18.10.2008

Päivitystä


Lääkis opiskelusuunnitelmaa pitäisi alkaa vääntämään.
Ja muutenkin, elämän suunnitelmaa. Parikymppisen sellaista.

Fysiikkaa ja kemiaa on tarkoitus tässä lueskella itsenäisesti tammi-helmikuuhun asti. Tällä hetkellä liikkeellä ollaan kemian saralla. Sille on koulussa paljon tukea, kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitin. Mutta täytyisi fysiikkaakin aloitella jossain vaiheessa, se vähän pelottaa. En saa mitään aikaiseksi koskaan, jos itse vain yritän potkia itseäni. Ja muutenkin epäilyttää omat aivonystyrät. Kirjoja ei ole, joilla voisi tehokkaasti itsensä fysiikkaneroksi taistella.

Olen miettinyt itseopiskelumateriaalien hankkimista. Vaikka minulla nyt on kaikenlaista materiaalia kahdelta eri valmennuskurssilta, ei kuitenkaan selkeästi yhtä sellaista itseopiskeluun tarkoitettua pakettia. En tiedä mitä eroa siinä sitten olisi noihin materiaaleihin. Pitää vähän ruveta sitä tutkiskelemaan.

Keväämmällä sitten pitäisi olla laskurutiinit tulessa kemiaan ja fysiikkaan. Silloin häämöttää fysiologian kurssi yliopistolla ja sen pitäisi auttaa biologian opiskelun kanssa. Myös Galenosta pitäisi silloin osata integroida omiin aivonystyröihin sopivaksi luovaksi paketiksi.

Yhtäkkiä tuli sellainen kamala fiilis, että tässähän meinaa kaikki loppua kesken.
Aika ja Aivot.
Kaksi suurta Avainta.
Mutta vaikka kaikki on loppupelissä minun käsissä, ei mikään silti ole. Minä voin tehdä parhaani, mutta varmaa ei ole sitten kuitenkaan pääsenkö vielä tänä vuonna vai en. Minulla ei vielä ole periaatteessa kiire mihinkään! Katsotaan, kuinka paljon saan sisäistettyä tänä vuonna. Aion kyllä paiskia töitä aivan täysillä. Tavoitteeni on kristallin kirkas: nimi ensi keväänä sisään päässeiden listalla. Huh. Että otti voimille edes kirjoittaa tuo. Tiedän, mikä urakka taas edessä.

Jännä miten viime vuonna sitä kuvitteli itsestään liikoja: ajattelin, että "no heeeleeepostihan minä sinne pääsen! Ei tartte ku vähän lukee - ja ei tää asia nyt nii vaikee oo, eikä toi, no kyl mä nää kaikki jutut jo tiiän!" Ja tänä vuonna sitä on ihan paskat housussa jo nyt, vaikka nyt tietoa ja kokemusta on takalistossa jo roimasti enemmän :D

Mutta positiivista on se, että enemmän ja enemmän vain on selkiytynyt se, mitä tahdon elämälläni tehdä. Tällä hetkellä on niin selvää, että tahdon lääkikseen. Se on mun ala, jos mikä! Täällä biokemian laitoksellakin ihmiset ovat todella samanhenkisiä kuin minä. Kuitenkaan en koe saavani sitä "the kipinää" tästä alasta. Minusta ei ole näin puhtaasti tutkivalle ja epävakaalle alalle. Tavallaan koen, että lääkärin ammatti olisi jollain tasolla paljon helpompi.

Mutta tämä ajatus nyt on niin alkuasteella. En lähde edes kehittelemään sitä. Kutkutus on se, että lääkäriksi haluan. Biokemia ei ole vienyt mennessään. Piste.

Mutta päivittelen tätä blogia, kunhan suunnitelmat alkavat selkiytyä..

Lukuvuosi 2008-2009 on päässyt vauhtiin. Kovempaa vauhtia kuin kuvittelin!