna fysiikka tuntuu olevan verrattain paljon vahvemmalla kuin esimerkiksi biologia. Aionkin nyt panostaa biologian tehtävien vastausrutiinin kehittämiseen ja siihen, ettei kemia enää vedä mattoa jalkojeni alta.

Tällä viikolla biologiassa olemme käsitelleet solua. Galenoksesta on koluttu soluelimet, proteiinisynteesi, solujen väliset liitokset, kuljetus solukalvon läpi ja solun lepo- ja aktiopotentiaali. Hyvän opetuksen laadun huomaa siitä, että vaikka opetettavan asian jo luulee ennen tuntia osaavansa, oppitunti saa ajattelemaan asiaa täysin uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään erilaisia asiayhteyksiä. Ja näin juuri käy tällä kurssilla. Huomaan, että se tietosekamelska, joka pääni sisällä vallitsee, oppitunnin aikana yhdistyy yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi ja tavallaan kirkastuu.

>> Aivan kuin yhtäkkiä näkisin metsän puilta. <<

Enkä samaan tulokseen pystyisi vaikka lukisin viittä Galenosta päälläni seisoen.

En nyt ala kirjoittamaan tähän mitä kaikkea valaisevaa tämän viikon aikana ymmärsin, vaikka siitä varmasti olisi itsellenikin hyötyä. Mutta sen sanon, että odotan innolla muidenkin biologiasekamelskatietojeni selkeytymistä kurssin aikana.

Kemiassa olemme käyneet, kuten jo aiemmin kerroin, perusasioita kuten reaktioyhtälön tasapainottamista ja Gibbsin energian laskemista. Tulipa minulle kuitenkin tuosta "RauTalnKa" yhtälöstäkin pään vaivaa erään tehtävän kanssa, kun yhtäkkiä pitikin vähän soveltaa tavallista pidemmälle. Eli ei se tämä tyttökään ihan kaikkea "helppoa" osaa. Mutta tekemällä oppii! Sen otan motokseni tänä keväänä.

Tehtäviä, tehtäviä, tehtäviä...

Fysiikka ei ole kunnolla päässyt vielä alkamaan. Piirtelimme ensimmäisellä tunnilla kappaleisiin vaikuttavia voimia kuviin ja keskustelimme fysiikan olemuksesta. Mielenkiintoinen tunti se kyllä oli ja opettaja vaikuttaa todella pätevältä!

On ihana toisaalta jatkuvasti huomata, kuinka paljon enemmän sitä nyt tietää tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Olen viime vuonna kirjoitellut Galenoksen sivujen reunat täyteen kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet minua, ja nyt kun luen niitä sieltä, tekee melkein mieli nauraa partaansa (jos minulla sellainen olisi). Muistan kuinka en kuolemaksenikaan meinannut muistaa, mikä b-D-glukoosissa määrää sen, että se on b eikä a tai D eikä L. Tuijotin lähes kaikkia Gallen kuvia erilaisista kemiallisista molekyyleistä suu auki, vaikka nyt riittää muutaman sekunnin vilkaisu, kun jo hahmotan, mistä on kyse. Sama on tapahtunut monien biologian asioiden kohdalla.

Viime vuonna rakensin pohjan kaikelle asialle. Tänä vuonna täytän sisällön ja liitän asiat yhteen. Kirkastan ajatukseni.

Mutta sunnuntai on vapaapäivä lukemisista!

Hyvää palmusunnuntaita kaikille! ;)

"Virvon varvon, tuoreeks terveeks..."