I stretch them open, I let them dry
I haven't seen this world before
But I'm excused, I'm a butterfly
Sweet as the touch of your newborn wings
We fly in circles, we play with the sun
We haven't seen this world before
So fair, so bright, so blue the sky
Love me, love me on the leaves
Before we say goodbye
Love me, kiss me with the breeze
You will be my lullaby
Tomorrow I'll die
Tomorrow I'll die
Tomorrow I'll die
Tomorrow I'll die
Be my lullaby
Love me, kiss me with your breeze
Love me, love me on the leaves
Love me, love me on the leaves
Before we say goodbye
Sweet as the wind as it gently blows
The day away. And the night time comes
Great are the wonders that silence shows
I fall asleep and I dream of the sun
And my butterfly
Sanat ovat Rajattoman kappaleesta Butterfly, johon itseasiassa on kuuntelulinkki tuossa blogini oikeassa sarakkeessa tietoboksi alapuolella. Kuten arvata saattaa, tykkään todella paljon kyseisen laulun sanoista, ja blogini ideakin tavallaan perustuu niihin. "Ne Elävät Vain Yhden Päivän" -otsikkohan viittaa perhosiin, jotka siis elävät vain sen yhden päivän. Mieti, jos oma elämäsi olisi yhtä lyhyt; ethän voi tietää, jos oma elämäsi päättyisi vaikka jo huomenna.
Suomessa eliniänodote nykyään on sekä miehillä että naisilla runsaasti päälle 70. Työskentelen tulevaisuudessa itsekin alalla, jonka yhtenä pyrkimyksenä on parantaa ihmisiä, jotta he eläisivät aina vain pidempään ja pidempään tavoitellen jotain utopistista kuolemattomuutta. Itseltään voi jokainen silti kysyä, onko tämä ehkä ihan paras perspektiivi, jonka avulla katsella menneisyyttään ja suunnitella tulevaisuuttaan. Jos et "tietäisi" päiviesi määrää (= keskimääräistä ♂/♀ eliniänodotetta), haluaisitko elää jokaisen päiväsi jotenkin eri tavoin kuin nyt?
Ehkei todellisuudessa elintapamme kovin paljon muuttuisi, vaikkemme "tietäisikään" elävämme hyvin vanhoiksi, mutta ajatuksella on silti kiva leikitellä: Pitäisinkö minä itsestäni parempaa huolta, jos voisit joka päivä kuolla huomenna? Huolehtisinko terveydestäni paremmin, jos vaarana olisi, että menettäisin sen ennen kuin ehdin toteuttamaan tärkeitä itse määrittämiäni tavoitteita?
Ehkei todellisuudessa elintapamme kovin paljon muuttuisi, vaikkemme "tietäisikään" elävämme hyvin vanhoiksi, mutta ajatuksella on silti kiva leikitellä: Pitäisinkö minä itsestäni parempaa huolta, jos voisit joka päivä kuolla huomenna? Huolehtisinko terveydestäni paremmin, jos vaarana olisi, että menettäisin sen ennen kuin ehdin toteuttamaan tärkeitä itse määrittämiäni tavoitteita?
Totuushan on, että me voimme kuolla huomenna. Joten pitäkäämme siis itsestämme huolta, jotta voimme elää täysillä jokaisen sydämemme sykähdyksen!
Toisaalta myös idea laittaa nämä laulunsanat blogitekstiini lähti siitä, että ne viittaavat hyvin paljon omiin tuntemuksiini juuri tällä hetkellä. Minusta tuntuu kuin olisin vasta avannut silmäni ja kuoriutunut johonkin aivan ihmeelliseen uuteen maailmaan, jossa saan levitellä siipiäni. En osaa vielä mitään, tiedä vielä mistään mitään, mutta saan anteeksi, koska olen perhonen. Uutuudenviehätykseni purkautuu innokkuudeksi ja tiedonjanoksi, mitkä kaksi eivät koskaan saisi kadota maailmasta. Tiedän, että joskus tämä into ehkä loppuu, mutta en malta ajatella sitä, vaan tahdon ottaa kaiken irti jokaisesta hetkestä.
They fly in circles, they play with the sun...
Tällaisiksi pohdiskeleviksi nämä blogipostaukseni menevät, kun mitään suoranaista kouluun liittyvää ei pysty kirjoittamaan. Oppimieni asioiden lista näyttäisi jokseenkin tältä: processus spinosus, columna vertebrae, manus, digiti minimi, scapula, fossa suprascapulae, clavicula, os zygomaticum, processus mastoideus, m. sternocleidomastoideus, m. serratus anterior, m. biceps brachii longis et brevis... Lista laitnankielisistä anatomisista rakenteista, jotka olen oppinut nimeämään ja tunnistamaan. Sitä olisi lukijan ehkäpä erittäin epämiellyttävää lukea.
