Dissektiokurssi on nyt ohi ja läpikin siitä on päästy kunniakkaasti arvosanalla 3/5. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta tärkeintä ei ole arvosanat vaan se, mitä on jäänyt käteen. Näin yritän itselleni toitottaa! Ja tältä kurssilta jäikin todella paljon käteen!
Ensinnäkin mulla heräsi toden teolla henkiin kiinnostus kirurgiaa kohtaan. En tiennyt nauttivani tuollaisesta veitsen kanssa näpertelystä ihan NIIN paljon, kun todella nautinkin. Oli hämmästyttävää, kuinka nopeasti siihen vainajan operoimiseen tottui. Ensimmäisen viikon aina silloin tällöin huimasi, kun jotakin rakenteita katsoi lähempää. Mutta kaikki unohtui kuin taian iskusta heti, kun sain käteeni vihreävartisen kirurgin veitsen ja pinsetit. Tunnin lopulla aina huomasin, että olin kadottanut vajaan kaksi tuntia elämästäni kuin hujauksessa pakkomielteiseen intohimooni löytää reisivaltimo tai kaivaa esiin jokin hermopunos tai milloin mikäkin. Ja mikä mahtava tunne olikaan nähdä kättensä työ saman tien edessään.
Minulle jotenkin tuollainen käytännön läheinen työskentelytapa sopi erityisen hyvin. Keskustelin kurssin aikana opikelutovereideni kanssa anatomian opiskelusta ja sain ymmärtää, ettei tuo leikkely suinkaan ollut kaikille paras menetelmä siihen. Osa koki tarvetta lukea enemmän anatomian tekstikirjaa, kun toisille riitti pelkkä rakenteiden luonnossa näkeminen. Itse lukeudun jälkimmäiseen porukkaan. Näillä kätösillä rakensin anatomian sisälleni. Sivuvaikutuksia tällä menetelmällä oli vain se, että koko maailma tuntui yhtäkkiä käyttävän formaliinilta tuoksuvia hajusteita. Myös jääkaappi oli täynnä formaliinilta tuoksuvia ketsuppeja ja hilloja ja vihanneksia. Tuoksuvia - tarkoitan siis lemuavia !!
Jännittävimpiä kokemuksia olivat, kun ensi kertaa sain nähdä jonkun esille kaivetun rakenteen edessäni. Ensimmäinen valtimo löytyi kaulalta (a. carotis communis) kun ensimmäinen laskimo taas reidestä (v. saphena magna), ensimmäinen hermo löytyi kädestä (n. medianus), ensimmäinen lihas kasvoista (m. masseter) samoin kuin ensimmäinen rauhanen (gl. parotideus) jne. Yksitoikkoiselta tämä kuulostaa, mutta sitä hyppi aivan kuin pikkulapsi onnistuneen hiekkakakun tehdessään aina, kun onnistui hahmottamaan jonkin lihasrykelmän tai hermopunoksen vastaamaan anatomian kirjan mallikuvaa. Hulluinta oli tajuta, että kaikki ne rakenteet ihan oikeasti olivat siellä. Siis tottakai olivat - mutta silti! Ja niin ne ovat meissä kaikissa. Jos anatomian kirjassa sanotaan, että tämä-ja-tämä verisuoni kulkee musculus sen-ja-sen alapuolelta niin se löytyi nimenomaan sieltä - ei hiukan enemmän vasemmalta tai oikealta vaan juuri sieltä. Tai esimerkiksi lihasten alku- ja kiinnittymiskohdat: kuinka ne ovat tarkkaan anatomian kirjoissa taulukoitu ja piirretty ja sanallisesti selitetty latinaksi ja englanniksi ja hepreaksi ja kuinka niiden opettelemisessa meni ikä ja terveys - mutta siellä ne olivat ihmisruumiissa JUURI niillä kohdilla kuten anatomiankirjassa sanottiinkin. Mieletön homma on aikanaan anatomisten mallipiirrustusten tekijöillä ollut kaikki rakenteet nimetä ja hahmotella. Kiitos Da Vinci!
