Ihminen: looginen kaaossekamelska

Aika sen kuin vyöryy eteenpäin, enkä ehdi tätä blogia päivittämään niin ahkerasti kuin haluaisin. Aihetta on kirjoittaa. Toinen ihmisen hienoudesta ja toinen yliopisto-opetuksen kritisoinnista. Enkä tiedä kummasta aloittaisin. Ehkäpä ensimmäisestä, koska aikajärjestyksessä pyrin ajatuksiani kirjoittamaan.

Dissektiokurssi on nyt ohi ja läpikin siitä on päästy kunniakkaasti arvosanalla 3/5. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta tärkeintä ei ole arvosanat vaan se, mitä on jäänyt käteen. Näin yritän itselleni toitottaa! Ja tältä kurssilta jäikin todella paljon käteen!
Ensinnäkin mulla heräsi toden teolla henkiin kiinnostus kirurgiaa kohtaan. En tiennyt nauttivani tuollaisesta veitsen kanssa näpertelystä ihan NIIN paljon, kun todella nautinkin. Oli hämmästyttävää, kuinka nopeasti siihen vainajan operoimiseen tottui. Ensimmäisen viikon aina silloin tällöin huimasi, kun jotakin rakenteita katsoi lähempää. Mutta kaikki unohtui kuin taian iskusta heti, kun sain käteeni vihreävartisen kirurgin veitsen ja pinsetit. Tunnin lopulla aina huomasin, että olin kadottanut vajaan kaksi tuntia elämästäni kuin hujauksessa pakkomielteiseen intohimooni löytää reisivaltimo tai kaivaa esiin jokin hermopunos tai milloin mikäkin. Ja mikä mahtava tunne olikaan nähdä kättensä työ saman tien edessään.

Minulle jotenkin tuollainen käytännön läheinen työskentelytapa sopi erityisen hyvin. Keskustelin kurssin aikana opikelutovereideni kanssa anatomian opiskelusta ja sain ymmärtää, ettei tuo leikkely suinkaan ollut kaikille paras menetelmä siihen. Osa koki tarvetta lukea enemmän anatomian tekstikirjaa, kun toisille riitti pelkkä rakenteiden luonnossa näkeminen. Itse lukeudun jälkimmäiseen porukkaan. Näillä kätösillä rakensin anatomian sisälleni. Sivuvaikutuksia tällä menetelmällä oli vain se, että koko maailma tuntui yhtäkkiä käyttävän formaliinilta tuoksuvia hajusteita. Myös jääkaappi oli täynnä formaliinilta tuoksuvia ketsuppeja ja hilloja ja vihanneksia. Tuoksuvia - tarkoitan siis lemuavia !!

Jännittävimpiä kokemuksia olivat, kun ensi kertaa sain nähdä jonkun esille kaivetun rakenteen edessäni.  Ensimmäinen valtimo löytyi kaulalta (a. carotis communis) kun ensimmäinen laskimo taas reidestä (v. saphena magna), ensimmäinen hermo löytyi kädestä (n. medianus), ensimmäinen lihas kasvoista (m. masseter) samoin kuin ensimmäinen rauhanen (gl. parotideus) jne. Yksitoikkoiselta tämä kuulostaa, mutta sitä hyppi aivan kuin pikkulapsi onnistuneen hiekkakakun tehdessään aina, kun onnistui hahmottamaan jonkin lihasrykelmän tai hermopunoksen vastaamaan anatomian kirjan mallikuvaa. Hulluinta oli tajuta, että kaikki ne rakenteet ihan oikeasti olivat siellä. Siis tottakai olivat - mutta silti! Ja niin ne ovat meissä kaikissa. Jos anatomian kirjassa sanotaan, että tämä-ja-tämä verisuoni kulkee musculus sen-ja-sen alapuolelta niin se löytyi nimenomaan sieltä - ei hiukan enemmän vasemmalta tai oikealta vaan juuri sieltä. Tai esimerkiksi lihasten alku- ja kiinnittymiskohdat: kuinka ne ovat tarkkaan anatomian kirjoissa taulukoitu ja piirretty ja sanallisesti selitetty latinaksi ja englanniksi ja hepreaksi ja kuinka niiden opettelemisessa meni ikä ja terveys - mutta siellä ne olivat ihmisruumiissa JUURI niillä kohdilla kuten anatomiankirjassa sanottiinkin. Mieletön homma on aikanaan anatomisten mallipiirrustusten tekijöillä ollut kaikki rakenteet nimetä ja hahmotella. Kiitos Da Vinci!

Nyt olen siis jollain tavalla anatomisen tietouteni huipulla. Koko viime syksyn luita ja lihaksia ja elimiä on tahkottu päähän mitä tehokkaammilla (?) menetelmillä paperiluetteloista ja nyt tietous on huipentunut siihen, että olen nähnyt ihmisen sisältäpäin ihan oikeasti. Hienoa! Mutta nyt, kun mitä ja miksi kysymyksistä on päästy, alkaa aivonystyröitäni vaivaamaan kysymys miten. Kuinka ihmeen tavalla tällainen monimutkainen erilaisten kudosten ja elinten kaaossekamelska on aikanaan voinut syntyä. Ja kuinka se voikaan olla juuri niin täydellisen looginen. Kaikki tuntuu niin valtavan monimutkaiselta, kun sitä opiskelee kirjoista. Mutta lopulta sitä kuitenkin ymmärtää, että kaikella on oma tärkeä tehtävänsä kokonaisuutta tarkasteltaessa. Kuinka se on mahdollista luonnossa, jossa kaikki pyrkii hajoamaan?

Jotkut selittävät sitä evoluutiolla. Toiset Jumalalla. Itseni on evoluutiota hiukan vaikea käsittää; sille annetaan lähes uskontoa muistuttava rooli tiedemaailmassa. Jos jotain asiaa ei täysin ymmärretä, niin sanotaan vain, että "evoluutio teki sen" ja yhtäkkiä kaikki nyökyttelevät päitään konsensuksessa, vaikkei tutkimustuloksia kyseisen evoluution tapahtumiselle olisikaan. En vasten parempaa tietouttani aio ottaa kantaa evoluutioteoriaan tai mihinkään muuhunkaan maailman luomis -teoriaan tässä blogipostauksessani, mutta aion vain ihmetellä.
Niinkuin teki Hietanenkin Tuntemattomassa Sotilaassa:

"Mää ihmettelen tätä kauhiast.
Kui helvetin taval ihmine on voinu syntty meres?
Jos pual minutti on upoksis nii henk loppu.
Ja mun kropastan et löyr yht hiile murena.
Liha ja luut ihmine on."

Hic locus est ubi mors gaudet succurrere vitae

..this is the place where death delights to help the living
..tämä on se paikka, jossa kuolema iloitsee palvellessaan elämää

Nyt on joululoma sitten ohitse ja kylmä yksinäinen koulunpenkki huutelee lämmittäjäänsä. Sain kyllä ihanasti levättyä lomalla, vaikka nyt tuntuu, että kolme ja puoli viikkoa kului kuin hujauksessa. Vietin joulun meillä kotona olleiden australialaisten vieraiden kanssa ja virkistyin heidän ihmetellessä Suomen valkoista joulua, kävin uuden vuoden yli menevän viikon Lontoossa ja loppuloman nautin perheeni ja ystävieni seurasta. Ja luin miljoonia kirjoja ja ulkoilin paaaaaaljon. Eilen kouluun mennessä kuitenkin jo tunsin, kuinka tuttu innostus tuolla vatsan pohjassa taas kipinöi.

Tänä aamuna nukuin pommiin ja meinasin myöhästyä koulusta. Kämppis onneksi herätti. En ehtinyt syödä aamupalaa, mutta se olikin ihan hyvä juttu. Näin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni vainajan. Tai oikeastaan neljä vainajaa. Meillä oli vainajadissektiokurssin ensimmäinen kerta. Mykistyttää..
Sen verran on mulla luonteessa staminaa, että ruoka maistui kyllä dissektion jälkeen ihan hyvin. Mutta oli hyvä, ettei vatsassa ollut mitään aamulla dissektion aikana, ettei tarvinnut edes pelätä tuleeko mitään sieltä ylös. Äsken tulin siis koulusta. Ja nyt yritän saada kahvia alas - ja mietittyä, mitä oikeastaan juuri äsken näin. Hmm..

NYT TUNTUU HYVÄLTÄ OLLA ELOSSA !!!
 

1 osa käyty, 11 osaa jäljellä

Pahoittelen hiljaiseloani viimeaikoina. Koen, ettei mulla ehkä ole enää niin paljon kirjoitettavaa kieleni päällä toisin kuin silloin, kun tuskainen hakuprosessi unelmaani kohti oli vielä käynnissä. Sama prosessi jatkuu edelleen, mutta ehkei se ole enää niin tuskainen? Mun täytyy miettiä asioita jatkossa uudelta kantilta ja saada tällekin blogille uudet raamit. Tahdon kirjoittaa ja kertoa opiskelustani. En vain vielä oikein tiedä, että miten. Koetan kuitenkin hiukan valaista tämänhetkisiä ajatuksiani.

Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, kuinka euforinen on olo täällä lääkiksessä nyt vihdoinkin olla. Euforia jatkuu varmaan aika pitkälle ensi vuoteenkin.. luulen ma. Mutta perspektiivi tähän kouluun alkaa pikkuhiljaa muuttua. Aluksi mua kiinnosti vaan yleensä kaikki, mikä liittyy lääkikseen ja lääketieteeseen. Ahmin lääkärilehdet kannesta kanteen alleviivaten, kyllä, alleviivaten kuin pieni lapsi kaiken mielenkiintoisen tahi tärkeäksi luokittelemani asian. Heheh, aivan kuin joutuisin asian joskus tenttimään.. Nyt on tunnemylläkkä jo hiukan laantunut ja olen jopa jättänyt muutaman aiheen omasta Duodecimistani lukematta (!) Mun ajatukset on alkaneet jo vähän siirtyä siihen, että mikä lääkäri musta sitten isona oikein tulisi..

Meillä oli tuossa lokakuussa kaksipäiväiset terveyskeskusharjoittelut jossain valitsemassamme terveyskeskuksessa. Pääsimme tutustumaan lääkärin arkeen olemalla mukana heidän tavallisten työpäiviensä kulussa. Itse sain ensimmäisenä päivänä olla mukana sairaalan vuodeosastokierrolla ja iltapäivällä seurata lääkärivastaanottoa. Toisena päivänä olin terveyskeskuksesta ulkoistetussa kunnan palvelukeskuksessa työskentelevän lääkärin mukana koko päivän. Kurkin potilaiden sairaskertomuksia lääkärien olan yli silmät pyörällään ja yritin saada tapahtumista selkoa näillä vaillinaisilla tiedoillani. Sain myös pitää valkotakkia ja kokea, miltä tuntuu, kun potilas uskoutuu syvimmissä huolissaan sille valkoiselle hahmolle, jota minä kovasti muistutin.  Onneksi lääkärit, joiden kanssa tämän tutustumiseen suunnatun harjoittelun sain viettää, olivat kiireisestä päivistään huolimatta kärsivällisiä, ystävällisiä ja jopa kolleganaan kunnioittavia tällaista noviisilääkärin planttua kohtaan. Sain monta kertaa röyhistää rintaani, kun lääkäri esitteli minut potilailleen "lääkäriopiskelijana" (ainiin se olen minä!) ja jakoi jälkikäteen mielipiteitään minun kanssani siitä, miten potilaan kanssa kannatti menetellä. Minä tietenkin kyselin valtavasti ja haittasin lääkärin päivän kulkua huomattavasti, mutta kukaan lääkäreistä ei tuntunut rasittuvan tästä vaan päin vastoin he selittivät asioita ja näkemyksiään minulle hyvin mielellään.

