Nikotiiniaminiadeniinidinukleotidikoentsyymi

Tänään oli sitten valmennuskurssin koe kaikesta tähänastisesta. Tehtävät olivat ylppärikirjotusten tasoa, mutta niitä oli tuplasti enemmän ja puolet vähemmän aikaa tehä. Eli muutama jäi tekemättä.
Saatiin ratkasumonisteet mukaan ja suurin osa niistä, jotka tein, taisikin olla oikein. Mutta eniten harmittaa, kun olin käsittänyt glukoosin hajoamisen elimistössä väärin. Pänttäsin sen niin hyvin !
Näin se menee oikeesti:
>> Glukoosi hajoaa kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi ja siitä eteenpäin asetyylikoentsyymi-A:ksi ja menee mitokondrioon. Sitruunahappokierrossa hiilet hapettuu CO2:ksi ja vedyt siirretään NAD+/NADP+ avulla elektroninsiirtoketjuun. Siellä ne vapauttavat energiaa ATP muodossa ja muodostavat lopulta vettä H2O.

Mä vielä opettelin ton NAD+/NADP+ nimenkin ulkoa, koska se oli niin älytön: Nikotiiniaminiadeniinidinukleotidikoentsyymi. haha, nauran mahaani.

Mutta virheistä oppii. Toivottavasti !

Raahauduin kokeen jälkeen kotiin. Kaikkine tavaroineni ja vaatteineni kassit painoivat varmaan puolet mun elopainosta. Puolen tunnin kävelymatkan jälkeen tuntui, että niska oli halvaantunut ja happi loppumassa päästä. Tästä alkoi siis kolmen viikon kestävä tauko; huhtikuussa kurssi taas jatkuu.

Väliajalla aion lukea Galenokse tarkasti, kuten jo aiemmin kirjoitin. Aion tehdä paljon tehtäviä ja opiskella sähköfysiikan haltuuni.
Mutta aion myös levätä.
Ei tästä tule mitään, jos joudun joka päivä stressaamaan henkihieveriin itseäni; on kokoajan olo kuin leijonalauma ajaisi takaa. Adrenaliinia veressä ja kädet tärisee jännityksestä.

Aion lenkkeillä paljon ja huolehtia terveydestäni. Rauhoittua nyt hetkeksi.

Eniten työtä tämä vaatii pakaralihaksilta.

Niin ja toki, opiskellessa on huomioitava, että veressä täytyy olla glukoosia, koska aivot eivät voi käyttää mitään muuta energianlähteenään kuin sitä.

Ja voi helkkari, että mun aivot on kääntyneet Galenokseksi. En kohta suomea osaa puhuakaan. Paukuttakaa mua päähän, kun ette enää ymmärrä mitään!