Nyt olen siis jollain tavalla anatomisen tietouteni huipulla. Koko viime syksyn luita ja lihaksia ja elimiä on tahkottu päähän mitä tehokkaammilla (?) menetelmillä paperiluetteloista ja nyt tietous on huipentunut siihen, että olen nähnyt ihmisen sisältäpäin ihan oikeasti. Hienoa! Mutta nyt, kun mitä ja miksi kysymyksistä on päästy, alkaa aivonystyröitäni vaivaamaan kysymys miten. Kuinka ihmeen tavalla tällainen monimutkainen erilaisten kudosten ja elinten kaaossekamelska on aikanaan voinut syntyä. Ja kuinka se voikaan olla juuri niin täydellisen looginen. Kaikki tuntuu niin valtavan monimutkaiselta, kun sitä opiskelee kirjoista. Mutta lopulta sitä kuitenkin ymmärtää, että kaikella on oma tärkeä tehtävänsä kokonaisuutta tarkasteltaessa. Kuinka se on mahdollista luonnossa, jossa kaikki pyrkii hajoamaan?
Jotkut selittävät sitä evoluutiolla. Toiset Jumalalla. Itseni on evoluutiota hiukan vaikea käsittää; sille annetaan lähes uskontoa muistuttava rooli tiedemaailmassa. Jos jotain asiaa ei täysin ymmärretä, niin sanotaan vain, että "evoluutio teki sen" ja yhtäkkiä kaikki nyökyttelevät päitään konsensuksessa, vaikkei tutkimustuloksia kyseisen evoluution tapahtumiselle olisikaan. En vasten parempaa tietouttani aio ottaa kantaa evoluutioteoriaan tai mihinkään muuhunkaan maailman luomis -teoriaan tässä blogipostauksessani, mutta aion vain ihmetellä.
Niinkuin teki Hietanenkin Tuntemattomassa Sotilaassa:
"Mää ihmettelen tätä kauhiast.
Kui helvetin taval ihmine on voinu syntty meres?
Jos pual minutti on upoksis nii henk loppu.
Ja mun kropastan et löyr yht hiile murena.
Liha ja luut ihmine on."
14 kommenttia:
Kiva kuulla taas sinusta ja opiskeluista! Tänään juuri Galenosta lukiessa vaivuin myös miettimään miten upea ja uskomaton kokonaisuus ihminen on! Kun vielä itse pääsisi tuohon leikkelyvaiheeseen! :) Ei muuta kun takaisin lukemaan! :D
Ihanaa, päivitys! :D Tämä postaus sai kuin huomaamatta hymyilemään leveästi ja poisti silmänräpäyksessä motivaatio-ongelmat. Takaisin kirjojen ääreen siis täälläkin!
Voi, että kun tykkään tästä sun blogista niin hirveästi :). Toivottavasti jatkat kirjoittelemista, kun on niin kiintoisaa kuulla, mitä te oikeasti käytännössä siellä lääkiksessä teette :D
kiitos kun oot jaksanut ja jaksat edelleen kirjoitella blogia, tätä on ihana lueskella:)
mulla menossa 3 ja hope vika kevät pääsykoelukuja ja sun tuntemukset kovin tuttuja kun lukee noita vanhoja postauksia;)
saankos kysyä millä valmennuskurssilla olit?
Intoa ja tsemiä opintoihin=)
kiitos kun oot jaksanut ja jaksat edelleen kirjoitella blogia, tätä on ihana lueskella:)
mulla menossa 3 ja hope vika kevät pääsykoelukuja ja sun tuntemukset kovin tuttuja kun lukee noita vanhoja postauksia;)
saankos kysyä millä valmennuskurssilla olit?
Intoa ja tsemiä opintoihin=)
Heippa!