Lääkärit, joiden työtä siis näin, olivat yleisterveydenhoidon erikoislääkäreitä. Vai miten se nyt sanotaa? Erikoistuneita yleislääkäreiksi. Opin ainakin, että yleislääkärin työ voi olla kaikkea laidasta laitaan: työtä vanhusten, aikuisten, nuorten ja lasten kanssa; polvipunktioita, tuseerausta, keuhkokuunteluita ja nenäliinan ojentamista. Tentatessani mulle osuneilta lääkäreiltä, mikä heitä työssään eniten viehättää, mainitsivat he kaikki erityisesti työnkuvan monipuolisuuden. Toisaalta yleislääkärin käsissä lepää suuri - ehkä jopa suurin -vastuu potilaan hoitotoimenpiteiden suhteen, sillä onhan yleislääkäri ensimmäinen lääkärikontakti potilaan matkalla kohti vaivan hoitoa, mutta toisaalta, jos potilaan vaiva menee monimutkaiseksi, yleislääkäri ei joudu porautumaan hoitosuunnitelmiin yhtä syvälle kuin johonkin tiettyyn erikoisalaan erikoistunut lääkäri.

Meillä oli myös koulussa lääkäripaneelikeskustelu, jossa saimme kysellä mm. sisätautilääkäriltä, psykiatrilta ja ortopediltä heidän työkokemuksiaan. Tilaisuus oli hyvin mielenkiintoinen ja saihan siitäkin esimakua, mikä erikoisala itseä ehkä saattaisi lääketieteen alalla kiinnostaa. Tällä hetkellä päällimmäisiksi mielenkiinnon kohteiksi mulla ovat nousseet kirurgia ja psykiatria (lähinnä syömishäiriöisten kanssa työskentely). Myös neurologia kutkuttaa. Saapa nähdä, kuinka kauaksi todellisuudesta nämä ensimmäiset ajatukset jäävät ;)

Mennyttä:
- Tuki- ja liikuntaelimistön anatomian tentti meni läpi 2/5 arvosanalla. Tyytyväinen pitäisi tämän neidin niillä lukemisillaan olla, mutta kunnianhimo ajaa keväällä uusintatenttiin nostamaan tulosta. Joululomalla pitää kuitenkin lukea, sillä tammikuussa... tittidittidii...


Tulevaisuutta:
- ... testataan sitä kirurgin veistä silloin alkavalla VAI-NA-JA-DIS-SEK-TI-O !!! -kurssilla (jännittää, koska en ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä ja nyt näen niitä kerralla viisi. Hui!).
- Ennen joululomaa (ensi keskiviikkona) on elinanatomian tentti, johon lukeminen on myös tässä kaamoksen alla ollut ylivoimaisen vaikeaa

Mietittäväksi:
- olisiko mulla jotain parempia opiskelutekniikoita hihassa kuin tämä nykyinen, joka vie tuhottomasti aikaa ja energiaa
- pitäisikö minun siirtyä kotoa lukemaan kirjaston lukusaliin niin, ettei kodista tulisi yksi ahdistava paikka, jossa aina omaatuntoa pistelee, kun ei ole lukemassa.. monet sanoo, että kirjastossa on parempi lukea, ja niinhän itsekin koin pääsykoevalmistautumisen aikana, mutta en jotenkin voi myöntää itselleni, ettenkö muka osaisi lukea kotona yhtä hyvin ja vastustaa tietokoneen ja telkkarin ja kännykän ja kirjojen ja ja ja... tuomaa kiusausta.
-  kuinka jatkossa selviin kaamoksesta säilyttämällä opiskeluinnon? tämä nykyinen metodi (en tunnusta kaamosmasennusta, mutta ihmettelen päivästä toiseen, kuinka mitään en jaksa tehdä) ei toimi..
- hmm, hmm..
- pitäisikö mennä yläasteelle tekemään sijaisuuksia..
- minne hakea kesätöihin..

Jouluja kaikille!! :)
>> Syökää influenssa ja sairastakaa sika.. tai toisinpäin.

kautta likaisten digitus pediusten, että on mukavaa

Kaksi viikkoa koulua takana ja mukaan on tarttunut roppakaupalla uusia ihmisiä, joista kuulemma pitäisi tulla parhaita kavereitani seuraavan kuuden vuoden aikana, ihmiselimistön anatomiaa, jota pitäisi ymmärtää sekä suomeksi, englanniksi, että latinaksi, sekä aivan uudenlainen opiskelumotivaatio. Ei tätä vielä edes tajua.

Minun täytyy jatkuvasti sanoa itselleni, että opiskelen nyt sitä, mihin olen 14 vuotiaasta asti tähdännyt. Siis viimeiset seitsemän vuotta !! Huh huh.. Saan olla ylpeä itsestän.
Peruskoulun kahdeksannella luokalla, kiitos loistavan biologian opettajamme (minun pitäisi muuten lähettä hänelle postikortti ja kiittää!), tajusin haluavani ymmärtää kaiken ihmisruumiista. Päätin ryhtyä isona lääkäriksi - maksoi se mitä maksoi. Lukion suunnittelin tätä tulevaisuuttani ajatellen: jätin pois rakkaita harrastuksiani, mm. luistelua ja tanssia, priorisoidessa ajankäyttöäni enemmän koulun käyntiin; sijoitin fysiikan, kemian ja biologian opiskelun vasta lukion loppupuolelle, jotta ne siten olivat tuoreimmassa muistissa ennen pääsykoekevättä; kävin töissä 17 vuotiaasta asti kerätäkseni rahaa mm. valmennuskurssiin; sijoitin lukiosta valmistumisen syksyyn, jotta saisin puoli vuotta aikaa lukea pääsykokesiin ja saisin silti uuden ylioppilaan neljä pistettä (mikä käytäntö tosin juuri tuona vuonna 2008 poistui).. etc. Kaikki suunnitelmat tähän päivään asti, jopa viimevuoden biotiedeopinnot, ovat tähdänneet vain ja ainoastaan siihen, että jonakin päivänä lääkiksen ovet aukeavat minulle.

Ja nyt se hinta on maksettu! Täällä ollaan.

kuva: http://www.biblicalstrategy.com/images/stethoscope.jpg

Ensimmäisellä viikolla meillä ei koulussa ollut varsinaista opetusta lainkaan. Kävimme läpi perus yliopistokäytäntöjä, vuosikurssien opintosisältöä ja yliopistorakennusta. Ja tutustuimme toisiimme isolla T:llä!

Meidät jaettiin noin 10 hengen tutorryhmiin heti ensimmäisenä päivänä ja toivotettiin tervetulleiksi skumpalla ja vaahtokarkeilla. Illalla ravintolassa oli järjestetty hieno tutustumisilta, jossa myös ylempi vuosikurssilaiset isäntineen ja emäntineen esittäytyivät meille - sillä seurauksella, että palokunta oli kutsuttava paikalle! Seuraavana päivänä tutustuminen omaan ryhmään syveni kaupunkisuunnistuksessa, jossa me pyörimme ympäri kaupungin keskustaa (muumioiksi pukeutuneina) eri yliopiston ainejärjestöjen järjestämillä rasteilla. Lääkiksen rastilla mm. kannettin härän sisäelimiä sokkona paikasta toiseen ja yritettiin saada ne oikeaan järjestykseen, ja biotieteiden rastilla jumpattiin pervohkolla "työnnä keppi reikään" kilpailulla jne.. Hauskaa oli ja harvahan sitä seuraavana aamuna näkyi luennolla. Ensimmäin viikko vierähti ja viikonloppu oli edessä, mutta silloinkaan ei tarvinnut fuksin olla yksin, sillä tuutorit olivat järjestäneet leppoisaa pallopelien pelailua halukkaille.

Toisella viikolla sitten opiskelukin alkoi. Mutta jotta pudotus arkeen ei olisi ollut liian kova, oli viikolle järjestetty muutakin ohjelmaa. Tiistaina meille fukseille piti eräs lääkefirma aivopes... esittelytilaisuuden, jonne me tietenkin kiinnostuneina (= ilmaisen ruoan perässä) suunnistimme. Keskiviikkonakaan ei tarvinnut jäädä kuivin suin, sillä sinä päivänä koitti TOOGAT, lääkiksen perinteeksi muodostuneet kastajaiset. Juhlat alkoivat etkoilla eli lakanoihin pujottautumisella ja jatkuivat keskustan puistossa, jossa itse "kaste" tapahtui. Ilta jatkui edelleen valkoisiin (huom! vielä tässä vaiheessa) lakainoihin sonnistautuneina lääkiksen omalla bilemestalla kaukana keskustasta, johon mentiin bussilla ja josta tietä takaisin kuulemma ei kukaan tiedä - paitsi taksit, joita siellä puolenyön jälkeen parveilikin kuin lokit kalastuslaivan perässä. Aamulla joka musculukseen särki - eikä lakana enää ollut valkoinen.

Loppuviikko meni sitten selkärangan eli columna vertebraliksen tutkimisessa ja latinan kielen saloihin tutustumisessa. Hassua, mutta taidan tykätä siitäkin! Oireita ovat mm., että vapaa-aikanakin (=viikonloppuna) sitä huomaa olevansa nenä kiinni anatomian kirjoissa opettelemassa selkänikamien (vertebrae) ja kylkiluiden (costae) kaiken maailman nyppylöiden ja nappuloiden latinankielisiä nimiä, ja että puhekieli alkaa pikkuhiljaa muistuttaa jotain keskiaikaista munkkilatinaa. Milloinkohan tämä innostus lakkaa? Toivottavasti ei ikinä.

Non scholae, sed vitae discimus = Emme opi koulua, vaan elämää varten.

Tämän syksyn aikana käymme läpi terveen ihmisen koko anatomian kahdessa kurssipaketissa: tuki- ja liikuntaelimistön anatomia sekä elinanatomia. Joulun jälkeen koittaa dissektiokurssi, jolloin pääsemme tutkimaan ihan oikeita elimiä "näillä kätösillä" ja loppuhuipentumana oikeaa kuolleen ihmisen ruumista patologian laitokselle. Odotan innolla, jos niin nyt voi sanoa, anatomiaopin käytäntöön siirtämistä.

Käytännön opetusta toiselta saralta on luvassa jo tämän syksyn aikana. Pääsemme lokakuussa kahdeksi päiväksi tutustumaan ihan oikeaan terveyskeskustyöhön johonkin valitsemaamme terveyskeskukseen. Seuraamme lääkärin työtä vastaanotolla ja ehkä keskustelemme erilaisista toimintamalleista tämän kanssa, ja käymme myös vuodeosastokierroksella. Saamme pitää valkotakkia yllä ja näyttää tärkeiltä, vaikkemme vielä mitään mistään oikeasti tiedäkään. Tämä on tärkeä osa lääkäriksi kasvamista, ja itse ainakin odotan terveyskeskuspäiviä malttamattomana.

Jatkossa aion jakaa kanssanne enemmän kursseilla oppimiani asioita, mutta vielä ei päässä ole blogipostauksen verran uutta tietoa.

