Turvallisuuslukujärjestelyä

Eilen alkoi sitten valmennuskurssi sellaisella pääsykoetyökalupäivällä. Puhuttiin muistamisesta ja aivojen tavasta käsitellä asioita; siitä miten kannattaa opiskella, että muisti toimii tehokkaimmin. Kiteytettynä luento opetti, että pitää aina yrittää muodostaa kokonaisuuksia lukemastaan ja yrittää liittää vanhaa tietoa uuden, jo opitun päälle. Tällöin ei tarvitse muodostaa uusia hataria hermotusverkostoja sattumanvaraiseen paikkaan aivoja vaan uusi tieto voi tallentua vahvistamaan vanhaa, jo olemassa olevaa verkostoa.

Ennen lukemista tai erittäin stressaavaa tilannetta, kuten pääsykoetta, kehotettiin tekemään keskittymis- ja mielikuvaharjotuksia, jotta aivojen limbinen järjestelmä (tunteiden ja elintoimintojen keskus) rauhottuisi. Rentoutusharjoitukset edesauttavat uusien asioiden omaksumista sillä isoaivokuori, jossa muisti sijaitsee, toimii tällöin suuremmalla kapasiteetilla.

kuva: http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/psykologia/aivot/talamus.gif

Mutta, siirrynpä nyt teknisestä puolesta vähän arkisempaan asiaan.

Kun menin tilaisuuteen, sali oli täynnä ihmisiä. Outoa tässä nimenomaisessa sakissa oli se, että kaikki näyttivät lääkäreiltä !
Olen aina ihmetellyt sitä, kun joku on tullut sanomaan mulle, että näytän ihan lääkäriltä. Tuntematta mua lainkaa, ilman että olen kertonut hakevani lääkikseen. Olen ihmetellyt ja tutkinut peiliä hullun lailla: lukeeko otsassani hey, be nice to me, I might be your doctor some day ! ?
Mutta - nyt ymmärrän!
Tältä siis näytämme, me lääkärit. Tai ainakin me sellaiseksi aikovat. Kaikissa meissä oli jotain hyvin samanlaista; tavassa, jolla istuimme, pukeuduimme, laitoimme hiuksemme, katsoimme toisiamme. Sitä ei voinut sanoin kuvata, mutta kaikki me vain näytimme lääkäreiltä. Aivan kuin olisi ollut samassa huoneessa 60 sielunsisarensa kanssa.
haha.
Ehkä ne ovat nämä mielenkiinnonkohteet: terveys, ihminen ja luonnontieteet.

Olen tehnyt eilisestä lähtien erilaisia lukusuunnitelmia opiskelupäivilleni. Rakastan suunnittelua ja asioiden organisointia. Teen päiväkirjat ja vihot aina täyteen erilaisia listoja, laskelmia ja ajankäyttösuunnitelmia. Milloin koskevat ne läksyjen tekemistä, milloin ystävien näkemistä, urheilua tai painon pudotusta, aina olen niitä vääntämässä. Myös suunnitelmieni mukaan elämäminen tuo minulle iloa. Ne ovat auttaneet minua oppimaan paljon itsestäni: kyvyistäni ja rajoistani. Nykyään ajattelenkin, että jos jo suunnitelmia tehdessään tietää, ettei pysty niitä toteuttamaan, pettää itseään - ja pahasti!

Tässä kevätrutiinini mustaa valkoisella. Maaliskuuhun asti.

Arkipäivät (ma-to)
9.00 herätys
aamulenkki ja aamupala
11.00 - 13.00 lukemista (läksyt, mind map aloitus)
lounas
14.00 - 16.00 lukemista (mind map loppuun, uusi asia)
välipala?
16.30 - 19.00 kurssi
päivällinen
ilta vapaa

Perjantai
9.00 herätys
aamujumppa ja aamupala
11.00 - 13.00 lukemista (läksyt, mind map aloitus)
lounas
14.00 - 15.00 lukemista (mind map loppuun)
loppupäivä vapaa
lenkkeilyä, kavereita

Tein itselleni käsin kalenterin A4 paperista. Apuna niittikone. Siitä tuli ihana, aivan oman näköiseni. Saan liimailla siihen kuvia ja tekstejä mieleni mukaan ja kirjotella tyhjille sivuille päiväkirjaa, jos siltä tuntuu. Jokaiselle päivälle laadin siihen samaisen aikataulun kuin yllä. Järjestystä elämään!
Saan nyt olla levollisin mielin ja keskittyä olennaiseen.
Kontrolloida turvallisuudentunnettani.

Näin teen itseni lääkikseen!