Olin itse ekana keväänä Valmennuskeskuksen pitkällä ja tokana keväänä Epionen tosi tiiviillä parin kk valmennuskurssilla. Molemmat olivat ihan huippu hyviä.
Kiva,jos mun blogista on saanut tsemppiä!
Toivotan sinulle onnea täksi kevääksi. Se on kovan työn takana ja vaatii kovan loppuspurtin mut todellakin kaiken sen arvoista!!!
moikka!
mäkin oon nyt valmennuskeskuksen kurssilla ja ihan hyvääle vaikuttaa (tosin fy maikka ei niin hyvä..;) ja mulla on ihan älyttömästi matskuja (vk,epione,huippuvalmennus,eximia) mitä tehdä ja kun kaikkea ei vaan ennätä niin alkaa jo ahdistaakin! Laskitkos silloin vikana keväänä kuinka monta matskua vai vaan sieltä täältä? Sullahan oli kans paljon eri matskuja..=) Ton lukusuunnitelman kanssa on haastavaa kun oon änkeny sinne ihan liikaa tekemsitä ja sit oon jäljessä hela tiden. Osaatkos neuvoa kantsiiko keskittyä tyyliin vaikka vaan epionen matskuihin ja sit vaan vilkuilla muita, vai kuinkas itse sait ajan riittämään?
Kiitos hirmusti jos ennätät kommentoida:) Tää sun blogi on kyllä mahtava ja noista sun pääsykoe ajoistakin saa hyvin tsemppiä! :)
Oih niin kirurgi! :)))))
Itse asiassa evoluutio tai tiede ylipäätään harvoin edes pyrki vastaamaan kysymykseen miksi? Siksi blogauksessa esitetty kysymys on mieletön. Joku dosentti saattaa tietenkin opettaa, että evoluutio teki tätä tai tuota tämän ja tämän takia, mutta ei tehnyt. Evoluutiolla ei ole tietoisuutta.
Samoja ajatuksia evoluutiosta. En ymmärrä kuinka ihmiset ovat niin kritiikittömästi hyväksyneet teorian, jolle ei ole juurikaan näyttöä. Lajit eivät kykene lisääntymään keskenään, eivät kykene nyt, eivätkä ole ennenkään kyennyt, siispä tästä voi tulla vain siihen johtopäätökseeen, että lajien on täytynyt olla alusta alkaen. Samoin suurin osa mutaatioista on haitallisia tai hyödyttömiä, eikä mutaatioiden ole todettu pystyvän lisäämään dna-informaatiota, mikä olisi lajiksi toiseksi muuttumisen l. evoluution edellytys. Tämä maailma on vain sellainen, että mitä suurempi valhe sen helpommin se uppoaa, kunhan vain sen avulla voi kieltää Jumalan olemassaolon.
Jos lajit ovat olleet aina olemassa, mihin sitä jumalaa tässä tarvitaan. Lajeja luomaanko? Hei, nehän ovat aina olleet olemassa.
Mikään valhe ei ole niin suuri, etteikö sillä voisi aina yrittää perustella jumalan olemassaoloa.
Itseäni ihmetyttää enemmän se, miksi Jumalan olemassaoloa pitää selitellä aksioomilla. Jos uskoo ja tuntee Jumalan olemassaolon, niin luulisi sen riittävän ilman että tarvii vakuutella tiedemaailmasta tutuin keinoin: "Jumalan täytyy olla koska lajit eivät pysty lisääntymään" tai "Jumalan täytyy olla koska Nooan arkin jäänteitä on löytynyt". Fakta-argumentit kuuluu tieteelle, luottamus ja usko Jumalalle.
kiitos kirjoittamisesta
Et varmaan enää tule lukemaan tätä kommenttialuetta, mutta näin seitsemän vuotta myöhemmin olisi kiva kuulla kuulumisia opiskelusta ja työstä. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin! :)
Lähetä kommentti