Nemo nascitur artifex = Kukaan ei synny mestarina

ylpeä postaus

SI-SÄL-LÄ !!!

Mä
Olen
Sisällä
Lääkiksessä !!!

PÄÄSIN !!!

(miksei tätä fonttia saa yhtään isommaksi???!)

t. Itsestään ylpeä tohtori Butterfly

Loppuspurtti: paikoillanne, valmiit, NYT !

Väsyttää!!!
Adenosiinikertymää aivoissa alkaa olla ihan liikaa ja unirytmi heittää härän pyllyä.. Kiitos katekoliamiinit, kiitos. Ei, en ole leijonajahdissa. Istua möllötän pöydän ääressä päivästä toiseen suurimpana motorisena toimintanani kynän söhertely paperia vasten siten, että siihen muodostuisi jonkinlaisia järkeen käypiä hieroglyyfejä, joita myös sanoiksi kutsutaan. Suurin huoleni on, että rannekanavani tukkeutuu.

Viimeisen viikon olen panostanut soveltavien tehtävien tekemiseen kaikkien osa-alueiden, kemian, fysiikan ja biologian kohdalla. Epionen materiaaleissa on loistavat soveltavien tehtävien antimet. Jopa kokonainen kirja on varattu integroitujen lukujen käsittelyyn.

Ei siis ole paljon kerrottavaa läpikäydyistä asioista. Ellette sitten halua kuulla, kuinka sovelsin Beruna ja Pösilöyhtälöitä noin 20 eri tavalla tai kuinka ymmärsin käyttää verenpaineen säätelyssä yhä nasevampia lauseenkäänteitä.

Toki jotain Galenoksen loppujuttuja ollaan käyty.. niinku esim. sellaset "turhat" jutut ku energiatasapaino, hormonitoiminta ja ruoansulatus. No big deal!
No heh. Ehkä niistä tulen väsäämään tänne vielä jotkin tiivistelmät.

Väliaikaitiedotteena voisin ylpeillä simulaatiokokeideni tuloksilla, jotka ainakin omaa itseluottamusani nostivat. Sain ensimmäisestä (helpommasta) simuloidusta pääsykokeesta 67% oikein, kun kokeen keskiarvo oli 54% ja toisesta (vaikeammasta) simuloidusta pääsykokeesta 70% oikein, kun kokeen keskiarvo oli 53%. Mahdollisuudet mulla siis ONNNNNNNNNNNNNNNNNNN, että jopa pääsisin kuin pääsisinkin ehkä mahdollisesti sen mustan viivan yläpuolelle siinä sisäänpäässeiden listalla tänä vuonna!

Thumbs up!

Eniten päänvaivaa mulle simulaatiokokeissa on, yllätys yllätys, aiheuttanut KEMIA !!! Siis kyllä. Soveltavien biokemiallisten tehtävien tekemisessä mulla on ollut jostain syystä nyt ihan älyttömästi ongelmaa, vaikka se juuri pitäisi olla mun vahvinta alaa, koska sitä olen koko vuoden lukenut! Mutta ehkä tässä käy juuri näin. Se mihin luottaa eniten, onkin se akilleen kantapää. Niin en anna käydä tänä vuonna.

Toinen kompastuskivi on aineisto. Sitä en tässä toisessa simulaatiopääsykokeessa ehtinyt lukemaan, niinkuin en ehtinyt viime vuoden pääsykokeissakaan kunnolla! Minun kannattaisi mietiä toimintasuunnitelman muuttamista pääsykokeessa, koska AIKA todella meinaa, eikä vaan meinaa vaan loppuukin kesken.

Olen aikasemmin tehnyt niin, että aloitan fysiikan tehtävillä, siirryn kemian tehtäviin, väännän sitten biologiafilosofoinnit hieroglyyfikynälläni paperille ja vasta sitten tarkastelen aineistoa. Olisi ehkä syytä kääntää kelkka nurin ja aloittaakin aineiston tarkastelusta. Lisäksi biologia ehkä sittenkin kannattaisi ainakin laittaa alkuun vielä siinä vaiheessa, kun kokeen alussa on virkeä. Laskuja jaksaa vääntää väsyneenäkin, mutta biologiassa sitä helposti alkaa jumittaa. Mutta toisaalta fysiikassa ja kemiassa vaaditaan myös niitä nopeita teräviä hoksottimia kokeen aikana, joten enpä nyt sitten tiedä.

Apua!!!

Mutta tiedän, että ei se loppujen lopuksi ole minun käsissäni, pääsenkö sisään vai en. Minä teen parhaani, juoksen itseni maitohapoille tässä tällä viikolla alkavalla loppukirispurtilla, mutta lopullisen päätöksen jätän parempiin käsiin. Tulevaisuudestani kyllä pidetään huolen, se on varma! Mitä kautta se oma tie sitten kulkee, se jää nähtäväksi. Mutta kovat olis toiveet, että pääsisin tänä vuonna sisään. Ja suuret olisivat kiitoslaulut, jos niin kävisi!!!!!!!!!!

I cannot see the future from down here!

http://ucdavismagazine.ucdavis.edu/issues/su07/graphics/FuturePower.jpg

Summausta V

Heippatirallaa! Koe senkun lähestyy!!

Viime viikosta mulla ei ole lukusuunnitelmaa, koska en sellaista tehnyt. En yksinkertaisesti jaksanut. Se sitä edeltävä 14 päiväinen viikko oli niin kamala, että jostain oli pakko tinkiä jaksamisessa tällä viikolla. Ja jätin siis suunnitelmien tekemisen pois tältä viikolta. Meni syteen tai saveen.

Tässä kuitenkin tämän viikon asioita niin pitkälti kuin muistan:

Mitä oikein tehty?

Koulu:
Kuulo, näkö, kipuaistimus

Heijasteet

BI:

Kerrattu hengitys

Käyty verenkierto, soluhengitys, vesi- ja happo-emästasapaino

FY:

Paine (staattinen, kinesteettinen, hydroksidi)

Virtausfysiikka

KE:

Puskuriliuokset loppuun

Entsyymireaktiot

Mitä oikein opittu?

Hermosto:

- heijasteet kilpailevat tiedostettujen motoristen käskyjen kanssa; siksi ne eivät aina toimi

- jos kuitenkin heijasteet jostain syystä kokonaan sammuneet, on se merkki häiriöstä selkäydintasolla (esim. välilevypullistuma saattaa aiheuttaa painetta takajuureen, motorinen tai sensorinen hermo saattaa olla poikki tai selkäytimessä saattaa olla johtumisvaurio)

Hengitys:

- happiosapaineet (kPa) : 21,3 (ilma) --> 13,3 (keuhkoilma) --> 5,6 (suuret valtimot) --> 4,7 (kudos)

- hiilidioksidiosapaineet (kPa): 6,1 (intrasellulaarineste) --> 6,0 (extrasellulaarineste) --> 5,6 (suuret valtimot) --> 0,8 (keuhkoilma) --> ~0 (ilma)

- säätely: kemoreseptorit yhteisen kaulavaltimon haarassa, aortankaaressa ja ydinjatkeessa, mekanoreseptorit keuhkojen seinämässä (venytys, Hering-Breuer vai mikä se nyt oli)

- kurkunpään rakenne (kurkunkannenrusto l. epiglottis, kieliluu, kurkunkannenrusto-kieliluukalvo, kilpirusto, kannurusto, rengasrusto, rustokaaret)

- keuhkoahtaumataudin synty: värekarvat tuhoutuvat keuhkoepiteelistä, jolloin limantuotanto kasvaa ja hengitystiet ahtautuvat. Myös alveolien pinta-ala pienenee ja FEV1 sekä vitaalikapasiteetti myös siinä samassa hötäkässä.

Verenkierto:

- sydämen toimintakierto: isometrinen ku kaikki luukut kiinni ja isotoninen ku kammiodiastole ja kammio-valtimoläpät vielä auki

- EKG: P-poikkeama eteisdepolarisaatiosta, QRS-poikkeama kammiodepolarisaatiosta ja T-poikkeama kammiorepolarisaatiosta

- EKG-tulkinta alkeisella tasolla: pulssin laskeminen, eteisten tai kammioiden rytmihäiriö, johtumishäiriöt

- vasemmalla on trikuspidaaliläppä ja oikealla bikuspidaaliläppä (koska vasemmalla myös kolme kehkolohkoa ja oikealla kaksi keuhkolohkoa, ja koska Isä mitro tykkää hiippakunnasta ja puolustaa biseksuaaleja (en tiiä kyllä puolustaako :D) eli mitraaliläppä=hiippaläppä=bikuspidaaliläppä)

- verenpaineen säätely:

RR kasvu (esim. symppis aktivoituu, enteropeptidit, suolainen, Na+ sisältävä ruoka, lakritsi toimii aldosteronin tavoin, ADH liikatuotto):

Kudosnesteen soluunotto lisääntyy --> verivolyymi kasvaa --> laskimopaluu kasvaa --> iskutilavuus kasvaa --> minuuttitilavuus kasvaa; toisaalta, jos sinussolmukkeiden ärtyvyys kasvaa --> syketaajuus kasvaa, mikä vaikuttaa sekin minuuttitilavuuden kasvuun. Laskimotonuksen kasvaminen taas vaikuttaa perifeerisen ääreisvastuksen kasvamiseen.

RR lasku (esim. parasympatikus, nitrot, sokki, synkopee)

Verenvuoto, veden liika eritys --> verivolyymi laskee --> laskimopaluu laskee --> iskutilavuus pienenee --> minuuttitilavuus pienenee; syketaajuuden lasku parasympaattisen ärsytyksen seurauksena luonnollisesti myös laskee minuuttitilavuutta. Vasodilaatio (esim. verisuonten seinämästä erittyvän typpioksidin välityksellä) vähentää perifeeristä vastusta.

-----> MINUUTTITILAVUUS + PERIF. ÄÄREISVASTUS = VERENPAINE

- sokkitilat: anafylaktinen (allergia, verisuonet laajenee ykskaks), vuoto (verta vuotaa pois ulos tai sisään), sydänperäinen (sydän ei pumppaa verta tehokkaasti, esim. rytmihäiriö)

- sikiön verenkierto: eteisten välillä soikea aukko, joka menee kiinni ku keuhkolaskimovirtaus --> vas eteisen paine kasvaa; aortan ja keuhkovaltimorungon välillä valtimotiehyt, joka menee kiinni pikkuhiljaa ku vauva alkaa hengittää keuhkoilla ja happiosapaine verenkierrossa suurenee. Eka rääkäsy auttaa keuhkojen nesteen poistumisessa, ja ilmaa virtaa tilalle.

- öö öö öö

- verenkierron säätely: neuraalista (tehokkain), humoraalista ja paikallista.

neuraalista:

Karotispoukamassa ja aortankaaressa on baro- eli pressoreseptoreita, jotka mittaa verenpaineen aiheuttamaa seinämävenytystä --> tieto vasomotoriseen keskukseen (sij. ydinjatke, aivosilta), joka taas sitten välittää joko symppis tai parasymppis toimintakäskyjä elimistölle --> verenpaineen säätely, kuten aikasemmin jo tossa ylempänä filosofoin. Symppis muodostaa hermopunoksia sydämen sinus- ja eteis-kammosolmukkeiden ympärille. Vaikutus noradrenaliinin (ja adrenaliinin) välityksellä --> syketaajuus. Symppiksellä vaikutus myös valtimoihin ja laskimoihin (perifeerinen vasokonstriktio, sepelvaltimoiden vasodilaatio).

humoraalista:

Kemoreseptorit ydinjakeessa mittaavat CO2 ja O2 pitoisuutta. Hypoksia ja hyperkapnia nostavat verenpainetta, jolloin aineiden vaihto keuhkokapillaareissa olisi tehokkaampaa (aiheuttaa pahimmassa tapauksessa sen, että veriplasmaa tihkuu keuhkoihin).

paikallista:

Aivoissa, munuaisissa ja sydämessä erityisen tärkeää. Vasodilaatiota aiheuttaa CO2, H+-ionien, maitohapon ja K+-ionien nousu, O2 väheneminen, lämpötilan nousu sekä myös verisuonten seinämistä erittyvä typpioksidi. Vasokonstriktiota taas aiheuttavat lämötilan lasku, verihiutaleista (verisuonivaurion yhteydessä) vapautuva tromboksaani ja serotoniini, sekä endoteelisolujen peptidit, endoteliinit.

- normiverenpaine 120/75mmHg tai 120/80mmHg (kummatkin Galenos mainitsee). Korkea verenpaine 140/90mmHg, lääkityksen raja 160/110mmHg (paitti MBO tai diabetes jo 140/90mmHg rajana). Hoitotavoite alle 140/90mmHg. Elämäntavat ykkösasia (vähärasvasuus, kasvikset, hyvät rasvat, kuidut, vähäsuolasuus, liikunta), lääkitys kakkosasia (esim. nitrot tai beetasalpaajat).

- hypertensio riskitekijä MBO:lle, aivoverenkierron häiriöille, sydäninfarktille, ateroskleroosille (verisuonten tulehdus), diabetekselle ymsyms.

- tupakka altistaa hypertensiolle (lisää aldosteronin tavoin veden takaisinottoa --> RR nousee)

Soluhengitys:

- glykolyysi: glukoosi --> 2 pyruvaattihäiskää ja pari NADH:ta

- aerobinen: pyruvaatti --> asetaatti + CO2 ja taas NADH; asetaatti + Co-A --> AsCoA, joka männeepi mitokondrion matriksiin soluhengitykseen --> monen monituista NADH:ta, jotka taas kulkeutuu mitokondrion kristoille ja luovuttaa elektroninsa sytokromeille ja vedyt taas niistä pumpataan kalvojen väliin (syntyy vetygradientti) --> vedyt ja happi liittyy vedeksi (H2O) ja samalla muodostuu ATP:tä, kun vedyn gradientti purkautuu. NAD+ palautetaan takaisin solunesteeseen.

- anaerobinen: pyruvaatti + NADH --> maitohappo + NAD+ --> (NAD+ uudelleen käyttöön)

- triglyistä rasvahapot beetaoksidaatiolla asetaateiksi ja suoraan Krebsin sykkeliin, glyserolista tehään glukoosia ja se pyörii sitte niinku normi glukoosi

- aminohapoista deaminoidaan (tai transaminoidaan) pois aminoryhmä (ureasykli hellurei) ja hiilirungosta tehään glukoosia

Vesitasapaino:

- Munuaisten toiminta: joo plaah en jaksa selittää kovin tarkasti. Glomeruluspalloset siivilöi 160 l alkuvirtsaa ja proksimaaliset tubulustuubit + Henlen linko reabsorboi 140 l (Na+, Cl-, K+, fosfaatti-ioneja, glukoosia, aminohappoja gradientin suuntaisesti eli passiivisesti) ja loput 20 l on sitten säätelyn alaisena distaalisessa tubuluksessa ja kokoojaputkessa (vesitasapaino, happo-emästasapaino).

- CO2 + H2O <--> HCO3- + H+ (karboanhydraasi katalysoi) TÄMÄ PUSKUROINTIREAKTIO OSATTAVA TAI SE ON HENKIPOIS! (toimii niin veressä, hengityksessä kuin munuaisissakin)

- punasolujen hemoglobiinipuskuri: sitoo CO2 tarvittaessa

- ADH l. vasopressiini lisää veden takaisinottoa ku akvaporiinit siirtyy kokoojaputken luumenin puolelle

- Reniiniä erittyy, ku munuaiset hiffaa, että verta on aikas vähän tai ku verenpaine on jotenki tosi alhanen --> angiotensiini I muoto erittyy verenkiertoon maksasta ja muuttuu angiotensiini II muotoon (extragalenostietoa on, että se "kypsyminen" tapahtuu keuhkoissa.. jännä), saa aikaan janon tunnetta ja lopulta vapauttaa Aldosteronia lisämunuaisesta. Aldosteroni lisää Na+/K+-pumpun toimintaa, jolloin vereen otetaan takaisin enemmän natriumia (ja sen imussa vettä!) ja virtsaan erittyy kaliumia. Lakritsi voi toimia aldosteronin tavoin.

- Ku ADH:ta ei erity, on diabetes insipidus

- Diureetit vähentää ADH:n eritystä --> pissattaa ihan kauheesti!

Niin tai näin, aika paljon on asiaa jäänyt päähän.

Olen tämän viikon ottanut asiakseni opetella esseevastaustekniikkaa, eli faktojen pamauttamista paperille. Pyrin tajuamaan kokonaisuudet ja erityisesti koevastauksia silmällä pitäen kokoajan pitää fokukseni siinä, mitä kysymyksissä nimenomaan haetaan. Ongelmani on se, että yleensä haen vastauksia koevastauksiin ihan kamalan kaukaa ja jään niille teilleni haparoimaan. Nyt olen pyrkinyt kiteyttämään ajatuksiani, ja esim. mind-mappien sekä muistilistojen teko on ollut kova sana tällä viikolla.

Fysiikassa alkaa homma olla hallussa. Nyt tarvitaan vain itseluottamusta ja laskurutiinin ylläpitämistä.. Ja niitä soveltavia tehtäviä!

Kemia on nyt hallussa vaikka unissani. Tosin saattaa se silti kolahtaa tähän nilkkaan, niin kuin teki viime vuonnakin. Liian ylpeä ei saa olla. Huolellisuutta siinä lähinnä tarvitaan! Mutta, jos jotain priorisointia pitää tehdä, jää kemia kyllä kohdallani sille kolmannelle sijalle; jos se kerran on helpointa, niin mieluummin käytän aikani sitten vaikeampien asioiden opetteluun.

No mutta joo, nyt tuli taas asiaa maratonin verran ja tekstissä on varmaan taas miljoona ajatusvirhettä, joita huomenna ymmyrkäisenä täällä taas korjailen, joten eiköhän siirrytä lätkä finaalin pariin!!

Hyvä naapurimaat!! :)

Summausta IV

Huoaaaaah!!!
Iiiiihan kamala viikko ja puolikas takana!
>> Olo kuin sialla meksikossa!
Oon ihan puhkipoikkirättikatki ja suollan sellasta tekstiä ulos suustani, ettei siitä saa pikkulinnutkaan selvää. Lauseet pätkii ja ajatukset pyörii jossain annoslaskennoissa, pH-laskuissa ja aivojen sähkökäyrissä. Yritä siinä nyt sitten saada selitettyä jotain arkista!

Yksinkertanen hyvän yön toivotus, "Hyvää yötä, mä meen nukkumaan!", käy mun mielessä läpi seuraavan ajatusketjun: "mä menen tasaamaan verenpainettani makuuasentoon ja odottamaan, että talamus sammuttaa mun aivokuoren desynkronoidut alfa-aallot ja korvaa ne lopulta synkronoiduilla deltha-aalloilla, jolloin mun kehoni palauttaa elektrolyytti-, proteiini- ja mm. happo-emästasapainot takaisin paikoilleen ja väsymys poistuu tehokkaimmin, ja että sitten kolinergisia toimintoja estävien hormonien serotoniinin ja noradrenaliinin vaikutus mun päässä lakkaa ja alan näkemään unia REM-unen desynkronoitujen aaltojen ansioista ja jolloin mun päivällä oppimani asiat jäsentyvät työmuistista kestomuistiin." Ja jos satun jotain tästä ajatusketjustani jollekin "tavikselle" paljastamaan, he vain sanovat, että "joo nyt oot lukenu ihan liikaa!". Mutta sellaista käsitettä kuin liikaa lukeminen ei tässä urakassa ole, eikö niin! Kaikki kanssastressaavat myhäilkää kanssani!

Tässä siis viime viikko ja puoli:

Vko 17 + 18½

Merkinnät:
Pvä
- mitä oekken luin
= kuinka paljon oekken luin

• mitä jäipi kätteen?

Maanantai
- Biokemia: aminohappojen katabolia, ureasykli 2h
- BI: lihasesseen kirjoittaminen, silmän kertausta, rästitehtäviä 4h
- Vk: (BI) aistit, immunipuolustuksen kertausta, (FY) optiikka, fotometria 4h
= 10

• lihassupistuksen säätely aivotoiminnan kautta: info tyvitumakkeiden kautta motoriselle korteksille ja kulku kortikospinaalirataa pitkin lihakseen (kopio pikkuaivoihin)
• makrofagit tunnistaa vieraan solun/aineen (härskiintyneen solurakenteen tai jonku muun vieraan osan, jota mun ei tartte tietää)
• komplementtijärjestelmä hilluu veressä JA kudoksessa ja se on osa luonnollista puolustusjärjestelmää
• fotometrian kaavojen pyörittely: Luminanssissa projektiopinta-ala, muissa todellinen kokonais pinta-ala
  

Tiistai
- Biokemia: aminohappojen synteesi, harjoitustyö + ryhmätunti 5h
- Kemia: pH-laskuja 2h
- VK: (BI) silmä, uni-valvejärjestelmä, (KE) pH jubaa 4h
= 11h

• tyroksiinista tehhään dopaa (josta dopamiinia, noradrenaliinia ja adrenaliinia), histidiinista taas tehhään histamiinia
• essentiellit-/ei essentiellien aminohappojen synteesireitit on jänniä
• allosteerinen säätelyjärjestelmä (negis palaute)
• substraatti, ligandi, inhibiittori härpäkät
  
• valvejärjestelmä
  

Keskiviikko
- Lukusuunnitelmaa ja pään aukomista valmennuskurssivetäjälle (siis ihan vaan siitä kuinka musta tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja tehtävää on ihan liikaa kokoajan)
---> OHJE: Puolita työtunnit ja tee vähemmän, ja lisää TAUKOJA!!! (ihme ja kumma, se on kyllä auttanut)
- BI: univalvejärjestelmä, rästitehtäviä hermostosta 2h
- FY: optiikka, fotometria laskuja, ydinfysiikan teoriaa 2h
- VK: (BI) univalvejärjestelmä, (FY) ydinfysiikka 4h
= 8h

• uni EEG tulkinta
• uni alkaa talamuksesta
  
• unisukkulat vakauttavat ja K-kompleksit todennäköisesti ovat talamuksen aikaansaamia "rytmittimiä", jotta synkronoidut theta- ja deltha-aallot voisivat muodostua
• momenttilaskut on perseestä ja multa puuttuu fysiikan laskuista nopea laskurutiini
  
• valon nopeus aineessa, jonka taitekerroin on n lasketaan: valonnopeus (3*10^8) / taitekerroin
• kierroslukumäärä pitää laskea fiin kautta
  

Torstai
- FY: aaltoliike, doppler (itkupotkuraivarikohtaus), tukiopetus dopplerista, linssiyhtälöt 2,5
- BI: sensoriset, motoriset ja autonomiset toiminnot -kertaus, aistit -kertaus
- VK: (BI) välikoe kaikesta tähänastisesta, hengitys 4h
= 9,5h

• generaattoripotentiaalin syntyminen ja merkitys, adaptaatio, habituaatio
• aivohermot eivät kuulu pyramidaaliratoihin; aivohermot versus selkäydinhermot - siks ne voi olla sensorisia tai motorisia eli afferentteja tai efferenttejä
• hengityksen säätely mekaanisten ja kemoreseptoreiden avulla
  

Perjantai
- FY: optiikka laskuja 2,5h
- KE: pH-laskuja 1h
- VK: (KE) puskuriliuokset, (FY) ydinfyssaa 4h
= 7,5h

• peililaskut ja linssilaskut lasketaan vähän eri tavalla (se polttopiste jubatsu plaah en jaksa selittää)
• linssin polttopiste kertaa kaksi on linssin kaarevuussäde
• puskuriliuokset ja Hendersson-Hasselhoffin yhtälö on hanskassa :)
• ydinlaskuja voi laskea myös toisella tavalla (hyviä nää mun oppimistulokset tänään! eikö?)
  

Lauantai
- VK: seminaari solun tutkimusmenetelmistä (loistava!) 4h
- Biokemian tenttiin lukemista 5h
= 9h

• solun tutkimusmenetelmät jäsentyivät päähän, erityisesti kromatografiset erotusmenetelmät selkeni ja samoin vasta-aineleimaus ja valomikroskopoinnin eri menetelmät.. jaaaa myös elektronimikroskopian. kaikki siis :)
• solun ureasykli, deaminaatio ja transsaminaatio, ammoniumionin kuljetus veressä (alaniinina lihaksesta, glutamiinina muualta, random aminohapossa ruoansulatuksesta) ja siirto ureasykliin glutamaatista alfaketoglutaraatin kautta
• kaikki 20 aminohappoa (piirtäminen, tunnistus, erityispiirteet)
• proteiinin 3D-laskostuminen, avustavat entsyymit, primäärisekvenssin lukeminen, alfa-helix, beetta-laskos rakenteiden merkitys, motiivit, domeenit, rikkisillat kysteiinien välillä, hydrofiilisyyden, -fobisuuden vaikutus yms. jutut
• hemoglobiinin prosteettinen ryhmä on hemi, jossa on ligandina koordinaatiosidoksilla rauta(II) atomi, hb:n natiivi konformaatio muuttuu T-muodosta (Tense) R-muotoon (Released? en muista mistä toi R tuli, mut se meinaa että siihen voi sitoutua vapaasti siis), jollon se sitoo paremmin happea ja jollon sen muut kolme paikkaa muuttuu kans R-muotoon. Mut heti kun happi irtoo siitä, siihen liittyy yks BPD molekyyli ja hb menee T-muotoon eikä sido enää happea (jolloin happi siis kulkee kudokseen eikä sitoudu takasin
  

Sunnuntai
Niinpä, huoh, oli pakko lukea! vaikka ihan oli kyllä silmät ristissä jo ja aivot solmussa...
- Biokemian tenttiin lukua 5,5h
= 5,5 h

• ureasykli ja aminohappojen biosynteesi kemiallisine reaktioineen (paitsi niitä katalysaattoreita en kyllä opetellut)
• kaikkea jänskää esim immunoglobuliineista ja antigeenin sitoutumisesta niihin
• vaikeiden aminohappojen piirtäminen
• yms. irrelevanttia mutta omaa ymmärrystä lisäävää, ihan mielenkiintoista oli kyllä - vaikka hajottavaa, kun aikaa ei tod oo tuhlattavaksi ja lepo olisi ollut tarpeen
  

YHT = 59,5 (!!!)

Maanantai
- Biokemian tentti (josta selviydyin tunnissa - historiallista!!!!!!!) 1h
- Lukusuunnitelman tekeminen 0,5h
- Fysiologian luento hermoston välittäjäaineista ja synapseista yleensä 2h
- FY: radioaktiivisuus tehtäviä 2,5h
- BI: hengitystehtäviä 1h
- VK: (BI) sydän, (FY) annoslaskenta 4h
= 11h

• GABA reseptorin toiminta
• A=yN (y=lamda)
• D=(dN*E1)/m=E(kok)/m (d=delta, E1 yhen hajoomisen energia
  

Tiistai
- Fysiologian luennolla synaptiset välittäjäaineet loppuun ja hermoston perusrakenteesta, aivoista yms
- FY: annoslaskenta (hölisyä kaverin kanssa auf deutsch) 1,5h
- BI: aistiessee 0,5h
- VK: (BI) Hengitys ja verenkierto, potilastapauksia
- illalla vielä fyssan tehtäviä annoslaskennasta, optiikasta ja fotometriasta (rästejä) 3h
= 12h

• hermosto: transmitterit, reseptorit ja niiden eroavaisuudet - ja erojen merkitykset
• kolinergiset hormonit ja niiden vaikutukset (GABA, noradrenaliini, serotoniini ja vireystila)
  
• neuropeptiditransmitterit vaikuttavat eri tavalla kuin esim asetyylikoliini tai serotoniini
• Ca2+ lisääntyminen solussa johtaa yleensä eksitatoriseen, kun cAMP inhibitoriseen vasteeseen
  
• gastrulaation hermostoputken muodostuminen ja aivojen rakenne sitä kautta
  
• annoslaskenta vähän ontuu nyt...
  
• optiikka: linssiyhtälöt on hanskassa
• sympaattisen hermoston vaikutukset verenkiertoon (mm. sinusrytmi kiihtyy, sydämen minuuttitilavuus kasvaa lisääntyneen laskimopaluun seurauksena, laskimopaluu taas kasvaa kun laskimoiden sileät lihakset supistuu, prekapillarisfinkterit muualta paitsi lihaksista, iholta ja aivoista kiinni)
  

Keksiviikko (eli tänään!!!)
- FY: annoslaskenta yms radioaktiivisuuslaskut, doppler tehtäviä rästistä, optiikkaa ja fotometriaa rästistä 3h
- VK: (FY) paine, lämpötila, (KE) puskuriliuokset ja aminohappojen pH 4h

• annoslaskut VIHDOIN meni kaaliin
• samoin doppler tehtävät
• puskurilaskut edelleen hanskassa :)
• ja aminohappojen pH tulkinta hommelit
• ONNISTUNUT PÄIVÄ, vähempi parempi
  

= 7h

TÄSTÄ ONKIN HYVÄ PAINUA VAPUN VIETTOON!

Huomenna en tee mitään!!!
Perjantaina ohjelmassa pääsykoe 2007 (viisi tuntia aikaa), lauantaina pääsykoe 2008 (samainen viisi tuntia aikaa) ja sunnuntaina myös laiskottelen.

YHT = 40 (tulee olemaan)

Gladaa ja klaaraa vappua kaikille pääsykoelukeville!
Ei tuhota aivosoluja liikaa, jookos ;)

Herra Motivaatio palasi seurakseni

>> ..ja vei minut metsään.

Eihän se itseluottamus löydy muuta kuin onnistumisten kautta. Ja onnistumisia saa, jos ei halua luottaa tuuriinsa, kun harjoittelee tarpeeksi.


kuva: http://www.genestho.ca/genestho/images/20060508165126_bizarre_forest_for_the_trees.jpg

Nyt on valmennuskurssi päässyt alkuun ja kovaa vauhtia me jo puurramme siellä eteenpäin. Tämä ensimmäinen viikko on kemian ja fysiikan osalta ollut perusjuttujen kertausta ja odotan innolla ensi viikkoa, kun pääsemme niidenkin aineiden kanssa kunnolla vauhtiin "oikeisiin" asioihin. Itseäni on (näin vuoden lähinnä kemiaa yliopistossa opiskelleena) hiukan puuduttanut esimerkiksi kemian tunnit, joilla on käyty läpi kaavoja n=m/M ja c=n/V. Mutta hyvä se on oma ylpeys niilläkin tunneilla niellä. Kemia nimittäin tuntuu olevan minulle sellainen Akilleen kantapää. Viime kevään koe kaatui siihen ja samon teki tämän kurssin alkutesti: Luulot huitsin Nevadaan, tyttöseni. Ehkäpä yläkerrasta joku yrittää näyttää minulle merkkiä, että suhtautuisin täydellä vakavuudella siihenkin aineeseen.

Ajattelin tehdä tänä vuonna täysin päin vastoin kuin viime vuonna. Viime vuonna suurin osa energiasta minulla meni fysiikan asioiden absorboimiseen. Tänä vuonna fysiikka tuntuu olevan verrattain paljon vahvemmalla kuin esimerkiksi biologia. Aionkin nyt panostaa biologian tehtävien vastausrutiinin kehittämiseen ja siihen, ettei kemia enää vedä mattoa jalkojeni alta.

Tällä viikolla biologiassa olemme käsitelleet solua. Galenoksesta on koluttu soluelimet, proteiinisynteesi, solujen väliset liitokset, kuljetus solukalvon läpi ja solun lepo- ja aktiopotentiaali. Hyvän opetuksen laadun huomaa siitä, että vaikka opetettavan asian jo luulee ennen tuntia osaavansa, oppitunti saa ajattelemaan asiaa täysin uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään erilaisia asiayhteyksiä. Ja näin juuri käy tällä kurssilla. Huomaan, että se tietosekamelska, joka pääni sisällä vallitsee, oppitunnin aikana yhdistyy yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi ja tavallaan kirkastuu.

>> Aivan kuin yhtäkkiä näkisin metsän puilta. <<

Enkä samaan tulokseen pystyisi vaikka lukisin viittä Galenosta päälläni seisoen.

En nyt ala kirjoittamaan tähän mitä kaikkea valaisevaa tämän viikon aikana ymmärsin, vaikka siitä varmasti olisi itsellenikin hyötyä. Mutta sen sanon, että odotan innolla muidenkin biologiasekamelskatietojeni selkeytymistä kurssin aikana.

Kemiassa olemme käyneet, kuten jo aiemmin kerroin, perusasioita kuten reaktioyhtälön tasapainottamista ja Gibbsin energian laskemista. Tulipa minulle kuitenkin tuosta "RauTalnKa" yhtälöstäkin pään vaivaa erään tehtävän kanssa, kun yhtäkkiä pitikin vähän soveltaa tavallista pidemmälle. Eli ei se tämä tyttökään ihan kaikkea "helppoa" osaa. Mutta tekemällä oppii! Sen otan motokseni tänä keväänä.

Tehtäviä, tehtäviä, tehtäviä...

Fysiikka ei ole kunnolla päässyt vielä alkamaan. Piirtelimme ensimmäisellä tunnilla kappaleisiin vaikuttavia voimia kuviin ja keskustelimme fysiikan olemuksesta. Mielenkiintoinen tunti se kyllä oli ja opettaja vaikuttaa todella pätevältä!

On ihana toisaalta jatkuvasti huomata, kuinka paljon enemmän sitä nyt tietää tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Olen viime vuonna kirjoitellut Galenoksen sivujen reunat täyteen kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet minua, ja nyt kun luen niitä sieltä, tekee melkein mieli nauraa partaansa (jos minulla sellainen olisi). Muistan kuinka en kuolemaksenikaan meinannut muistaa, mikä b-D-glukoosissa määrää sen, että se on b eikä a tai D eikä L. Tuijotin lähes kaikkia Gallen kuvia erilaisista kemiallisista molekyyleistä suu auki, vaikka nyt riittää muutaman sekunnin vilkaisu, kun jo hahmotan, mistä on kyse. Sama on tapahtunut monien biologian asioiden kohdalla.

Viime vuonna rakensin pohjan kaikelle asialle. Tänä vuonna täytän sisällön ja liitän asiat yhteen. Kirkastan ajatukseni.

Mutta sunnuntai on vapaapäivä lukemisista!

Hyvää palmusunnuntaita kaikille! ;)

"Virvon varvon, tuoreeks terveeks..."

Uhopostia

Edellllleenkin luen vain Galenosta... hahah, että lähtee hitaasti käyntiin tämä kevät !!!
En ole siksi kehdannut edes päivittää tätä blogia.

Jostain syystä motivaationi on laahannut lattiaa. Edes pientä pilkahdusta sen saman ahkeran, lukusuunnitelmia ja tuntiaikatauluja jatkuvasti vääntävän tytön olemassaolosta ei ole näkynyt. Olen antanut kaiken itsesäälin käydä psyykeeseni käsiksi, enkä vieläkään pääse siitä tunteesta, että olisin maailman tyhmin ja aivoni olisi tehty puusta. Koulussa vallitsee armoton kilpailumentaliteetti noin 50% kanssaopiskelijoistani hakiessa myös lääkikseen. En yleensä edes anna kilpakumppaneideni käydä hermoilleni, mutta nyt tänä keväänä olen antanut heidän polkea minut lyttyyn. Itseluottamukseni on jossain hyvin kaukana siitä paikasta, missä se yleensä on ollut! Mikä minua vaivaa?

Eilen koin jonkinlaisen valaistuksen hetken ja ymmärsin, mistä on kiikastanut. Jostain syystä takaraivossani on viime keväästä asti jomottanut eräs kysymys, jota en ole vielä tähän päivään asti edes osannut pukea sanoiksi. Se kuuluu yksinkertaisesti: Miksi? En ole vieläkään keksinyt suoraan mikä oli se syy, miksi en päässyt sisään lääkikseen.

Viime vuonna annoin itsestäni ihan kaiken. Opettelin fysiikan, minulle vaikeimman osa-alueen sujuvaksi, olin kemiassa hyvä ja biologiassakin keskiverto. En ollut missään osa-alueessa täysi haka, paitsi ehkä kemiassa keksivertoa parempi, mutten ollut missään kovin heikkokaan. Luulin kovan, yli puoli vuotta kestäneen ahkeraakin ahkeramman työni ja hyväksi kehittyneen laskurutiinini vievän minut sisään, mutta toisin kävi kuitenkin.

Mitä en osannut?
Ja ehkä tärkeämpänä kysymyksenä vielä:
Mitä minun tulisitehdä toisin tänä vuonna?

Koetulosten tulon jälkeen viime keväänä en edes jäänyt ruotimaan, mitä tehtävissä olin tehnyt väärin. Niin paljon jäi pisteitä puuttumaan sisäänpääsyrajasta, ettei veitsen kääntäminen haavassa edes tullut mieleen. Mutta näin jälkeenpäin huomaan, että kyllä se silti olisi kannattanut tehdä. Teen sitä nimittäin nyt, vaan kaksin verroin. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla oli kokeessa vain hemmetin huono tuuri. Hermoni eivät olleetkaan niin teräksen lujat kuin olin luullut niiden olevan ja jännitys poiki minulle sellaisia virheitä, joihin en edes kuvitellut joutuvani varautumaan. Kokeen jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä oli outo koe. En silloin osannut eritellä, mikä osa siinä oli mielestäni outoa, mutta nyt tiedän syyn tuntemukselleni.

Olin alunperin arvioinut, että osaisin parhaiten kemian tehtävät, seuraavaksi parhaiten biologian tehtävät ja viimeksi parhaiten aineiston ja fysiikan tehtävät. Noh, osaamisalueeni kokeessa menivätkin aivan päin vastoin. Parhaiten sujuivat fysiikan laskut, seuraavaksi helpointa oli aineiston pohjalta tehtyihin kysymyksiin vastaaminen, seuraavaksi parhaiten kohdalle osui biologian kysymykset ja lopulta kemia oli se, johon kantapääni kolahti. Kemian tehtävät olivat kokeessa jotenkin niin ennalta odottamattomia ja työläitä, että kulutin niihin aivan hirveästi aikaa. Aikaa, joka olisi pitänyt käyttää helppojen aineistokysymysten vastaamiseen. En ehtinyt käymään kaikkia aineistokysymyksiä edes läpi ennen kuin koeaika olikin jo ohi. Sen alueen olin hölmöyttäni, tai no, kokemattomuuttani jättänyt viimeiseksi ja tällä erheellä menetin monta helppoa pistettä. Biologian vastauksissanikin, näin jälkeenpäin ajatellen, olisi voinut olla parantamisen varaa. Heikkouteni on kautta aikojen ollut se, että olen hyvin hidas kirjoittamaan vastauksia kokeessa. Prosessoin varsinkin essee vastauksia niin kauan, että keskiverto vastaaja on tehnyt samassa ajassa jo pari kolme tehtävää minua eteenpäin. En jotenkin osaa suodattaa sitä kaikkea päässäni liikkuvaa tietoa, että osaisin nopeasti ja ytimekkäästi tähdentää kaiken paperille. Tarvitsen aikaa, kynän pureskelua ja seinän tuijottelua. Näihin rutiinia minun täytyy ehdottomasti siis tänä keväänä harjoitella!

Nyt, kun viime vuoden erheet ovat ruoditut, osaan ehkä suhtautua uuteen projektiini realistisemmin. Tänä vuonna hiotaan viime vuoden osaamista ja mennään sen kanssa seuraavalle tasolle. Nyt kun olen alkutaidoiltani jo viime vuoteen verrattuna paljon pidemmällä, pitäisi hiomakoneella laskurutiinin ja biologian esseevastausten kohdalla saada paljon siistimpää jälkeä.

KOERUTIINI
>> that's the word for spring 2009.

Ja jostain kumman syystä nyt, juuri tällä sekunnilla se motivaatiokin tuossa hiipi ryhdikkäämpänä rinnalleni. Ehkä se kilpailumieleni tästä herää.

Ei, kun taistoon!
>> Uho, uho <<
We're at war!

Päivitystä vallan

Viikonloppu on mennyt orgaanisen kemian parissa.. ja noh. Vähän olen laiskotellutkin. Ulkoillut ja musisoinut ja silleen... Tuulettanut aivoja.

Niin, tiesittekö että haukottelun syy on selvinnyt. Sehän on vielä Galenoksessakin lueteltu ihmiselimistön mysteeriksi yhdessä nikottelun kanssa.
>> Mutta nyt on selvitetty, että se on aivotuuletusta!
Sama funktio kuin puhaltajalla tietokoneessa.

Maanantaina jatkuu seiskaluku. Ellen jo tänään jaksa lukaista sitä lenkin jälkeen. Enpä taida. Sen verran on ajatukset muualla, eikä silloin kannata. Mutta kyllä kyllä, omatunto pistelee jo.

HuomiC

jos silmät pitäisivät ääntä, ne sanoisivat wiuh wiuh...

Edelleenkin kahta ellei kolmea materiaalia selaillen - vitos- ja kutosluvut lukaistu ja muisteltu, ja mind mapit silmäilty. Ektodermi, mesodermi ja endodermi eroteltuina; epiteeli-, tuki-, luu- ja lihaskudokset tarkasteltuna. Muutamat tärpit muistuteltuna ja ihon rakenteet tiukasti mielessä.

Seiskaluku seuraavana rämpimisvuorossa. Etenin tänään jo lukuun 7.3 eli fysikaalisiin uhkatekijöihin. Siitä jatkan huomenna. Biolgiset uhkatekijät -luku vaati taas Galenos-suomi sanakirjaa, eikä siitä oikeestaan sittenkään saanut selvää. Tai tottakai selvän sai, mutta mitään kompaktia pakettia tallennettavaksi aivoihin ei jäänyt. Onneksi taas oli toiset materiaalit, joissa asiat olivat huomattavasti selkeämmin kirjoitettu ja pääasiat lueteltu vähän loogisemmassa järjestyksessä. Kemiallisia uhkatekijöitä -lukua lukiessa tuntui ihme kyllä aika iisi pliisulta. Ehkä tämän syksyn opinnot kemian parissa yliopistolla eivät olekaan menneet aivan hukkaan, vaikka itse kursseilla tuntuu sille, että kaikki asiat ovat vain menneet enemmän sekaisin. Toki sekin luku täytyy vielä kunnolla syynätä ja tehdä esimerkkitehtäviä kyseisitä asioista.

Ollaan kyllä aika hyvin hollilla, kuitenkin. Kovaa vauhtia olen saamassa Gallen läpi jo tammikuun aikana. Vaikka noh, työtäkin se vaatii eikä kaikkea voi ihan kellon kanssa lukea. Sitäpaitsi nyt alkaa pian koulukin verottaa enemmän aikaa, koska kurssit alkavat lähetä puoliväliä, mikä tarkoittaa vaikeampia asioita. Mutta seuraavaa projektia voisin tässä jo suunnitella. Se taitaa olla tehtävien tekeminen vanhasta Valmennuskeskuksen kurssimateriaalistani. Fysiikan tehtävissä voisin edetä Galenoksen tahtia nytkin, mutten koe hyödylliseksi tehdä montaa asiaa saman aikaisesti. Aloitan siis varmaankin niillä, kunhan kirjan takakansi sulkeutuu, sillä tahdon saada itsetuntoni fysiikan suhteen varmemmaksi. Samaan aikaan voin kuitenkin aloitella kemiankin tehtäviä ja katsoa kuinka paljon taidot ovat niissä ruostuneet - vai ovatko. Bilsan tehtäviin keskityn vasta viimeiseksi. Viime vuonna en tehnyt niitä lainkaan, enkä tiedä oliko se fiksu peliliike. Tänä vuonna aion ne tehdä, mutta en voi tehdä niitä samalla tavalla kuin fysiikan ja kemian tehtäviä. Tahdon panostaa niihin ja todella optella vastaustekniikkaa, mikä vaatii aikaa ja rauhaa ajatella. Vaikkei bilsan tehtävillä kyllä millään ilveellä mennä sisään, tahdon niiden osalta olla vähintään muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla.

Mietin myös, että milloinkohan saan Epionen kurssimateriaalit itselleni, nyt kun olen kurssimaksunkin maksanut. Ennakkotehtäväkurssi netin kautta alkaa ensi- tai maaliskuussa, joten sitä ennen olisi kiva ollut olla Valmennuskeskuksen materiaalit käytyinä. Mutta, jaa, ei se mitään vaikken ehtisikään. Kurssillahan tulee asiat sitten luettua vielä Epionen materiaaleista.


>> huomiseen!

Varastaa leegopalikoita ihan muualta

En lukenutkaan vielä sitä vitoslukua. Solubiologian kurssilla käsitellään huomenna solun tutkimusmenetelmiä (valomikroskopia ja elektronimikroskopia) ja asia prikulleen sama, kuin Gallen nelosluku. Pidin hyödyllisempänä lukea nyt sen uudestaan kunnolla läpi. Kertasin asiat myös Valmennuskeskuksen materiaalien avulla ja sain ehkä kaikkeen enemmän järkeä. Kolmen eri materiaalin avulla se oli jo aika saavutus. Asia käsitellään huomenna vielä luennolla, niin sitten ehkä paketti on valmis sisäistettäväksi.

Luku ei kauheimmin kiinnosta, kuten ehkä voitte rivien välistä lukea! En tiedä edes onko se kovin tärkeä pääsykokeita ajatellen, mutta aion sen silti ymmärtää ja leikkiä kiinnostunutta. Ainakin aalto-, sähkömagnetismifysiikkaa sen kautta voidaan kysellä.


Totesin jälleen, että varsinkin vaikeimpien ja epäkiinnostavimpien asioiden kohdalla parasta on lukea asia eri sanoin eri paikoista. Galenoksen käsittelytapa ei ole mikään maailman selkein ja loogisin, joten kun asian jostain kerran saa ymmärrettyä helpommin, pääsee Galenoksenkin kanssa samalle aaltopituudelle. Se kirjahan tavallaan vain luettteloi asioita ja antaa maistiaisia siitä, mitä kokeessa pitää osata. Lukijan onneksi kaikki on vielä ripotellut mitä epäloogisimpaan järjestykseen eri paikkoihin ympäri kirjaa niin, että kokonaiskuvien rakentaminen vaatii välillä lähes insinööritason ongelmanratkaisutaidot.

>> Eli ohje numero yksi: lue se muualta!

Materiaalivertailua

Sain Epionen itseopiskelumateriaalit (2009) kolmeksi viikoksi lainaan, jotta sain tutustua siihen ja verrata muihin omistamiini materiaaleihin. Minulla löytyy hyllystäni myös Valmennuskeskuksen (2008) ja Medisiinareiden (2005) kurssimateriaalit, mutta huomautan, että ne eivät aivan ole vertailukelpoisia itseopiskelumateriaalin kanssa ollessaan kurssimateriaaleja. Valmennuskeskuksen kurssin kävin, joten tämän materiaaleihin olen tutustunut aivan toisella tavalla kuin muihin. Medisiinareiden materiaalia olen vain silmäillyt, joten sen toimivuudesta en osaa sanoa paljon.


Tässä pro-con (puolesta-vastaan) listani:

Epione:
pro

• - siisti ja selkeä, kirjamainen ulkoasu
• - teksti helppolukuista ja järkeen käypää
• - esim. fysiikan ja kemian teoriaosiot riittävän yksinkertaistavat; asioista kerrottu ytimekkäästi, eivätkä ne ole kuin fyysikon muistiinpanoja
• - Galenoksen asiat järjestelty omiksi kokonaisuuksikseen selkeyttävästi, eikä orjallisesti ole seurattu kirjan (epäloogista) esitysjärjestystä
• -kemiasta ja fysiikasta ns. "bio-laajennus" biokemiaan ja biofysiikkaan, mikä vastaa enemmän nykyajan suuntausta lääketieteen pääsykokeissa
• - Galenoksen lukuja integroiva osa erittäin hyvä ekstra, joka myös ottaa huomioon tämänhetkiset tuulensuunnat !!!
• - Kokeet kotona -osio oiva apuvälinen itseopiskeluun ja oman osaamisen tarkasteluun
• - tehtäviä helpoista tarpeeksi vaikeisiin
• - materiaali vaikuttaa sopivan sekä ensikertaa hakeville (ehkä pienellä lisätyöllä lukiokirjojen parissa), että jo aikaisemmin asioisa opiskelleelle
• - melko halpa hinta verrattuna muihin (tuntemiini) itseopiskelumateriaaleihin

con

• - fysiikan tehtäviä jostain syystä vähemmän kuin muissa aineissa, vaikka se aine useimmilla kaipaa juuri eniten harjoitusta
• - vanhoja valintakoetehtäviä olisi kaivannut lisämausteeksi

Valmennuskeskus:
pro

• - kiva, motivoiva ulkoasu, vaikkakin kirjat monisteista kyhätty
• - paljon tehtäviä aineesta kuin aineesta
• - fysiikan teoria tehokkaan tiivistävä ja yksinkertaistava; selkeytti ainakin minulla lukion oppimäärän pääsykokeissa vaadittaviin asioihin
• - kemiaosio hyvin tarkka ja monipuolisuudellaan lukiotietoja Galenostasolle laajentava
• - Biologia osio myös "suomentaa" ja "kansantajuistaa" paljon asioita
• - lähes kaikki tehtävät pystyy jokainen tekemään, ja mallivastaukset ovat hyvin selkeyttäviä
• - vanhat valintakokeet hyvä lisä (pitää ostaa tosin erikseen)

con

• - Tehtävät melko yksinkertaisia; vaikeita soveltavia ja integroivia tehtäviä hyvin vähän (varsinkin fysiikassa)
• - Galenostakaan ei integroitu kovin ansiokkaasti; luvut selitetään sellaisenaan vain toisin sanoin tietomäärää lainkaan kirjan ulkopuolelle laajentamatta, mikä ei tue tämän hetkisiä aineiston ymmärtämis vaatimuksia pääsykokeessa
• - hinta kallis
• - suunnattu enemmän mielestäni varsinkin ensimmäistä kertaa ja suoraan lukiosta hakeville
• - "vaatii" rinnalleen valmennuskurssin

Medisiinarit:
pro

• - tehtävät hyvin soveltavia ja pääsykokeen tyylisiä ja NIITÄ ON PALJON !!!!!!!
• - erityismaininta fysiikan tehtäville, jotka ovat hyvin pääsykoemaisia
• - teoriaosiot Galenosta yksinkertaistavia: tehty "miehen aivoille" kenties

con

• - paljon jää lukijalle itselleen tehtäväksi, jos tietoja pitää jotenkin integroida ja ymmärtää laajemmissa merkityksissä (tosin nykyisin saattaa olla toisin, sillä materiaalini kovin vanhat)
• - seurattu Galenoksen logiikkaa orjallisesti

Tässä arvioni rakkaat ystäväni.

Jos itse olisin ruudun toisella puolella pähkäilemässä, mihin itseopiskelumateriaaliin voisi varmasti luottaa laittamatta rahojani hukkaan, päätyisin ehdottomasti Epionen materiaaleihin. Ne ovat samalla yksinkertaistavat, että tietoa laajentavat, ja eniten vastaavat mielestäni tämän hetken pääsykoevaatimuksia. Tosin en ole nähnyt onko Valmennuskeskuksen materiaaleja jotenkin muutettu tänä vuonna edellisvuoteen verrattuna, puhumattakaan Medisiinareiden materiaalista. Epionen materiaaleihin voi luottaa, sen takaan. Ja halvimmatkin ne ovat!

Tosin, siinä harhakäsityksessä ei saa olla, että mikään materiaali varmasti veisi ketään lääkikseen. Sinne pääsee vaikka silmät sidottuna, jos opiskelutekniikka on oikea ja motivaatiota riittää! Materiaalit vain avittavat hiukan pienentämällä työmäärää.

>> Ps. Itse olen menossa Epionen Tohtori -kurssille maaliskuun lopussa. Olin jo päätymässä siihen, että viime vuoden erittäin laadukas Valmennuskeskuksen Lääkäri -kurssi riittäisi minulle täksikin vuodeksi. Mutta toisiin ajatuksiin tulin, kun luin Epionen materiaalit. Tiedän olevani hyvissä käsissä, jos heidän kurssilleen menen, enkä tahdo tänä vuonna jättää yhtään oljenkortta käyttämättä!

Pökköä pesään ja tuli riehumaan

Nyt on lääkikseen lukemiset aloitettu.
Kevät 2009 täältä tullaan!

En malttanut odottaa. Katselin päivä päivältä yhä hanakammin Galenosta ja viime vuoden pääsykoemateriaaleja hyllyssäni enkä sitten lopulta pystynyt vastustamaan niiden houkutusta. Olin kuvitellut vetkuttelevani lukemisen aloittamisen kanssa vähintään ensi tammikuuhun, huomioiden kuinka stressaantunut viime keväänä olin, mutta kai sitä sitten kutsutaan motivaatioksi tai kipinäksi tai miksi-vain, joka saa sen lukuinnon nousemaan. Ennen aikojaankin. Mutta kerrassaan hyvältä tuntuu. Aivan on kuin olisi jossain omassa maailmassaan. Mahassa muljuu joka kerran, kun vain kuulen sanan lääkäri, lääke, lääkis, lääketiede, lääketieteellinen.. tai minkä tahansa, joka alkaa äänteellä "lää---". Hulluksihan tässä tulee, jos tulta yrittää sammuttaa.

Nyt, kun olen ollut viikon täysin vailla koulua (koska minua eivät kiinnostaneet kurssit ihmisen evoluutiosta tai häärääminen labran eetterihöyryissä), olen aloittanut lukutaipaleeni kirjaston lukusalissa. Villasukat jalkaan, kahvi kouraan ja asento mukavaksi. Mikä sen parempaa? Olen aloittanut lähinnä fysiikan laskujen parissa tekemällä viime vuoden valmennuskurssimateriaalin tehtäviä. Lohduttavaa on, että on se laskurutiini sentään paremmassa kunnossa kuin viime vuonna tähän aikaan. Muuta lohduttavaa epätoivoisissa päänahkahierontasessioissani ei sitten ole ollutkaan. Huh, että työtä riittää, jos aion saada koko fysiikaan sujumaan kuin vettä vaan.

Mutta mikään ei ole niin haastavaa,
ettei sitä tekisi lääkikseen pääsemiseksi !

Tavoitteeni kohta saapuvalle joululomalle olisi saada tehtävät tehtyä loppuun ja Galenos selattua pintapuolisesti läpi. Stressiä en aio ottaa - koska sitä riittää kevääseen! Mutta tammikuussa olisi hyvä olla jo vauhdissa.

Niin, ja pitäisi päättää, mennäkkö valmennuskurssille vaiko eikö? Hmm.. siinä vasta..

Hit me with your stetoscope

Hei taas kaikille. Pitkä tauko ollut kirjoittelussa kesän jälkeen. Vaihdoin ulkoasuakin, jos se innostaisi mua taas kertomaan teille opinnoistani. Tai oikeastaan paremminkin selventämään itsellenikin suunnitelmiani.


Lääkis on siis tähtäimessä ensi keväänä - toista kertaa. Nyt ei tarvitse onneksi tehdä minkäänlaisia B-suunnitelmia sen varalle, ettei pääsisikään sisälle, kun voi vain jatkaa opintoja biokemian parissa. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt paikan lunastaminen lääketieteellisestä tiedekunnasta. Ja motivaatio on korkeammalla kuin ikinä.

Toki ymmärrän sen, toisin kuin viime vuonna tähän aikaan, että ei siihen kuole, jos ei vielä pääsekään sisään. Iästä ei koskaan sillä alalla ole haittaa, ja ei tämä biokemian lukeminen hassumpaa ole tulevaisuutta ajatellen. Hyödyllistä tietoa roppa kaupalla vailla valmistumispaineita.

Tänä vuonna aion panostaa laskurutiinin kehittämiseen. Biologiaa luen kyllä vahvasti siinä rinnalla, mutta laskurutiini on numero yksi! Kemiaa olen nyt lukenut yliopistolla paljonkin, mutta fysiikka on jäänyt vähemmälle. Sen kertaaminen pitäisi siis aloittaa pikku hiljaa. Alamme kaverini kanssa lukemaan yhdessä ensi viikolla. Emme vielä ole sopineet strategiaa, mutta varmasti jonkinlainen sellainen löytyy kun lyömme päämme yhteen. Nyt ovat siis suunnitelmat vielä aika auki, mutta kun ne selviävät, kirjoitan ne tänne mustaa valkoisella.

Päivitystä

Lääkis opiskelusuunnitelmaa pitäisi alkaa vääntämään.
Ja muutenkin, elämän suunnitelmaa. Parikymppisen sellaista.

Fysiikkaa ja kemiaa on tarkoitus tässä lueskella itsenäisesti tammi-helmikuuhun asti. Tällä hetkellä liikkeellä ollaan kemian saralla. Sille on koulussa paljon tukea, kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitin. Mutta täytyisi fysiikkaakin aloitella jossain vaiheessa, se vähän pelottaa. En saa mitään aikaiseksi koskaan, jos itse vain yritän potkia itseäni. Ja muutenkin epäilyttää omat aivonystyrät. Kirjoja ei ole, joilla voisi tehokkaasti itsensä fysiikkaneroksi taistella.

Olen miettinyt itseopiskelumateriaalien hankkimista. Vaikka minulla nyt on kaikenlaista materiaalia kahdelta eri valmennuskurssilta, ei kuitenkaan selkeästi yhtä sellaista itseopiskeluun tarkoitettua pakettia. En tiedä mitä eroa siinä sitten olisi noihin materiaaleihin. Pitää vähän ruveta sitä tutkiskelemaan.

Keväämmällä sitten pitäisi olla laskurutiinit tulessa kemiaan ja fysiikkaan. Silloin häämöttää fysiologian kurssi yliopistolla ja sen pitäisi auttaa biologian opiskelun kanssa. Myös Galenosta pitäisi silloin osata integroida omiin aivonystyröihin sopivaksi luovaksi paketiksi.

Yhtäkkiä tuli sellainen kamala fiilis, että tässähän meinaa kaikki loppua kesken.
Aika ja Aivot.
Kaksi suurta Avainta.
Mutta vaikka kaikki on loppupelissä minun käsissä, ei mikään silti ole. Minä voin tehdä parhaani, mutta varmaa ei ole sitten kuitenkaan pääsenkö vielä tänä vuonna vai en. Minulla ei vielä ole periaatteessa kiire mihinkään! Katsotaan, kuinka paljon saan sisäistettyä tänä vuonna. Aion kyllä paiskia töitä aivan täysillä. Tavoitteeni on kristallin kirkas: nimi ensi keväänä sisään päässeiden listalla. Huh. Että otti voimille edes kirjoittaa tuo. Tiedän, mikä urakka taas edessä.

Jännä miten viime vuonna sitä kuvitteli itsestään liikoja: ajattelin, että "no heeeleeepostihan minä sinne pääsen! Ei tartte ku vähän lukee - ja ei tää asia nyt nii vaikee oo, eikä toi, no kyl mä nää kaikki jutut jo tiiän!" Ja tänä vuonna sitä on ihan paskat housussa jo nyt, vaikka nyt tietoa ja kokemusta on takalistossa jo roimasti enemmän :D

Mutta positiivista on se, että enemmän ja enemmän vain on selkiytynyt se, mitä tahdon elämälläni tehdä. Tällä hetkellä on niin selvää, että tahdon lääkikseen. Se on mun ala, jos mikä! Täällä biokemian laitoksellakin ihmiset ovat todella samanhenkisiä kuin minä. Kuitenkaan en koe saavani sitä "the kipinää" tästä alasta. Minusta ei ole näin puhtaasti tutkivalle ja epävakaalle alalle. Tavallaan koen, että lääkärin ammatti olisi jollain tasolla paljon helpompi.

Mutta tämä ajatus nyt on niin alkuasteella. En lähde edes kehittelemään sitä. Kutkutus on se, että lääkäriksi haluan. Biokemia ei ole vienyt mennessään. Piste.

Mutta päivittelen tätä blogia, kunhan suunnitelmat alkavat selkiytyä..

Lukuvuosi 2008-2009 on päässyt vauhtiin. Kovempaa vauhtia kuin kuvittelin!

Opintosuunnitelma 08-09

Biokemia on lähtenyt käyntiin ja uusi elämä uudella paikkakunnalla uudessa koulussa uusine kavereineen myös. Eihän tästä ihan tyhjältä pöydältä lähde kukaan kuitenkaan, mutta melkein.

Olen suunnitellut tälle lukuvuodelle jo monenlaista. Aion urheilla, ja kehittyä siinä. Aion lukea kemian ja fysiikan vahvaksi. Aion vastata kysymykseen: kuka olen? Aion myös pyrkiä uudelleen lääkikseen - ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan!
Jos en ensi keväänäkään pääse, muuttuu tämä blogi sitten syksyllä reppureissailublogiksi, koska ajattelin sitten lähteä kiertelemään ja kaartelemaan maita ja mantuja pelkkä reppu seuranani. Tahdon ehdottomasti nähdä maailmaa ja oppia elämästä. Tulen kokemuksia rikkaampana takaisin ja ehkä hiukan vahvempana ihmisenäkin. Ja sitten taas keväällä uusi yrittäminen lääkikseen. Luovuttaa en aio. Jos sisuus olisi olympialaji, voittaisin kultaa.

Tänä vuonna pakollisista oppimäärään kuuluvista kursseista kiehtovat seuraavat:
Kemian perustietojen kertauskurssi
Ytimekkäästi, mutta pintaa syvemmältä epäorg. ja org. kemia
Epäorgaaninen kemia
Reaktiot ja kvalitatiivinen analytiikka.
Orgaaninen kemia
Org. yhdisteiden rakenteet ja ominaisuudet.
Solubiologia
Solun ja soluväliaineen rakenne, perustoiminnot, kalvoliikenne, solunjakautuminen ym -elämä, rakenteiden ja mekanismien häiriöitä.
Biomolekyylien kemia
Biomolekyylien rakenteet, kemialliset ominaisuudet ja merkitys solun rakneteen ja toiminnan kannalta. Lipidit, hiilihydraatit, aminohapot, proteiinit, alkaloidit, nukleiinihapot, kofaktorit, energiametabolia.
Biokemia 1
Energia-aineenvaihdunna periaatteet, soluorganellien rakenteet ja tehtävät, solun aineenvaihdunnan biomolekyylien rakenteet (aminohapot, peptidit, protskut), ominaisuudet ja toimintamekanismit, aminohappojen synteesin ja katabolian päääperiaatteet sekä yleisen entsymologian perusteet.
Biokemia 2
Hiilihydraattien ja lipidien rakenteet, ominaisuudet, tehtävät, toimintamekanismit solussa, merkitys solun rakenteessa ja aineenvaihdunnassa (hiilihydraatti- ja lipidiaineenvaihdunta).

Ylimääräisenä meinaan lukea:
Biokemia 4
Endokriinisen järjestelmän perusosat ja endokriinisen palautesäätelyn periaatteet, hormonien biokemialliset ominaisuudet, niiden biosynteesin, erittymisen ja sen säätelyn perusperiaatteet, hormonien säätelemät tapahtumat elimistössä, kunkin hormonin fysiologiset vaikutuset ja molekulaariset vaikutusmekanismit sekä joidenkin endokriinisten sairauksien patofysiologiaa eräiden tyyllisten esimerkkien valossa.
KIINNOSTAVAA !!!
Fysiologia I
Solukalvopotentiaali ja aktiopotentiaali, lihasten toiminta, sydämen toiminta ja verenkierto, veri, hengitys, ruoansulatus, munuaisten toiminta.
Fysiologia II
Synaptinen transmissio, hermoston rakenne ja solutyypit, sensoriset ja motoriset toiminnot, aivot ja käyttäytyminen, umpieritysjärjestelmä ja säätelymekanismit sekä lisääntymisfysiologia.

Tiedon siivillä

Opiskelut alkavat parin viikon kuluttua. Odotan innolla. Tulenhan oppimaan kaikenlaista mielenkiintoista. Biokemia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti hyvin paljon. Siitä on hyötyä kurrikulumissakin, jos tahdon joskus erikoistua aineenvaihduntasairauksiin ja ravitsemukseen. Mutta vain, jos suoritan filosofian maisterin tutkinnon loppuun. Jos en, niin sitten siitä ei ole minulle muuta hyötyä kuin se, että itse opin ymmärtämään kaikkea selvemmin.

Olen jo leikkinyt sellaisella ajatuksella, että jos pääsen ensi tai sitä seuraavana vuonna lääkikseen, jatkaisin kuitenkin biokemian tutkinnon loppuun. Kävisin siis kahta koulutusta samaan aikaan. Mutta en tiedä miten se on fyysisesti mahdollista. Toisaalta voinhan jättää biokemian taka-alalle ja jatkaa sitä sitten myöhemmin, kun lääkis hellittää otettaan.

Lääkärin ammatti on edelleen se, joka minua vetää. En aio siitä unelmasta luopua vaikka kuulinkin, että lääkiksen ja biokemian opiskelijat ovat avoimessa sodassa yliopistolla. Lieneekö syy biokemistien katkeruus? Itse en kyllä aio olla tässä sodassa mukana. Kunnioitan kumpaakin tiedekuntaa enkä koe olevani huonompi, kun en päässyt lääkikseen ja opiskelen "vain" biokemiaa.

Mielestäni lääkäreiden ja biokemistien kuuluisi elää symbioosissa keskenään. Auttaa toinen toistaan ymmärtämään asioita paremmin.

Mieltäni on kutkutellut myös ajatus tutkijaksi ryhtymisestä. Intohimo ottaa selville ravitsemukseen liittyvistä asioista on suuri. Mutta teen sen vain, jos muita tutkijoita samasta aiheesta ei löydy. Muuten mieluiten nojaan tehtyihin tutkimuksiin ja hoidan potilaitani terveeksi niiden avulla. Tahdon nimittäin jakaa tämän mielenkiintoni, jotta edes joku sitä kautta tervehtyisi.

Olen luonteeltani lääkäri. Sille en voi mitään.

Kohtalosormi

Tämä tyttö ei päässyt lääkikseen !

Mutta biokemiaa ja fysiikkaa lukemaan kyllä.

Ei oikeestaan haittaa yhtään. Tuntuu hassulta sanoa, mutta näin olin vähän ehkä toivonutkin. Tiedän nyt, että kyllä sinne varmasti lopulta pääsen. Ja varmasti aion päästäkin. Mutta tänä vuonna ei tarvitse vielä alkaa stressaamaan.

Lääkiksen opinnot kun vasta stressaavia ovatkin. Voin vaan luistella. Oi nam. Ja sisustaa omaa kotia. Ja käydä töissä että saan rahaa paljon kasaan.

Meinaan otta kyllä biokemian paikan vastaan.
SITÄPAITSI biokemia ON tosi mielenkiintoista
>> voin perehtyä vielä tarkemmin metabolian saloihin ruohonjuuritasolla. Tästä on mulle vielä hyötyä. Ehkä näin kuului käydäkin. Mun kuuluu lukea biokemian opinnot alle, että voin joskus tutkia kaikkea sitä mitä haluan. Noh, tiedä häntä. Sen näkee.

Vähän on puulla päähän lyöty olo vielä, kun juuri päättyi puolen vuoden odotus. Mutta kyllä tämä tästä. Olen oikeesti tosi iloinen, haha.